Nähtävyydet

Kesäviikonloput ovat täynnä toinen toistaan mielenkiintoisempia tapahtumia ja avoimia ovia.
Avoimiin oviin kannattaa pysähtyä ja ihastella. Yksi jokakesäinen avoiminen ovien kohde ovat tiekirkot. Näissä kohteissa pysähtyminen pysäyttää ajankulun, kun rakennuksella on takanaan historiaa satoja vuosia.Sateinen päivä ei ollut hiljainen kävijämäärältään Sastamalan Pyhän Marian kirkossa.
Hetkellisen piipahduksemme aikana useampi autolastillinen pysähtyi ihastelemaan samaa kuin mekin.

















Kirkko on kaunis, 1300 - luvulla rakennettu ja sijaitsee Rautaveden rannassa.
Kirkon seinät ovat paksut ja kiviset. Maalattia, hiekan peitossa.
Kirkossa on säästynyt paljon puuveistoksia, saarnastuoli 1600 - luvulta, kivinen kastemalja 1400 - luvulta.

















Ihastellen kiertelimme, katselimme ja toivoimme rakennukselle pitkää ikää.
Kuuntelimme naakkojen naksutusta ja tuulen huminaa.
Tömistellen kävimme katsomassa vanhan kellotapulin. Paikka vaikutti ihan otolliselta käärmeille, siksi mennä tömysimme pientä mäenrinnettä ylöspäin.

















Järvenranta houkutteli istumaan hetkeksi, lokkien nauru ja laineen liplatus kuulostivat mukavalta. Sen hetken istuin, että pääsin myös kuvaan. Aina kameran takana.

















Oli meidän matkallammekin oikein tarkoitus, mutta siitä joskus toisella kertaa.
Nähtävyyskohteet odottavat meitä kaikkia, pysähtykää kesälomamatkoillanne niihin.Kotona kuvailin jälleen pihan kukkivia kasveja.
Lemmikit, nuo pienet siniset kukinnot ovat ottaneet vallan monista kukkamaistani, levinneet ympäriinsä ja jatkavat valloitustaan.
Osan olen karsinut pois rajulla vedolla, viimeistään heti kukinnon jälkeen.
Sinisestähän en juurikaan piittaa, mutta olkoon nyt, kun noin hyvin kasvaa.


















Punaisen lemmikintaimet ostin keväällä.




















Ja yksi kukinto vielä, pioni.
Viedessämme aamupalaa huvimajalle, meitä ilahdutti kaunis isokukkainen kaunokainen.
Sade on painanut kukintoja maata kohden.

Poutapilvi

Olin kuin arkajalka ja tein valokuvaukset terassin suojissa. Miksi mennä sateeseen, kun voi olla kuivanakin?

Lintupatsas kyhjöttää terassin portailla, saivat siirtyä kivijalalta sivuun, kun kukka - astiat nostettiin sateelta suojiin. Kastelen kukinnot mielummin itse, kuin annan luonnon hoitaa umipohjaisten astioiden täytön.Mikä siinä on, että alkaa viikonloppuvapaat, alkavat myös sateet? Höh! Olin niin odottanut vapaita, olisin saanut tehtyä kukkaistutuksia, tai ainakin suunnitellut uusien paikkoja.
Mutta onneksi tuo tekeminen ei lopu kesken, otan neuleen ja teen sitä samalla kun katselen telkkua.
Joskus, kauan sitten, bloggasin tekemäni keramiikkakävyt. Suunnitelmissani asettelin kävyt paikoilleen, mutta...
Mihin se viime kesä oikein hävisi, katselin ja suunnittelin, mietin ja vetkuttelin, eikä ne kävyt siihen oksaan menneet ennen tätä kesää.Oksa on ollut paikallaan ja ruuvattuna reilun vuoden.
Piti oikein istua miettimään miten nuo kiinnittäisin paikoilleen. Vahva rautalanka oli paras vaihtoehto, se jumittui pikaliimalla hyvinkin paikalleen. Muutaman kävyn kanta oli niin pieni, ettei sinne uponnut kuin yksi lanka, mutta hyvin nuo ovat paikallaan pysyneet jo useamman viikon.














Oksaan kiinnittyivät niin männyn - kuin kuusenkävytkin. Sulassa sovussa samalla oksalla tuulessa keinuvat keramiikkateokseni. Oksaan kieputettiin vielä pätkä ohutta rautalankaa ja kristallihelmiä, sekä sisareni hykäämä rikkinäinen mobile.
Mobilesta tein pienempiä riiputtimia.



















Terassi on kukitettu tänä kesänä pääasiassa valkoisin kukin. Tosin nyt on sateen suojiin kannettu monta muutakin istutusta.
Valkoisin orvokein olen täyttänyt monet ruukut ja astiat. Kukat ovat reheviä ja vaatimattomia hoidon suhteen. Siemenkotia nypin aina välillä ja uutta kukintoa riittää pitkäksi aikaa.

Uusi kesäkukka, poutapilvi, suorastaan hyppäsi kukkakassiini. Valloittava harsomainen kukinto on mieleinen uutuus.













Kukka on joulutähden sukulainen, tosi ihan heti ei uskoisi. Taimet olisi voinut laittaa myös amppeliin, mutta minun istutuksissa ne saivat paikkansa ruukun reunalta.
Valuuhan tuo hyvin tästäkin.
Grillausnurkassa on hyvä kasvaa, keramiikkakäpyjen alla.















Teen yleensä kukkaostokseni mitään suunnittelematta. Keräilen kukkia värien tai muodon mukaan. Kotona on kiva yhdistellä erilaisia paletteja toisiinsa ja hakea se istutukselle sopiva paras paikka omasta pihasta.














Näihin ruukkuihin olen jo muutaman vuoden hakenut samat taimet, ruusuliisan.

















Ensinnä ajattelin tähänkin valkoisen kukinnon, mutta tämä punainen on upea, kun ruukut ovat täynnä kukkia.
Nämähän ruukut tein muutama vuosi sitten vanhoista astioista.
Suunnitteilla olisi tehdä muutama ruukku lasimosaiikilla. Tein talvella keramiikassa astiat valmiiksi, nyt vain pitää piirrellä kuviot ruukun kylkiin.Leppoisaa viikonloppua sinulle. Kesä on lyhyt, nautitaan sadepäivistäkin!

Ihan villiä

Tätä on odotettu jo pitkään, uutta tiepäällystettä!
Aikasin keväällä oli jo merkkejä tien sivuun ajetuista verkoista ja tasoitetuista pientareista, jotain tapahtuu pahasti rikki routineelle tielle. Vilkkaasti liikennöity tie on kulmakunnan päätie, jossa on mukava käydä pyöräilemässä ja luistelemassa.
Viikonloppuna teimme katselmuksen pyörillä, hyvältä tuntui. Irtokivet olivat painuneet öljysoraan kiinni. Eilen lähdimme miähen kanssa liikkeelle ensin pyörillä ja hiekkatien päässä vaihtui luistimet miähen jalkaan.
Tänään meitä oli tuplaten lisää. Kahdet luistelijat ja pyöräilijät.
Ensinnä piti ottaa alkulämmöt, kun survoimme hiekkatietä pitkin reilun pari kilometriä, poika keuli eli leikki tiellä!















Kun kaikki varusteet oli puettu päälle, tajusin vasta ettei nuorimmaisella ollut kypärää. Hmm...
... eihän sitä ollut kotoa lähteissäkään!
Kukaan ei sitä lähtenyt hakemaankaan, vaan matkasimme ilman.



















Itse en arvannut ottaa vielä omia luistimiani varastosta, olin raatopartiossa, kuljetin tytsin kanssa juomia ja sauvoja. Ja kuvasin ajaessani.














Matka taittui mukavasti, poika sai isältään oppia sauvojen käytöstä, sekä luistelutekniikasta. Rullikset ovat ihan erilaiset kuin maalivahdin vermeet.Pyöräillessä näkee maisemat ja talot erilailla, kuin huristaessaan autolla.
Ei tarvitse mennä kauaksi kotoaan, kun näkee monta kuvattavaa kohdetta. Se mikä on vuosia tuntunut ränsistyneeltä ja rumalta, on saanut ihan erilaisen merkityksen, kun on saanut hiljattain kuulla talon historiaa.














Minusta tässä talossa on aina ollut jotain kaunista. Hiljaisena ja tyhjänä nököttänyt paikoillaan vuosikymmenet.
Kaunista kulunutta pintaa.
Tytär tekee muutaman viikon "talonmiehen" hommia, poikkesimme iltatöihin sillä välin kun luistelijat kaahasivat kiiltävää pintaa ja täyttivät koko toisen ajoradan sauvoineen.



















Näissäkin mutkaisissa teissä jokainen mutka ja tuttu kohta näyttää linssin takaa erilaiselta.
Siitä vain pieni kohta mahtuu kerralla ruutuun, vaikka koko edessä olevan maiseman haluaisin näyttää.

Koska juomahuolto oli meillä naisilla, olimme toimissamme ripeitä ja saavuimme yhtä aikaa luistelijoiden kanssa sovittuun kohtaamiseen.



















Kun ei ota mitään tavoitteita, ei liikaa matkaa kerralla, ehtii katsella ympärilleen, moikata seuraavaa luistelijaporukkaa, jutella rauhassa ja kerätä kaikki irtonaiset varusteet koriin, on hyvä palata kotiin hiukan hengästyneenä ja otsa hikeä valuen.

Aakkosista alkoi....

Aapiskukko jäi alaluokille, kun 16 - vuoden jälkeen viimeinenkin lapsistamme sai todistuksen tänään käteensä.
16 perättäistä vuotta on pitkä rupeama saman koulun juhlasalissa katselemassa lapsia rivissä laulamassa, lausumassa ja esiintymässä pontevin palkein. Ja tietysti tämän viimeisen kevätjuhlan missasimme, kun osalla opettajista oli lomautukset. Yhteistilaisuutta ei pystytty järjestämään laisinkaan.

Kuluneella viikolla koulun nurmikentällä pidetyssä hartaustilaisuudessa opettajat järjestivät kuudennen luokan oppilaille oman muistamisen. Kolme syksyllä yläluokille siirtyvää nuorta laulettiin muistoihin ja heille annettin vanheimpainyhdistyksen ostama korulahja.Näillä sanoilla poikakin ehti laulamaan kuusi vuotta, nyt oli aika seisoa kuoron edessä ja kuunnella itse, kun muut sen heille lauloivat....

On aika hiljaa kiittää ja kättä puristaa nyt meidät yhteen liittää vain muistojemme maa jäi jälki sydämiimme, jälki unelmiin teille laulamme nyt näkemiin refrain: Turvallista matkaa me toivotamme näin On aika purjeet nostaa ylöspäin Turvallista matkaa aalloilla elämän, kanssa hyvän ystävän Ei huomispäivän teitä voi kukaan aavistaa, on joskus kyyneleitä ja joskus naurattaa on yksi joka pystyy, kaiken ymmärtää, Jeesus vierellemme aina jää refrain

Tunnelma on ollut viimeisen viikon haikea, taakse jää seitsemän vuoden aikainen alakoulu. Monta opettajaa ehti tulla tutuksi, paljon kavereita, tuttu ja turvallinen pieni maalaiskoulu.
Mutta haikeus on tänään muuttunut iloksi, hieno todistus kädessä ja pitkä kesäloma edessä.
Nuori mies on valmis aloittamaan yläkoulun elokuussa.













Kevään aikana on tsemppiä tarvittu, kun tyttären yo - kirjoitukset eivät onnistuneet toivotulla tavalla. Juhliin emme varautuneet laisinkaan, uusintakokeen aika syksylle on varattu. Kesä kuluu lukien ja töiden parissa. Onneksi on työ, ei jää aikaa murehtimiselle.Pientä haikeutta kyllä tunsin taas eilen, kun istuin yläkoulun auditoriossa katselemassa lukion ilmaisutaitoryhmän kirjoittamaa esitystä.
Samaisella näyttämöllä tytär esiintyi ensi kerran ollessaan 5 - vuotiaana satubaletissa, letit vain poukkoilivat ja tyllihelmat hulmusivat.
Nyt oli meno muuten hurjaa ja teksti, se oli paikoin julkaisukelvotonta.
Näytelmä oli hauska, omalla tavallaan mukava. Letkeää menoa ja yleisö sai nauraa.


















Haluan toivottaa kaikille koulutyönsä päättäneille, valmistuneille ja opettajille.
Mukavaa kesää ja antoisaa lomaa.
Nokka kohti uusi haasteita, aina ei voi saada kaikkea, ei edes joka kerta ;)

Luonnosta lasille

Miksi kaikki kukkii aina niin nopeasti?
Koko pitkän talven kellarin pimennossa olleet tulppaaniruukut kannettiin päivänvaloon toukokuun puolessa välissä.
Sipuleille laitettiin talven aikana muutaman kerran lunta ruukun päälle, antamaan mullalle kosteutta.
Hyvin varttuneet ja lehtittyneet tulppaanit ovat valon puutteen takia lähes keltaisia, muutamassa päivässä lehtivihreä voimistuu ja kukinnon varret tukevoituvat.
Ruukuissa on lisäksi valkoisia helmihyasintteja.
Sipuleissa on uskomaton voima kasvaa, vain vettä ja valoa, kevät tulla tupsahti pihaan.

















Edellisen vuoden sipulit olen yleensä heittänyt kompostiin, koska myyrille en laita ruokaa tarjolle.

















Viime kevään sipuleilla tein kokeilun, meille ostettiin pihaan myyränkarkottimet ja nehän toimivat vallan mainiosti! Vanhat sipulit tekivät kukintoja kukkamailla, sipulit säästyivät syömättöminä.


















Kaikki tämän postaukset kukinnot ovat kellariruukuissa talvehtineita, maassa kasvaneet ovat jo kukintonsa kukkineet. Etupihan edusta saa joka vuosi uuden ilmeen, kun muistaa syksyllä piilotella sipuleita mullan uumeniin.
Kukinnon kokoja ja värejä on laaja valikoima tarjolla.
Pieni vaiva, iso ilo!
Kunhan nämä loputkin kukinnot näistä astioista alkavat lakastumaan, kaivetaan syvä monttu jonkin kukkamaan reunalle ja kipataan istutus jatkamaan kasvuaan muiden kasvien sekaan.
Kukkivat sitten sen aikaa, kun jaksavat.

















Piha alkaa täytymään kesäkukintojen lehtivihreästä ja nupuista.
Viime yöksi peiteltiin osa kukkamaista, oli kylmä yö, kun autonlasitkin olivat aamulla jäässä.














Tulppaanit saivat osansa minun lasityössänikin, johon olen ehtinyt jo aloittaa lasinleikkuun. Hitaasti etenevä työ, monta kymmentä palaa, monta haavaa, ja paljon folioitavaa.
Mukavaa kesäkuun iltaa sinulle,