Hömpstööbeliä

Tämän päivän jotain kivaa- puuha on tämän ison vanerilaatikon kanssa leikkiminen.
Iso n. 60 x 60 cm laatikko on kuukauden päivät majaillut varastossamme. Tein Turun kirppareilta muutaman kivan löydön vajaa kuukausi sitten, mutta en ole ehtinyt tehdä näille tavaroille tätä ennen yhtään mitään. Laatikon pinnassa on selvästi näkyvissä ajan patinaa, mutta laatikko on muutoin hyvin siisti ja ehjä.
Jos lokerikko on liian pieni, saa tuon väliseinämän irti pienellä äheltämisellä.Osatessani minulla ei ollut mitään käsitystä mihin saan tämän sopimaan tahi mitä sinne laittaisin.
Ajan kuluessa selkiintyi laatikolle uusi tehtävä. Hömpstööbeliä sisuksiin, eli kaikki pitsinpätkät, vinonauhat, kanttinauhat, silkkinauhanpätkät, ym. ompelussa tarvittavat siistit nauhakelat.
Kuminauhoille ja hupparinnyöreille minulla on omat laatikkonsa, kun niitäkin on kerääntynyt mahdottomat määrät.













Ensin tyhjensin työpöydälläni olleet peltipurkkien sisukset, mutta luulen kaapistani löytyvän vielä vaikka minkälaista nauhanpätkää, jotka sitten ajan kanssa siirrän tähän samaan laatikkoon.














Isot nappilaatikkoni sopivat nauhalaatikon kanssa päällekkäin, siistissä kompaktissa tilassa kaikki.
Vielä kun saisin joskus sen suuren innon ompeluun. No, ompelenhan minä aika usein, mutta kaikki on korjausompelua, niin tänäänkin.
Kukahan järjestelisi työpöydälleni kaikki loput tavarat takaisin?
Sunnuntaisupinoin,

Kohennusta

Vuosia sitten nypin innokkaasti kanavatöitä. Ostin valmispaketteja, joissa oli langat valmiiksi valittu, aloittaminen on helppoa. Nykyään ihaillen katselen valmiiksi kehystettyjä töitäni.
Näilläkin kuvilla on oma tarinansa, ne olisi aikoinaan haluttu jopa ostaa minulta, mutta kaikki ei ole myytävänä.Samalta pirtin seinältä löytyy lisääkin katsottavaa, kotikuntamme kirkko, sekä maamiehen rukous.
Sain vuosia sitten joululahjaksi tuon kirkon kuvan. Kohta välipäivinä se olikin jo valmiina kehystettäväksi.
Jokaisen työn taakse olen kirjoittanut jotain. Ainakin pvm ja tekijän.












Tämän kylväjän sain äidiltäni, joka aikanaan tyhjeni äitinsä kodin. Työ on minulle hyvin mieluinen, mummuni jos kuka nyppi jatkuvasti kanavatöitä.
Taulusarjan viereen sopii lisää maalaistunnelmaa, torkkupeittojen teline vanhoista heinäseipäistä.


















Joskus minua harmittaa suunnattomasti, kun menin ja sirklasin vanhat heinäseipäät poltinpuiksi. Mutta kun ajattelee asiaa järjen kanssa, ne seipäät eivät olisi lämmittänyt mieltäni, jos tätä sisustuspuolta varten olisin odottanut niiden tarvetta reilun 15 - vuotta.
Miäs minulle kasaili järeät tikapuut, jotta lämpöiset torkkupeitot olisi helposti otettavissa puolilta.
Olen katsellut tuota nurkkausta, pidän siitä, mutta muu koti kaipaa hiukan jonkinlaista ryhtiliikettä.
Joulu siivottiin Nuutin päivään mennessä pois, tosin minä en sitäkään ollut tekemässä.
Hiukan on hintsusti vapaita, enkä ole tammikussa liiemmin ollut kotonakaan, iltamyöhällä olen tullut, jos yleensä ole kotiin ajellut.Onneksi on hyvin opetettua jälkikasvua ja kodinhoidon taitava miäs.
Töiden jälkeen katselin kotia parkkipaikalta. Tältä se näyttää päivänvalossa, lumi valuu katolta ja pihahanget ovat korkeat.
Kyllä minä huomenna taidan puuhailla jotain kivaa, koska seuraavan viikon olen vielä kiinni koulussa.
Kipakoita pakkasia,

Kotoiset oltavat

Odotin jo oikeastaan koulupäivien loppumista, minun ruodolleni ei oikein sovi nuo asuntolan yöbileet, joihin tahtomattani jouduin.
Sen verran minussa kuitenkin oli nuoruutta jäljellä, etten lähtenyt asiasta huomauttamaan, vaan neuloin ja odotin alakerran hiljentyvän.
Askeettinen huoneeni ei ole kovin kutsuva, pöytä ja peti, silläpä kaipaan kotiin, sen kiemuroihin ja ihanaan tunnelmaan.
Olen lukenut ja katsellut monta kertaa joululahjaksi saamaani kirjaa Elämää valkoisesssa talossa.
Ilonan kirjoittaman kirja on hyvin kerronnallinen, mukavaa lukea.
Haaveilen pääseväni Ilonan kauppaan, mutta ainahan voi nettiäkin selata.
Kirjan loppuun on listattu monta kivaa käyntikohdetta / ostospaikkaa. Meitä Pirkanmaalaisia on hemmoteltu kyllä monilla ihanilla käyntikohteilla.
Omaan lisänsä tuo Lielahteen avattu Aada sisustus, jossa kävin jo työmatkallani.
Samaiseen kaupunginosaan avataan piakkoin uusi kirpparikin, taas yksi käyntikohde lisää.
















Uudesta sisustuskaupasta ostin parin kynttilänjalkoja, joihin illalla töistä tultuani sytytin kynttilät muistoksi eilen poisnukkuneelle nuorelle ystävälleni.
Koskaan ei tiedä, milloin on päivä viimeinen.


















Siksi minä hulluttelen,

hassuttelen,


















nautin
ja iloitsen pienistäkin asioista.

jatkuu...

Lapsi suuntaa huomenna koulutielle, arki jatkuu.
Illan nukkumarytmin on muututtava, tosin olenhan minä vielä aamulla kotona herättämässä ja vien pojan kouluun.
Samalla ajolla matkaan omalle koulutielleni ja tulen takaisin keskiviikko iltana.
Työluokka oli vielä viime viikolla iltaisin tyhjä, yksin isossa aavemaisessa luokassa työn touhussa.
Pöydille nostetut tuolit olivat merkki vähäisestä osallistumisesta, ehkä työtahti tästä muuttuu viikkojen kuluessa.
Alkava viikko on hyvin työntäyteinen, pitkine matkoineen ja jatkuvine tavaroiden siirtelyineen.
Haluaisin suuren suuren matka - auton, jota siirtelisin kakkoskotinani paikasta toiseen ja olisin liikenteen tukkona.
Mä haluun!!!
Vielä kuva kuulaasta ja kylmästä pakkaspäivästä luokan ikkunasta kuvattuna.

















Sateisistakin talvipäivistä nauttien,

Hiljaista

Aamulla hullukin huomasi, että työmatka alkoi valoisasti.
Päivä pitenee - kevättä tekee.
Lyhyen työviikon kaikki kaksi työpäivää ovat takana.

Jossain vaiheessa syksyllä manasin tyhmyyttäni, kun en huomannut kässymessujen hyvää Moda tarjousta.
Toisaalta, minulla on lehtiä kaapit täynnä, vanhoistakaan ehtinyt mitään tekemään.
Silti se kotiin kannettu lehti olisi mukava saada, varsinkin kun en enään ehdi seuraamaan mitään seuraavaa ilmestymispäivää.
Yllätys on suuri, kun postilaatikon kannen alta pilkottaa paksu lukuelämys.
Koska nyt kuitenkin halusin sen uusimman lehden saada itselleni, pyysin tytsin ostamaan sen töistään, ja kiikuttamaan minulle kouluviikkoni päätteeksi.
Lehden välissä pilkotti tarjouslappunen, uutta tyrkkyä yrittävät.
Lopulta minulla oli kaksi erilaista tarjouslappua, jotka jätin työpäivän jälkeiseen tutkintaan.
No, kumman sitten valitsin? En vielä kumpaakaan, kun kiinnitin ihan epäolennaiseen huomioni. Kamerapussiini, joka komeili tarjouslapun sisäsivulla.
Lehden jatkotilaus on edelleen tekemättä.
Taidan odottaa naistenpäivää, silloin on ollut hyviä lehtitarjouksia.














Uusien lehtien selaaminen on yhtä juhlaa, jalkahoitoa, iltavapaa.
Osa väestäni on pelimatkalla, tytär töissä. Uusi käsityö kutkuttelee aloittamistaan, mutta yritän tehdä ensin keskeneräisen pois.
Mukavaa lauantai - iltaa sinulle,

Pakkashuuruinen

Neulekauden avaus tulee tehtyä tällä tyttären neulepaidalla, jota hän monta kertaa ehti jo pyytää.
Aina oli etusijalla jokin muu työ, mutta lupasin olla nopea tämän teossa, kun pääsen alkuun.
Paita valmistui ennen kouluun lähtöäni, mutta kuvattua saatiin vasta tänä aamuna, kun pihalla oli valoisaa.
Ohje on Kauneimmat Käsityöt syys - lokakuun 2010 - lehdestä, malli 5.
Lanka on Cewec Delano, jota ostin ihka ensimmäisellä ostoskäynnilläni Lielahden Lankamaailmassa.
Tyttären kanssa keskusteltiin lankavalinnasta pitkään, en tahtonut alkaa tilaamaan mitään, mutta vaikeaa on arvailla langan raidoittumisesta, saati sahalaitaisuudestakaan, jollei langasta ole tehty mallitilkkua.
Tässä langassa väri kulkee kauniisti, ei lätäköitynyt.
Uudesta lankakerästä aloittaessani keräilin muutaman metrin pois, jottei tullut jyrkkää värinvaihtumiskohtaa.
Neuloin 4. 5 mm puikoilla, suurimman koon mukaan.
Neuletiheys täsmäsi käsialani mukaan minulle suotuisasti, ei tarvinnut alkaa laskemaan silmukoita uudestaan.
Muutoin tein ohjeen mukaan, mutta ilman sivusaumoja, neuloin pyörönä.


















Uutta neulettakin olen ehtinyt hiukan jo aloittelemaan, työ oli mukanani asuntolassa. Tosin miäs epäili, että ehdinkö mitään neulomaan, kun päivät näperrän työtäni.
Illan hämyssä ehdin muutaman silmukan aina tallentamaan, tosin piilossa peiton alla.
Kämppä oli kylmä kuin hollitalli, + 14, ikkunat olivat sisältä jäässä. Hrr!
Kylmät yöt kostaantuvat, niiskutan, lentsu taitaa olla vallan.
Huomenna on sitten vuorossa työpäivä,

Pieniä paloja keskiviikkonakin

Koulupäivät ovat menneet ahkeroidessa työpöydän vieressä.Mihinkään pitkiin taukoihin ei ole varaa, mutta olen pyrkinyt pitämään 2- 3 tunnin välein tauon.
Silmät eivät näe virheitä työssä, jollei välillä ota ja lähde pois työ vierestä.
Siinä kun ottaa kaksi askelta vasemmalle ja kohta saman verran oikealle, ei liiemmin ehdi oikaisemaankaan itseään, niska kyyryssä iitrailee kohdennettavaa palaa paikalleen.
Klassinen mosaiikki on opiskeluni vaikein ja hitain osuus.

Tässä työssä ei ole kyse ruukunpintojen päällystämisestä isoilla epämääräisillä lasinpaloilla.
Työpiirros on nuottiviivastonani, sen kaaret ja muodot toteutetaan orjallisesti. Suunnat ja värit pitää katsoa sekä työpohjasta, että väriluonnoksesta.
Eilisen päivän 12 tunnin ahkeroinnin tulos oli noin kämmeneni kokoinen ala valmista pintaa.
Lasinpalat eivät ole suuren suuria, ei puolen pikkusormen kynttäkään.
Ja ettei työ olisi vieläkään liian helppo tehdä, se toteutetaan negatiivisena lasilevyn päälle. Eli näkyvä pinta katsojaa kohden on työn takapuoli.


















Mukanani on suuri määrä lasisoiroja joista on vara valita eri sävyjä.
Harvat värit kelpaavat työhöni, värien pitää sopia toisiinsa just eikä melkein, muutoin revitään palat irti ja aloitetaan taas alusta.
Olen joutunut tuohonkin hommaan. Puuh!














Satunnaiset osumat lasin kanssa työskennellessä ovat arkipäivää.
Loput osumat sain, kun asuntolan keittiössä juuresveitsi hyökkäsi käteeni. Pitäisi ottaa oma veitsikin kotoa mukaansa, eikä opetella vierailla työkaluilla ruoanlaittoa.
Tänään saan pakata osan tavaroistani ja hurauttaa kotikylään ensin katsomaan nuorimman kiekkopeliä ja ottamaan loppiaista vastaan perheeni kanssa.
Hyvää arkipyhää myös sinulle,

Lasin pariin

Jo hyvissä ajoin eilen aloitin keräämään tavaroitani taas kasaan.
Lukujärjestykseni on yllättäen aika täynnä, olen aamusta lähdössä kouluun.
Seuraavat kaksi viikkoa suhaan kolmostietä etelästä pohjoiseen, poiketen aina välillä kotona tuomassa likavaatteita pesuun.
Saattaa koululla mennä vielä kolmaskin viikko.
Välillä käyn työpaikallani, että saan työviikkoni tunnit täyteen.
Kun näet vihreän pienen kauppa- autoni ääriään myöden täyteen pakattuna, se olen minä joka kerään kilometrejä mittariini.Työkaluseinäni on melko tyhjä. Mietin mitä kaikkea mahdankaan mukanani tarvita ja otan mieluummin enemmän, kuin vähemmän. Menen vielä illaksi hiomaan yhteen työhöni palasia, putsaan hiomakoneeni ja laitan koneen laatikkoon mukaani.
Opiskeluni on tällä kertaa työpainotteista, teoriaopinnot alkavat myöhemmin keväällä. Taas tulee paljon uutta asiaa.


















Oma työtilani alkaa olemaan täydellinen. Jatkuvaa hienosäätöä on tehty talven aikana, työ neuvoo tekijäänsä.
Parasta työympäristössäni on huipputehoinen kärynpoistoimuri, joka on hyvinkin tarpeellinen juotoksia tehdessäni.
Tämä on "mittatilaustyö", josta saan kiittää miästäni ja hänen veljeää. Kiitos!
Kohdevalo on tehokas, tällä näkee tehdä pikkutarkat työvaiheet.