skip to main |
skip to sidebar
Olen halamoinut valkoisen seinän piristeeksi pastellisävyjä kun vastakkaisella seinällä on näitä ihan samoja värejä. Helpotusta värinkaipuuseeni tuo pikkainen viirinauha, jota olen suunnitellut tekeväni milloin ulos, milloin sisälle. Nyt sen tein sitten yhteen makuuhuoneeseen.
Lappusia valmistui 14, kaikkia värejä kaksin kappalein. Ähkyin ja puhkuin, venyin ja vanuin, kun laitoin nuppareilla nauhan katonrajan listaan kiinni.
Viirit on virkattu puolipylväillä ja "nauhalanka" kiinteillä silmukoilla. Viimeistelyn tein rapusilmukoilla.
Lankoina Cotton nr.8, Craftson, "Spring" Crohet Assortment ja Kotiväki.
Ei sitä sit osaa lopettaa, kun alkuun pääsee. Miähen veli hoiteli aikoinaan vuosia maillamme levotonta karjaa, mehiläisiä. En ole mikään asiantuntija tässä lajissa, mutta jokin jälki näistäkin ajoista ovat nämä mehiläisvahat, jotka sain, kun puhuin tekeväni kynttilöitä.
Materiaali hakeutuu materian luo.
Pakkohan näistäkin on hankkitua eroon jotenkin järkevästi. Kaapista pois tilaa viemästä. Eikä enempää täydy tuoda kynttiläaineita meidän mäkeen, jos meinaan haluaisin joskus pitää kynttiläkutsutkin.
Laatikollinen suuria mehiläisvahalevyjä oli pesua vailla. Levyt piti halkaista kattilaan sopiviksi paloiksi. Sekaan vettä ja keittämällä liemi notkeaksi.
Puhdas astia, jossa on kylmää vettä peiteltiin puhtaalla harsolla ja sihlattiin liemi vatiin, josta nostelin massan jäähtymään ja kuivumaan seuraavan harson päälle.
Kieltämättä. Epämääräisen näköistä mömmöö, mutta tuoksu tuttu hunajainen.
Vaha kiinteytyi ja jäähtyi nopeasti, eli uusi satsi kattilaan ja sihlaamaan. Meillä piisas tätä vaihetta moneksi illaksi.
Pestyä vahaa, joka on kuivumassa ritilän päällä. Talouden kaikki suuret kattilat kaivettiin kaappien kätköistä kynttilänvalmistukseen. Eli mä niin pääsen kattilakaupoille, et saadaan muonaa pirttiin jouluksi.
Valmista tuppaa tulemaan, kun ontuvan kanssa yhdessä tehtiin. Miäs oli huoltoryhmässä ja minä tein kastot.
Jos steariinikynttilöiden kasvu oli hidasta, niin nämä yllättivät hurjalla kasvuvauhdillaan.
Kastokynttilöitä tehtiin mahdollisimman paljon ja kun massan pinta laski liian alas kaadettiin loput vahat vanhoihin kaffikuppeihin.
Sytytän sinulle kynttilän
keskelle hämäryyttä,
sytytän kynttilän loistamaan
iloa, ystävyyttä.
Kynttilän historia ulottuu pitkälle, mutta omani, itse tehden, vain kolmen vuosikymmenen taa.
Piti oikein muistella ja hakea tietoa kynttilän valmistuksen eri vaiheista. Sain yhden tekijän parafiinijämät muutama vuosi sitten ja sinnehän ne, kaapinkätköihin unhottuivat.
Kunnes joulumyrskyn jälkeen oli tarpeen kaikki jämätkin. Silloin päätin hakea loput emmeet, steariinit ja sydänlangat.
Meni vielä kolme lisävuotta ja sain lopultakin aikaa ja intoa aloittaa homman ontuvan kanssa. Tai oikeastaan juuri siksi. Arki ei riitä moisen asian tekemiseen, eikä itekseen ole kiva tehdä tällaisia määriä. Apukädet olivat tarpeen.
Keräilin tyhjentyneet kynttiläpurkit uusiokäyttöön.
Otimme suurimmat astiat kaapeista ja sovittelimme liedelle. Kuvassa mittakannu ja 10 l kattila.
Ostin kahta erivahvuista sydänlankaa ja pohjanastoja.
Kuumaliimattiin sopivan mittaiset sydänlangat kippojen pohjalle ja tikutettiin poltettava pää purkin reunaan.
Alkusammutuskalusto on hyvä olla kädenulottuvilla, kun kyseessä on herkästi syttyvä materiaali.
Kynttilämassa sulatetaan vesihauteessa, parafiinia ja steariinia.
Hämmenetään, säädetään lieden lämpöä. Tuuletetaan tilaa ja laitetaan samalla kaikki valmiiksi lattian suojapaperia myöten.
Kastokynttilöihin mittailtiin sopiva sydänlanka, joka teipattiin tukevaan rimaan.
Kirkkaisiin kynttiläpurkkeihin kaadettiin värilientä ja annettiin massan jähmettyä tovin ennen seuraavaa täyttöä.
Sytytän sinulle kynttilän,
hauras on lempeä valo,
kuitenkin loisteessa liekin sen
väreilee koko talo.
Tummiin kippoihin valkoista kynttilämassaa.
Kastokynttilöiden kasvatus vei aikaa. Matsku meni aika täpärälle, mutta saimme kuitenkin valmiiksi 44 pitkää kynttilää.
Välillä piti paikkailla miähen sormeakin, joka viilsi kunnon siivun kynttiläpäitä niistäessään. Pari kerrosta laastaria ja maalarinteippiä sai sormen jälleen toimintakuntoon.
On ne niin södejä, kaikki vinkuroita, kukin omalla tavallaan.
Sytytän sinulle kynttilän,
näetkö viestini hennon?
Kuuletko lauluni saapuvan,
siivillä tähdenlennon?
Anna- Mari Kaskinen
Leineperin ruukkikylässä, josta historian kirjoittaminen on aloitettu jo vuonna 1630. Wikipediasta kopsattua tietoa.
Leineperi sijaitsee Länsi - Suomen läänissä, Satakunnan maakunnassa, entisen Kullaan kunnan alueella, noin 20 kilometriä itään Porin kaupungista ja Suomen länsirannikosta. Kylä sijaitsee peltoaukeiden keskellä, ja sen läpi virtaa Kullaanjoki, tai kylän kohdalla Leineperinjoki. Kullaan kunta, jossa Leineperi sijaitsi, liitettiin osaksi Ulvilan kaupunkia vuonna 2005.
Olen jo vuosia haaveillut pääseväni Leineperiin joulumarkkinoille, mutta kiakko on vetänyt pidemmän tikun.
Yritän aina olla rehellinen ja kenenkään mieltä pahoittamatta, kun teen päivityksen, mutta nyt olen kyllä pahasti pettynyt itse tapahtumaan. Puitteet on upeat, paikka vailla vertaansa.
Myynnissä olevat tuotteet olivat suurremmalta osin jälleenmyyntituotteita. Olin lähtenyt liikkeelle ajatuksella, upea miljöö, markkinat ja jotain uutta ja erilaista ostoskassiin ja iloisin mielin takaisin.
Toinen mikä sai takahampaani narskumaan oli hinnoittelu. Oman kädentyön arvostaminen. Jos voit ostaa villasukkaparin 12 €, niin onhan se ostajalle hyvä, mutta mitä siitä jää tekijälleen? Ei yhtään mitään!
Lopetan pahanmielen paahtamisen, etten tule sanoneeksi mitään peruuttamatonta.
Veden voimassa on jotain hyvin kiehtovaa, mukaansa tempaavaa ja taianomaista.
Samoin alpakoissa. Voi miten lutusia. Humisevan Harjun ihanuuksia.
Leineperin valoilmiö, aurinko, joka paistoi vain kuvaushetken ja heti sen jälkeen taivas harmaantui vesi- ja räntäsateeseen.
Mihin tarvitaan näin monta ovea? Onko niiden takana jokaisen oma vessa? Mitä, jos kiireessä eksyy väärän oven taakse?
Ruukkikylässä on paljon pieniä toiminnallisia mökkejä, joissa on seesteinen ja rauhallinen tunnelma. Tänään ajoittain jopa tiivis tunnelma.
Ai mitäkö ostin? Sepän pajalta kynttilänjalkaparin ihan tarpeeseen.
Ihanaista itsenäisyyspäivää meille kaikille.
...joku täyttää minun joulukalenteriani.
