skip to main |
skip to sidebar
Emännänkaappien tunnettavuus on vuosikymmenien aikana selviö varmasti kaikille. 1920-30 luvulta tai sitä aiemminkin valmistuneet kaapit on tehty koivuvanerista. Kevyt ja siro kaapinmalli, joka on mahtunut pientäkin pirttiä somistamaan.
Nykyään kaappi on hyvin haluttua tavaraa ja niitä ostetaan pitkienkin matkojen päästä. Osa kaapeista on vielä alkuperäisessä kuosissaan, osa on saanut ylleen jo useamman värikerroksen.
Meidän kaappi näytti tältä, kun syyskuun alun lauantai-iltana selasin jälleen kerran tori.fi ja keräsin kaikki lähialueen ja vähän kauempaakin tarjolla olevat kaapit yhteen nippuun. Laitoin jokaiselle valitulle viestin ja monen monituisen viestin jälkeen jäi kolme kaappia, joista valitsin kaikkein vähiten entisöidyn kaapin. Muissa oli sentään väri päällä, tässä näin mahdollisuuden.
Kaapista oli jo hiottu alkuperäinen väri pois ja osa pinnoista maalattu valkoisella kalkkimaalilla. Miäs teki töitä kaapin kanssa useamman illan. Ensinnä käsittelyyn pääsi kaapin yläosa, josta maali ei meinannut irrota millään.
Pienet vetolaatikot maalattiin useamman kerran ohuin kerroksin.
Maalauskertojen välissä piti odotella kuivumista. Sillä välin ehti tehdä muutakin, esim.käydä oikeissa töissä.
Puuvaha, sama kuin keittiön pöydässä ja tuoleissa on osoittautunut hyväksi vaihtoehdoksi. Vahassa on himmeä pinta ja miellyttävä tuntu.
Kaapin alaosan kanssa oli tupajumi tehnyt töitä joskus menneisyydessä.
Miäs tarkasti, ettei kukaan liikkunut puun pinnoilla, sahasi uuden jalan ja tapitti puutapeilla puuttuvan osan kohdilleen.
Kittiä korjauskohtaan,
kuivumisaika,
hionta
ja puuvahaa pintaan.
Työhuoneeni on yhteinen askartelutila, joka mukautuu tarpeen mukaan maalaamoksikin.
Alakaapin välihylly oli jossain vaiheessa väsynyt, joten se päätettiin vaihtaa uudeksi mäntypuulevystä.
Vihdoin koitti ilta, kun kaappi kannettiin pirttiin. Tuskin laskin aikaa, mutta kyllä siihen 5 viikkoa kului.
Maltoin katsella kaappia yhden illan tyhjiltään ja voi kuinka tästä tykkään!
Sujuvasti astiat järjestyivät hyllyille, serviisit pieniin laatikoihin. Makrametyöni nostettiin seinälle ja kirppiskokoelmasta valitut messinkiset lampunjalat sähköistettiin.
Nykyään myydään niin kivoja hehkulamppuja, ettei niitä kannata piilottaa varjostimen alle. Kolmas lampunjalka odottaa vielä omaa hehkuaan.
Asettelin Taalainmaan hevoset kulkemaan jonossa. Pienen oranssin hevosen ostin kesällä Visbyn matkaltamme.
Vielä on mahdollisuus osallistua kirjan arvontaan,
Anna-Karoliina Tetri on tehnyt jo useamman käsityökirjan. Tetri on päivittänyt museoista ja arkistoista löytämiään perinteisiä malleja tämän päivän materiaaleille. Hänen uusimmassa neule- ja virkkuutyökirjassa on paljon innostavia malleja.
Naiselliset ja nostalgiset asusteet niin kesään, kuin talveen samoissa kansissa.
Miehille neulottu solmio, lapasia, sukat ja lapsille turkisneuleita.
Selkeitä ja kauniita kirjoneuleita,
pehmeyttä kotoiluun ja
kesähattuja vaikka ensi kesään, tai talveksi etelän lämpöön. Nämä ja monta muuta ohjetta voi olla sinun!
Kommentoimalla tähän postaukseen, osallistut tämän kirjan arvontaan. Jokainen kommentti = yksi arpa.
Osallistua voi 31.10.2018 saakka.
Onnea arvontaan,
Roosa-nauhan Pukeudu Pinkkiin-päivä on perjantaina 12.10. Siksipä minulla on jo valmiina valittuna huomiset työvaatteet, joilla olen mukana näkyvästi työyhteisössäni ja näin osoitan tukeni rintasyöpätutkimukselle.
Olen osaltani ollut myös lahjoittamassa tekemilläni ostoilla keräystä, jolla vuosittain rahoitetaan tutkimusta ehkäistä rintasyöpää.
Miäs osti minulle Anna Puun suunnitteleman Roosa nauhan, jonka kiinnitin takkini rintapieleen. Pääsin myös käymään Taito Pirkanmaan myymälässä, josta olen vuosittain ostanut lankoja ja neuleohjevihkosen.
Tänä vuonna olin katsellut jo ennakkoon, että uutuutena on kanavatyöpohja, jossa ei ole mukana lankoja. Tämä oli minulle mieluisa ostos, sillä langanjämät ovat viuhuneet työpohjaa täyttäen niin, että unohdin kaiken muun. Päivittämisenkin! Mallitöissä on käytetty Roosa nauha sukkalankoja kaksinkerroin, mutta en malta vielä käyttää omiani, vaan mieluusti jämistelen nämä keräämäni pois ensinnä.
Lankoja olen ostanut vuosittain vyyhdin tai pari. Jonkinlainen muistikuva minulla on, että näitä olisi vielä jossain kätköissäni vielä lisääkin.
Uusi väri on alhaalla vasemmalla, vaaleanpunainen. Varsinainen keräelmä, joista nyt olen suunnitellut neulovani villatakin.
Selasin aiemmin ilmestyneitä ohjevihkosia, uusin alhaalla vasemmalla, ja huomasin, että yksi villatakin ohje olisi muokattavissa ostamilleni langoille. Kunhan ensinnä saan neulakrampin hellittämään =)
Nyt, jos koskaan olisi hyvä näkyä pimeässä. Uudet Roosa nauha kengännauhat heijastimilla on välkky idea!
Jollain tavalla kaipaan näin syksyn alkaessa levollista viikonloppua työviikon päätteeksi, mutta minkäs sille voi, kun on levoton luonne ja taas on mentävä!
Sunnuntaina järjestettiin ensimmäisen kerran Wanhan ajan lelumarkkinat Hämeenlinnassa. Ja missä siellä? VPK:n talolla!
Voisin kertoa tarinan, jos toisenkin, miten suuresti tämä talo vaikutti minuun ja nuoruuteni vuosiin asuessamme hämppälinnassa. Olinhan vaikutuksille altis nuori nainen. Vielä en ollut käynyt rippikoulua, kun ensimmäisen kerran kuljin tästä kujasta rakennuksen takapihalle. Matka kotoa ei ollut pitkä, vain linja-autoaseman verran.
Olin jännittynyt, mutta rohkea luonteeni ei antanut sen tulla näkyviin. Aloitin vpk:n toiminnan ollessani 9 - vuotias. Halusin ehdottomasti jatkaa harrastustani uudella paikkakunnalla ja siihen tarjoutui hyvä mahdollisuus.
Vietin monta iltaa ja viikonlopun tanssit mukavassa porukassa. Harjoitusten ja erilaisten leirien, kilpailuiden ja yhteistoiminnan kautta sain elämääni paljon sisältöä ja uusia kavereita.
Valitsin opintonikin sitä silmälläpitäen, että palokunnan toiminta liittyy siihen merkittävästi, mutta miäs tuli mukaan kuvioihin ollessani 17 ja nämä asuinsijat jäivät.
Jatkoin harrasteeni parissa vielä uudessa ympäristössäkin ollen nuorisotyönjohtajana muutaman vuoden. Oi aikoja, oi muistoja.
Siksipä halusin päästä sunnuntaina katsomaan vanhaan taloon miltä siellä nyt näyttää. Pieneltä.
Miten ihmeessä tila on pienentynyt silmissäni? Muistan monet tanssit, joita sunnuntai-iltaisin vpk:n väki järkkäsi. Naiset kahviossa, nuoret narikassa ja miehet järkkäreinä. Oli kiva käydä katsomassa miten tila taipuu markkinahumuun.
Sain samalla käynnillä tehtyä myös ostoksia nukkekotia varten. Tarjolla oli kaikkea ihanuutta, itse tehtyjä aarteita ja markkinahumua.
Ostoksia varten varasin hyvän tukevan kannellisen rasian, jota auoin niin kauan kuin tuotteita siihen mahtui. Sitten tuli mitta täyteen.
Ostosten teko oli sujuvaa, kun minä keräsin ja miäs kulki perässäni ja maksoi. Minun pussistani.
Tämä herätti hilpeyttä muissa.
Pyrin tekemään harkittuja ostoksia.
Kappalemäärä oli kuitenkin melkoinen, kun tyhjensin rasian.
Värimaailma pysyi melko hillittynä.
Poikkeuksena pirtsakka kastelukannu.
Kakku ja korsetti, ainakin väreiltään stemmaa.
Nukenvaunut oli ylisöpöt. Löylykauhan ostin Wetterhoffin talossa sijainneesta koruliikkeestä, joka oli auki tänä sunnuntaina. Sieltä löytyi muutakin kivaa nukkikseen sopivaa.
Pieni jakkara ja vieläkin pienemmät napit.
Luuta, matto ja sisustustikkaat ostin lähikaupan askarteluosastolta.
"Emalipata" ja purkki kirppislöytöjä.
Vaaleanpunaiset puput Sinelli.
Markkinahumun jälkeen poikkesimme vielä Suomen kasarmilla. Kasarmin kirppis sai koukutettua minut viikolla julkaisemallaan kuvalla pienestä kaapista, jonka kävin ostamassa. Varsin hillityt ja mukavat ostokset kyydissämme jatkoimme pikaisesti matkaamme tyttären luo, jolle ilmoitimme tulostamme vasta melkein ulko-ovella.
