Poikavauva ❤

 Ilo ilmoittaa, että olemme saaneet neljännen lapsenlapsen 18.11.2022 💓

Kuvat otettu sairaalan hotellissa pojan syntymäpäivänä, kun kävimme toivottamassa hyvää syntymäpäivää ja onnittelimme vanhemmat ja Miljan. 

Poika oli syntyessään 53,5 cm, 4, 648 kg. 

Hellin käsin kantakaa,
suukko lämmin antakaa.
Syliin usein sulkekaa,
yhdessä näin kulkekaa.

Miljasta tuli isosisko. Kyselin kuulumisia, ei oikein osannut sanoa miten sen pikkuisen kanssa vielä ollaan. 

Molemmilla lapsilla on nyt hampaaton hymy, kun työllä on etuhampaat irronnut.

Luulen, että Milja on rakastava isosisko, kun ei ole enää perheen ainokainen. 

Isosisko verraton, pikkuveljen saanut on.
Pieni on ja kokematon pikkuveli viel’,
mut’  isosisko opettaa
voi monta asiaa.
Onnea isosiskolle!

Miestenpäivän kynnyksellä, perheessä on äänet tasaantuneet.

Ei yksikään lapselle annettu suukko
mene hukkaan,
ei iloinen ilme, ei tyynnyttävä kosketus,
ei laulu, ei ihmeellinen satu.
Niistä tulee osa kaikkea sitä,
mitä lapsesta itsestään tulee.

Kotiutuminen tapahtui eilen. Poika on hyvin rauhallinen ja sanoinko jo, suloinen 💓

Hänessä on paljon samoja piirteitä, kuin sisaressaan ja ensimmäisen kuvan nähtyämme, on kuin isänsä 😀

Oi tätä onnen määrää! 

Lapsi, joka saa hellyyttä, oppii rakastamaan.
Lapsi, jota rohkaistaan, oppii luottamaan itseensä.
Lapsi, jota kiitetään, oppii olemaan kiitollinen.
Lapsi, joka näkee annettavan omasta muille,
oppii olemaan huomaavainen.
Lapsi, joka saa tietoa, oppii tuntemaan viisauden.
Lapsi, joka elää onnellisena, löytää rakkauden.
– Ronald Russell –

Kaikki runot netistä

Olin perjantaina Suomen kädentaidot messuilla pitkästä aikaa. Jos ennätän, teen erillisen messupostauksen. 

Ostin tarvikepaketin Tuulia Desing osastolta, nalle-pipo, josta tein heti vastasyntyneelle pikkupipan. Ohjeesta saa tehtyä toisenkin, vuosikkaalle, joka on jo puikoilla.

KULLANMURU

Niin monta rakasta

Isänpäivää juhlistettiin lauantaina kokoontumalla kaikki meidän luokse. Olin laittanut viestiin, että 14.15 syödään ja siihen mennessä oli suurin osa jo paikalla. Panostimme miähen kanssa ruokaan, jota oli paljon ja se maittoi kaikille. Siivoamisen ehtii tehdä juhlien jälkeenkin, mutta kyllä meillä imuroitiin, pyyhittiin pölyt, pestiin pesutilat ja oikaistiin mattojen hapsut 😀
 Pitkästä aikaa saimme kaikki kotiin ja se jos mikä on aihe juhlaan!

Kävin ostamassa kimpun Sweet Things Elovainion Kukka, Ylöjärvi. Anu loihtii aina niin upeita kimppuja, että ei täydy kuin osata päättää värit. 

Koska miäs ei osta kukkia itselleen, niin nämä on sitten äitienpäiväkukat. Tuonne someen jo kirjoitin, että minusta tuli äiti juurikin isänpäivän kynnyksellä, kun esikoinen syntyi 34-vuotta sitten. 

Lauantaina oli virallinen harmaa päivä, mutta keli oli kaikkea muuta kuin harmaa. Aurinko paistoi koko viikon harmauden jälkeen ja lämpötila oli plus 11. En muista vastaavaa aiemmin. 

Koti suorastaan kylpi valossa! Nautin katsella viherkasveja, kastelin ja nypin huonoja. Sytyttelin paljon kynttilöitä ja iltaa kohden ne tuikkivat valaisten pimeitä nurkkia.

Olin jemmannut osan langoistani takaisin omiin koloihinsa, että mahduimme kaikki. Toki kaikkihan nuo ovat jemmani jo nähneet, ettei olisi ollut suuri yllätys, jos jossain joku jemma olisi vähän tursunnut. 

Olin pitkään yrittänyt myydä yhtä keinua ja kun lopulta saimme pois sen pirtiltä olin hetken, että ei kai ne tuo sitä takaisin! Keinussa ei ollut sinällään mitään vikaa. Se vain ei taida olla nykymuodin mukainen. Itse ajattelin, että sillä ei ole meillä niin paljon käyttöä, että joutaa kiertoon. Samalla ajolla veimme osan matoista kierrätyskeskukseen ja tytär halusi mukaansa muutaman.

Olenko jo sanonut, että pidän tästä uudistetusta keittiöstä? Minusta kodikkuus tulee eletystä elämästä, ei siitä miten kalliit ratkaisut kodista löytyy. Olemme oppineet elämään vähemmällä tavaramäärällä, vaikka on siinä ollut opettelemista. 

Kun työtasoja on lähes puolet vähemmän aiempaa, saamme juuri ja juuri kaiken sopimaan. Ihanasti kaikki odottavat vuoroaan, tuolit täyttyy pöydän ympärillä ja puhe pulppuaa. Se on elämää!

Kun miäs teki ruuat, minä tein kakun. Luotan valmispohjiin. Leipominen on niin vaivatonta, kun päivät on töissä ja illat menee muissa töissä, niin valmista pitää saada ajoissa.

Kerrosten välissä suklaamousse ja vadelmarahka. 

Osalle myös erikoisruokavalion mukaiset tarjottavat viereisellä tasolla. Jokaisessa kattauksessa huomioitu myös tehotytöt.

Sillä aikaa, kun minä katoin kahvipöytää, teki tytär jalkahoidon miähelle ja miniälle.

Miähen kintut nuortui useamman kymmenen vuotta.

Miniä sai omista jaloistaan myös kepeämmät. 

Tyttären perhe jäi sovitusti yökylään. Venla ja Vanessa saivat houkuteltua Miljan jäämään mummilaan. Siskonpeti kasattiin yhteen huoneeseen, kun pojat kantoivat varapatjoja illan pimeydestä pirtille. Kun poijjaat lähtivät laitettiin sauna lämpiämään, väsytettiin tytöt ensinnä. 

Minä sain aamusta vielä tyttäreltä nopean jalkahoidon, kun miäs valmisti meille samalla maukkaan kalasopan. Loppupäivän yritin vain olla, että pääsimme hiukan huilaamaan uutta viikkoa varten. Hulinaviikonloppu oli taas niin ihana, kun jokainen omalla persoonallaan tuo elämää pirttiin. Olette kaikki 💖

Kynttilävaha

Tein viikonloppuna tilauksen Hunajayhtymän kautta ja tänään töiden jälkeen kävin noutamassa paketin, jossa oli kivaa materiaalia ilta-askarteluun. 

Jotenkin en vain koskaan osa mitoittaa käytettävää materiaalia niin, ettei siitä jäisi ylimääräistä. Koskaan se ei kyllä lopu kesken ja joskus olisi suotavaa, että sitä jäisi vain ihan pikkiriikkisen, että sen kehtaisi heittää pois. 
 

Vuosia sitten teimme paljon kastokynttilöitä, purkkikynttilöitä ja mehiläisvahasellaisia ihan väsyksiin asti. Sitten tehtiin kynttiläjämistä, eikä sydänlanka loppunut siihenkään. Työkaveri kysyi saada pätkän ja minä vein mieluusti. Vaan aina sitä siinä rullassa riittää.

Hokasin, että saan helposti tehtyä kynttilöitä levyistä ja tilaa päräytin 12 levyä, jotka leikkasin kahtia. Katsoin pari videota, jossa leikattiin veitsellä viivainta myöten. Minusta levy leikkaantui helpommin saksilla, ilman mitään ongelmaa. 

Kieputin sydänlangan tiukasti levyn reunaan ja pyrin saamaan kynttilän pohjan suoraan. Painelin sen lopuksi niin tiukkaan, että levyjen väliin ei jäänyt yhtään tyhjää. Minulla ei ole niin paksujalkaista pidikettä, mitä tuo kynttilä paksuimmillaan on. 

Kastelin sydänlangan sulaan steariiniin, että kynttilä syttyy helposti. Annoin näiden hetken "levähtää" kädenlämmöstä ja siirsin valolta suojaan kaappiin.

Pintaan jäi vielä kennoa, vaikka muokkasin kovin kädenväännöin löysät pois.

Tein 24, yhden jokaiselle päivälle ennen joulua. Väreinä roosa, valkoinen, punainen ja omenanvihreä.

Eikä se lanka loppunut vieläkään 😁 

Ihan tonttuna!

Noin vuosi sitten laitoin lapsille kuvan meidän viestittelyryhmään tontuista, joiden kuva löytyi Pinterestistä. Tytär innostui heti ja pyysi, jos tekisin. Ihan ei sille vuodelle valmistunut ja oli siinä ja tässä, että ei vielä tällekään vuodelle, mutta nyt ne on valmiina!

Sain leikattua lasit ennen kuin sairastuin koronaan, eli alkusyksystä. Sen jälkeen en ole paljon muuta jaksanut, kuin käydä töissä, eli kohta kaksi kuukautta olen ollut ihan väsyksissä ja lopulta sain vielä jonkin jälkitaudinkin. 

Tässä välissä ehti yksi syksyn lasikurssi jo loppua, mutta toinen jatkuu vielä marraskuun ja joulukuussa aloitan vielä yhden uuden kurssin kanssa. 

Kun lopulta jaksoin raahautua työhuoneeseen, se oli yksi ilta niin sain hiottua molemmat työt. Minulla on kuuntelussa kotimainen äänikirja, tai kuuntelin toisen loppuun ja aloitin jo toista, niin aika kuluu mukavasti puuhaillessa. 

Lasien valinta on aina kivaa ja näihin töihin en halunnut valita ihan perinteisiä tonttuasuja. Parran lasi oli ihan äklöä, joukossa hiven sinistäkin, mutta tähän työhön se oli oikea valinta.

Yksi ilta meni folioidessa, toinen tinatessa.

Harmaan päivän valaisi hetkellinen auringonpaiste juuri, kun olin menossa kuvaamaan töitäni. Vaikka vähän satoi vettä, niin se ei haitannut. Olisipa pysynyt se eilisillan ensilumi, mutta ei näillä lämmöillä.

Valmiissa tontussa on työn taakse tinattu metallitikku, jonka sain tökättyä pehmeään multaan.

Minusta tämä kyllä hymyilee tuulettuessaan syksyn kalsassa kelissä =)

Auringonvalon heijastuu iridisoituun lasiin.

Molemmat tontut ilman maatikkua n.32 cm.