Hamsteri!

Jos joku on kierrellyt tämän päivän kirppareita, huutakoon HEP!

Hep! Minä olen. Ihan koko päivän. Ja mukavaa on ollut.
Aamusta piti olla sovittuun aikaan kaupungilla, pojillamme oli rehvit, air soft - pelit Orivedellä odotti.
Meille vanhuksille jäi päivä vapaata aikaa. Ehdimme kiertää miähen kanssa viisi kirpparia, alkaen Tampereelta.
Ensin pari paikkaa kaupungissa, kahvitauko ja sitten kohti Kangasalaa.
Sieltä Pirkkalaan ja Koikkariin, tai oliskohan se paikka ollut Lakalaiva?

Hervannan jäähallissa miäs ehti käydä katsomassa yhden kiekkopelin loppua, kun minä jäin autoon jälleen neulomaan.
Vielä ehdimme poikkeamaan vanhainkodilla vanhan tätini luona ja kun oikein laskimme aikataulumme, näimme vielä kummitätinikin. Tosin vai pikaisesti pihamaalla.


Päivän ostokset oli kyllä niin huikeita, että tällaisen saaliin kanssa en ole pitkään aikaan kotiutunutkaan.
Tiffany - valaisin on ihana. Vaikka se on sininen, ei ollenkaan minun värini, oli minun se ostettava.
Olisiko syy valaisimen myyntiin ollut sen rikkoituminen? Kuperkeikka, ja osa laseista on särkynyt. Mutta eipä hätää, jossain vaiheessa otan lampun korjattavakseni.
Malli on kyllä kaunis ja kun kokonaisuuden hinta ei ollut tuon lampunjalan vertaakaan, oli helppo tehdä ostopäätös heti.

Opetustaulut ovat aina silmäiltäväni, mutta niistä on vaikea löytää kivoja. Siis omaa silmää miellyttäviä.
Hinta on toisissa tauluissa korkea, vaikka työ ei miellyttäisi laisinkaan. Tässä oli kuva ja hinta kohdillaan ja sen käyn laittamassa tänne.
Kaunis ja herkkä kuva pienestä paimenpojasta evästauolla.

Tänään oli tarjolla neljä matkalaukkua, joista yksi oli niin siisti ja hyväkuntoinen, että sen nappasin matkaani.
Tähänkin laukkuun laitan lankojani. Nyt minulla on kolme isoa matkalaukkua ja lisää saa tulla, jos kohdalleni sellainen osuu.
Päällä on vanha 50 - luvun nahkainen asiamiessalkku, se oli niin siisti, että saa matkata pienen paimenpojan kanssa luhtiin.














Koskaan en voi ohittaa hyviä käsityötarpeita. Ihan kaikkea ei tarvi ostaa, mutta ne mistä jotain vielä pystyn tekemään, on ostettava omiin laatikoihin.
Vinonauhaa ihanissa jouluisissa väreissä, monta tokkaa.
Jouluisia ristipistomalleja ja n. 800 g Novitan vanhaa Alabamaa.
Lanka on vaalea beige, sopii vaikka värjättäväksi.



















Jotain toisen tekemää, 4 pientä valkoista liinaa. Pellavaa ja revinnäisompelua.
Näitä minulla oli ennestäänkin, eri kokoisina ja mallisina.
Madonna ja lapsi, kultainen pari, saa pintaansa valkoista maalia lähipäivinä.

Jokaisessa meissä asuu pieni puutarhuri ja minussa iso, mutta työkalut ovat pieniä.
Kannu, aivan ihana, ruosteinen, pölyinen, epäkäytännöllinen, retro väri....ja toisessa kyljessä Coca Cola - tarra.
Pakko oli saada tämäkin. Vien pienen puunauksen jälkeen pihalle, kesällä löydän paikan jossa kannu palvelee vielä monet kerrat näppäryydellään. Toivon ma.

Kannun kylkeen tarraantui vielä pieni kynttilänjalka, sille löytyy paikka keittiönpöydältä.
Korkea kynttilänjalka on pöydällämme epäkäytännöllinen, kattovalaisin on niin matalalla, ettei korkeita kynttilöitä voi polttaa turvallisesti ollenkaan.




Talvivaatteista teimme monta hyvää löytöä, pesukone jyllää ne omiin tarpeisiin puhtaiksi.
Nuorimmainen sai toppapuvun, miäs pari takkia.
Itselleni löysin ohuen tikkitakin ja mustat korkkarit.
Vähään aikaan en tunne tarvetta poiketa missään penkomassa. Tai voishan sitä siinä työmatkalla katsoa sen lähipaikan tarjonnan....

120

Niin on lauantai kääntynyt iltaa, juhlapäivä ja lokakuun viimeinen.
Päivä on kulunut kuin muutkin viikonlopun päivät, katsellen jäähallilla pojan peliä. Ennen pelin alkua istuin autossa, kuuntelin radiota ja neuloin sukkaani.
Ihailin kaunista syyspäivää, aurinko paistoi jo kovin alhaalta.

Autosta on tullut minun neulontapaikkani, jäähallilla odotteluun en ole koskaan alkanut. Siellä on niin kylmä!
Pelin tuoksinnassa en ole vielä koskaan neulonut, eikä taida käteni sitä kestääkkään.

Sukkasatoni oli hyvä, 9 paria. Pääsin omaan tavoitteeseeni, neuloa sukkaparin viikossa ja siihen väliin ehdin tehdä vielä lapsen haalarinkin.


En lopeta sukan tekoa tähän tempaukseen, vaikka niiden teko minua tympäisee, en nyt, kun vihdoinkin maltoin lukea ohjeen kärjestä aloitetusta sukasta.
Ei koskaan enään langanjämiä sukkalangoista!
Ensinnä pääsi kokeiluun Kirjo - Pirkka. Tästä langasta olen neulonut kahdet sukat aiemmin, ihan taviksena.
Ihana lanka, tahtoo lisää, kunhan taas sukkalankakirstuuni mahtuu lisää lankaa.
Tiimalasikantapään muistan jo ulkoa, nyt olisi aika opetella joku uusi juttu tähän kulmaan.
Lanka ihanissa sävyissään ei vaadi mitään kuviota, vieläkään. Olen kahden vaiheilla, pidänkö sukat itselläni vai annanko eteenpäin.
















Viikon kolmas sukkapari on ihan varmasti minulle itselleni, sain langan syntymäpäivälahjaksi viime vuonna Intsulta. Ihanaa Colinettea kaksi vyyhtiä.
Tämä lahja oli niin ihana, etten tahtonut tuhlata metriäkään pehmeää lankaa hukkaan. Joka metri piti saada käytettyä.
50 g / 120 m ei ole paljon, mutta siitä saa hyvät sukat, kun aloittaa "tyvestä latvaan ".

Kun oli uuden tekniikan oppinut, piti tehdä pieni palmikkorivi molemmin puolin sukanvartta. Näistä sukista tuli pehmeät, 100 % merinovilla ei kutita yhtään.
Kikkailla voi kauniilla kuvioilla, mutta tässä on parasta, että kalliin langan saa käytettyä ihan tarkalleen tekeillä olevaan sukkaan.














Herkän kaunista valontuikkeita löytyy keittiöstämme piirongin päältä, kun kietaisin valonauhan lankaköynnöksen ympärille. Enkeli vadin reunalla, istuu lehtevän kasvin alla, ja näin pimeäkin nurkkaus on huomion arvoinen.

Pyhäinpäivän illasta hyvää viikonlopun jatkoa kaikille ja kiitos kauniista viesteistänne,

Pikkuisen asiaa

Haalarin loppulangoista väkersin pienen pienet sukat. Ja sukkiin väkersin pienen pienet tupsut varren takaosaa koristamaan.
Viiimeistelyyn, eli tupsujen tekoon sitä aikaa eniten menikin, kun en saanut tytärtäkään innostumaan moisesta puuhasta. Ite sitten tein ja pienin sormin nypin tupsut paikoilleen.
Minusta näistä tuli oikein söpöt.

Muutoin sileää neuletta kuvioi sama pieni palmikko, mikä on haalarissa.
Tiimalasikantapää sopii sukan sileään pintaan, kun vahviketta ei näin pieni sukka vielä tarvitse.
Ai kun olen tyytyväinen koko asuun. Nyt se pitää saada tilaajalle, ja minä saan aloittaa omien joululahjojen suunnittelun. No, ne jää kyllä kovin pieniksi.

Kummityttö, 4 - v, ilahdutti minua Hello Kitty - piirroksellaan. Lähetin hänelle pienen pehmoisen paketin, aiemmin neulomani kissun.
Piirros menee talteen piirongin laatikkoon.
Näitä on mukava katsella myöhemmin vaikka lapsen kanssa yhdessä.

Satumainen

Vuoden pimein aika alkaa kohta olla käsillä. Valoa pitää saada, tunnelmavaloa ainakin, joka nurkkaan.
Aamut alkaa mukavavasti, kun ei ensinnä pläjäytä kirkasta kattovaloa silmiä särkemään.Viikonloppuna palautuminen normaaliin kellonaikaan oli ihana lisä jatkuvaan väsymykseeni. Saa nukkua aamusta ainakin sen yhden tunnin lisää.
Vapaa viikonloppu tasoitti pitkään jatkuneen väsymykseni, nyt taas jaksaa ja ajatuskin kulkee paremmin.















Kaikesta tästä iloiten, sain tehtyä valoisan, satumaisen asetelman keittiön puulieden päälle.
Isohko kasvihuone, ostettu Prismasta viime keväänä, sai sisäänsä sammalta, hentoisen valosarjan ja muutaman hahmon.
Luonnollisen tunnelman lisänä muutama käpy ja koivunoksa.
Joulun läheisyys saa jo näkyä kodissamme.
Tästä astelmasta olisi saanut kehiteltyä kivan tarinankin, mutta aamuinen kielenkanta on vielä hiukan unesssa.
Mukavaa viikon alkua sinulle.

















Suuri kiitos teille kaikille haalarikommenteistanne. Jokaisen viestin olen lukenut ja tulen vastavierailulle.
Kiitos,

Pientä palmikkoa

Jotain uutta näytettäväksi.
Söpö haalari valmistui iltasella, napit ja kaikki paikoillaan.
Vaikka ei tämä ihan helposti valmistunut.

Kaiken tämän tein.
Aiemmin postattu neulekuva takakappaleesta, jossa käännän palmikot kiertämään oikeaan suuntaan, kuten neuleen alussa.
Etukappaleen ruudutuksen purkasin kertaallen, kun laistoin jonkun kuviokerran, eikä kuvio täsmännyt ollenkaan.

Nappilistojen kanssa tuli ensinnä laskuvirhe, toiseen listaan olin saanut yhden napinreiän enemmän kuin toiseen.
Nappien ompelu tössäsi ihan perusjuttuun, en saanut lankaa neulansilmään!

Minä, joka olen jo tottunut kaksiteholaseihin, en nähnyt sitä pienen pientä silmää neulassa. Pyysin tytärtä apuun, eikä hänkään saanut lankaa pujotettua!
Pyysi, josko minulta löytyisi lankaa suurempi silmäneula.
No, siihen sain itsekkin langan paikoilleen;)
Yritin ensin tilkkutyön tikkausneulaan, neula kun on niin mukavan pieni käteeni.

Työ on tilaus, jonka lupasin saada valmiiksi ennen joulua. Haalari tulee nyt 2 kk:n ikäiselle tyttövauvalle.
Valmis neule on 70 cm, iso vielä tuon ikäiselle, mutta neuleen käyttöikä onkin sitten pitkä.
Haalari kestää käytössä monet kylmät kuukaudet.

Neuleesta olisin toivonut hiukan parempaa kuvaa, oletin kappaleiden olevan samanlaiset molemmilta puolilta. Takakappaleella ei olekkaan ruudustusta. Varmaankin käytännönsyistä.


Lanka on Novitan Wool ( 504). Malli löytyy Novitan muksu - lehdestä, 2008.
Kiva, että edes yksi malli tuli hyödynnettyä tästäkin lehdestä.

Isompaa, tai ei tämä nyt niin iso neule ollut, mutta isompi kuin parin kk: n aikana tehdyt neulesukkani, oli mukava tehdä. Vielä jäi nöttönen lankaa jäljelle, siitähän voisin tehdä...sukat.

Keräilen pahvirullia

Voisin kohta kirjoittaa yhden katergorian lisää, haaveilen.
Niin paljon kaikkea ihanaa ja kaunista voisi tehdä, mutta nyt ei vaan ehdi ja jaksa. Uusi Novitan muhkea lehti oli mukavaa selattavaa. Paljon kauniita ja toteuttamiskelpoisia malleja. Siis, haaveilen.

Aika tuntuu valuvan liian nopeasti.
Otin yhden pienen tilaustyön tehtäväkseni, nyt se on enään viimeistelyä vailla.
Olin eilen työviikostani niin uupunut, etten jaksanut lukea ohjetta, vaan kaivoin keskeneräisen verhonvirkkuuni ja jatkoin sen tekemistä.
Virkkaan pirtin ikkunaan 6 metrin verhoa, ajan kanssa. Verholle tulee korkeutta n. 62 / 72 cm.
Keristä jääneet pahvirullat kerään talteen ja toimitan nuoremman mukana kouluun askartelua varten.




Sunnuntai kuluu leppoisasti, katselen ikkunasta pihalle. Sataa räntää. Iltapäivällä mennään jäähallille, pojan kotipeli. Jos olen oikein nopea, ehdin tekemään kirpparikierroksenkin vielä ennen pelin alkua.
Mukavaa sunnuntaita sinulle,

Aistit

Kulunut viikko on lasten syyslomaviikko. Onneksi mukelot ovat jo isoja ja omatoimisia, eivätkä paljon tarvitse apuja, kun minulla ei ole kuin tämä päivä vapaata töistä.Vaikka mieluusti minä lasten kanssa kotona olisin, niin on lyhyt aika lapsuuden.
Vuokko antoi plakaatin, kiitosta vaan, samalla sain haasteen kertoa aisteistani.
Vaikka viidelle tämä pitäsi lopuksi jakaa, en sitä nyt tee.
Ota sinä se mukaasi halutessasi.

1. Laita tunnustus Blogiisi.

2. Kirjaa sinne myös nämä säännöt.

3. Linkitä blogiin,josta sait tunnustuksen.

4. Listaa viisi aistia ja kerro mitä ne merkitsevät sinulle.

5. Haasta viisi blogia jättämällä niihin kommentti.

1.Kuulo

Sillä on minulle suuri merkitys.
Pitkä työjakso tehdasympyröissä pakotti käyttämään kuulosuojaimia.

Minulla on todettu huomattava kuulonalennus toisessa korvassa.Meillä oli mahdollisuus ostaa ihan henkilökohtaiset kuulosuojaimet työpaikalta. Korvista otettiin valokset ja tulpat ovat just passelit, mutta kaikkea ei voi pelastaa, vaikka kuinka suojautuu.

2. NÄKÖ

Silmälasien kanssa olen kiukutellut jo vuosikymmeniä. Ne ovat aina kalliit, likaiset, huuruiset, ylimääräiset, mutta niin pakolliset.

Kaikkia epäkohtia ei tarvis nähdä. Mutta minkäs teet, kun silmä huomaa virheen .

3. TUNTO

Kun vasemman käteni peukalosta oli pari viikkoa tunto poissa, tiesin sen olevan merkki jostain ikävästä. Ei, en käynyt lääkärissä, harmittelin vain tunnotonta sormeani.

On ihanaa saada tuntea kylmä ja kuuma, langan pehmeä pinta, mullan kostea ja kuohkea olemus. Syksyisen asetelman elävyys ja sitä korostavat esineet.

Huolehdin jatkossa paremmin itsestäni...

4. HAJU

Syyslentsun aika? Nenä tukossa tuhistelen.

Sytytin heti aamusta ihanan tuoksukynttilän.

Monista tuoksuista tulee muistot mieleen.

5. MAKU

Ruoka, mikä ihana tekosyy syödä.

Pidän miedosta mausta, jokainen lisätköön ruokaansa omat mausteensa. Vähän suolaa, vähän mausteita. Perusaineet ovat mielellään lähiruokaa, kotimaisia, ja vähän pakattuja.

Nostalgiaa ja voittoja

Tein keväällä kameran kanssa kierroksen äidilleni valmistamistani käsitöistä ja lupasin silloin tehdä samanlaisen katselmuksen sisareni luona myöhemmin.
Olisiko nyt se myöhemmin, kun kuvien ostostakin on kohta kuukausi aikaa.
Kiersin kameran linssin kanssa syntymäpäiväkakun syönnin jälkeen paikasta toiseen, mutta neuleita en nyt kuvannut lainkaan.
Tyynyihin olen ostanut valmiiksi painetun kankaan joskus Pirkkahallin käsityömessuilta, Kylämarkkulan Leenalta Humppilasta.
Leenan kangasvalikoima on hulppea, ihan paikanpäälle pitää päästä välillä käymään.
Koiratyynyt sopivat siskoni koiramaiseen elämään.

Lampunvarjostimia kuvailin kaksin kappalein.
Katsosta roikkuva ikkunavalaisin on malliltaan kaunis. Varjostimen reunaan olen liimannut pitkät, 10 cm, hapsut. Niitä on ihana hilppasta ohikulkiessaan. Ei sais, mutta nauhat vain lipuvat kevyesti sormien läpi.

Toinen varjostin, jalkalamppuun, on lähtöisin meiltä. Siis olen tehnyt sen omaan kotiimme, mutta sille ei ollut kokonsa puolesta kunnolla tilaa, laitoin sen kiertoon siskolleni.
Kangas väriltääkään ei sopinut minun makuuni ja vaihtamaankaan en sitä vielä alkanut, kun oli niin hyvässä kuosissa.
Vielä, lampun alla pöydällä on valmistamani keramiikkaenkeli.




















Lopuksi kuva tuohitöistäni. Mitään muuta en ole tuohesta koskaan yrittänytkään vääntää, kuin näitä ruusuja.
Taidon minulle opetti vanhempi mies, kun tahtoi opin siirtyvä nuoremmalle sukupolvelle.
Tuohen kerääminenkin oli ihan uusi taito ja siihenhän pitää olla metsänomistajan lupa.
Niin ja kuivatakin ne piti taiten. Näitäkin tein aikanaan paljon, tiedä osaisinko vielä väännellä, jos tuohen saisin eteeni.
Taitohan ei sinällään varmaan mihinkään ole kadonnut, mutta vauhti vain hidastunut.

Ja vielä lopuksi. Novitan neulomoäänestyksessä on saatu piinallinen ääntenlaskenta valmiiksi.
Sain ääniä kahdessa kategoriassa. Perintöprinsessa vuoden -09 neulojana ja koukuttajana.
Hurreyh!


Glitterfy.com - Glitter Graphics