Punaista

Vielä kerran palaan matkakohteeseen Tahkolle, koska yksi matkaneuleeni on päivittämättä.
Kevään 2011 Novitan malleista (57) tämä jäi erityisesti mieleeni. Tätä voisi olla kiva pitää keväämmällä päällään autoillessa. Ei liian lämmin, vaikkakin on paksu neule.
Tämä päällä oli ainakin kiva poiketa postilaatikolle ja helppohoitoisena sujahtaa pyykkikoneeseen pesuun aina välillä.Neuloin kotimatkalla hihat, mutta lankani loppui kesken n. 50 km ennen kotia. Kotona kollasin jämälankojani ja löysin sävyyn sopivaa resorilankaa. Lisää lankaa tarvin hapsuja varten, joista tein ohjetta lyhyemmät. Etten sotkeudu turvavyöhön lankojeni kanssa.
Lanka on Novitan Karuselli, 100 % akryyli. Jokunen vuosi aiemmin ollut kampanjalanka.
Työssä käytin 10 mm puikkoja. Lankaa kului 820 g.













Nyt on hypyt hypitty, mäet laskettu. Matkakertomukset tehty. Paitsi se keilamatsi, jossa me vanhukset pelattiin nuorisoa vastaan.
Vanhukset voitti ja minä miähen 2 pisteellä.

Hyvää naistenpäivän iltaa teille kaikille,




















Naapurin kissu kävi moikkaamassa postilaatikolla.

Tapahtui viikolla

Sain puhuttua tytön mukaani jäällä kävelyyn, kun ensin vakuutin hälle, että jäällä kulkee paljon suurempiakin kuormia. En kyllä itsekkään ole kulkenut jäällä vuosiin, pelotti, eikä se pelko paljon hälvennyt, kun kuulin allamme olevan 30 m vettä!
Maalaisjärjellä liikuttiin, ei mitenkään rannan suuntaisesti, vaan suoraan yli jään, tuo syvimmän kohdan päältä!Puimme rannassa jalkaamme lumikengät, jatkuva uppoaminen hankeen olisi ollut ihan liikaa yhdelle päiväkävelylle. Lunta on paljon.Voi sitä maitohappojen määrää mikä jalkoihin pakkautui, kun naamat punaisina vedimme kenkiämme lumesta ylös.
Viereen rakennettu silta houkutteli, vaan periksi ei annettu. Jossain rinteiden reunalla oli ihan lumikenkäreittejäkin, mutta ne eivät houkutelleet yhtä paljon kuin aurinkoinen ja kylmä järvenselkä.


















Tästä näki hyvin rinteeseen, mökeille, heppaset ja tieto siitä, että miedätkin löydetään, jos jään sulaminen alkaa meidän alta ;)
En osaa sanoa oliko meillä hauskempaa kuin katselijoilla, kun umpihangessa puuskutettiin. Lainakengillä kävely on ainakin tehokasta.
Vuorossa on jälleen valmis matkaneule, sukat.
Novitan keskustelupalstan aktiiviset naiset alkoivat puuhaamaan omaa sukkakirjaa, kun Novitalla itsellä on oman sukkakirjan tekeminen viivästynyt.
Alkuvuoden kiireisen jaksoni aikana en ole paljon ehtinyt seuraamaan keskustelua, rivin sieltä ja toisen täältä.













Jossain vaiheessa alkoi kiinnostukseni heräämään ja kysyin vieläkö ehtisin oman ohjeeni lähettämään, vaikka päivämäärä valmiille ohjeille oli jo annettu. Eilen töiden jälkeen kirjoittelin ohjeen ja lähettelin kuvat valmiista sukistani. Vielä en ole saanut tietoa, ehtivätkö ne mukaan tuohon kirjaan.
Rullareunasukkani ohjetta on aina välillä kysytty, mutta en ole sitä kirjoittanut aiemmin muualle.

Lanka on Viking Alpaca Silk, 50 % alpakkaa ja 50 % silkkiä, ihan varta vasiten ostin näihin sukkiin Lankamaailmasta.
Harmaasta langasta (413) tein rullareunan sukan varrensuun ja valkoisesta(400) toisen rullareunan ja kuviopinnan.
Koska harmaata lankaa jäi jäljelle, aloitin tyttärelle toisen sukkaparin päinvastaisilla väreillä. Yksi sukka valmistui lomalla, kun lankaa ei ollut toiseen sukkaan.
Kotimatkalla poikkesin ostamaan puuttuvan kerän, ei jää paritonta sukkaa. Itsehillintäni piti, enkä ostanut muita lankoja, hyvä minä.














Hyvää LAISKIAISTA teille kaikille,

Matka muistoissa

Päivän kierrosmatka Nilsiän keskustassa tuli kuvattua muutamaan otokseen. Kävimme monessa kaupassa, kun aikaa oli paljon. Koska oma automme oli jo täynnä lomalle tullessamme, ostoksetkaan eivät voineet olla suuren suuria.Tytär osti yhdet korvikset kummilapselleen ja minä uuden hammaskorun pois pudonneen tilalle.


















Koska kaikki mikä kiiltää on kaunista, oli minun sitten saatava ostaa kaunis pieni tuoli, nukkekotikokoa, uuteen pieneen talooni. Taloon, johon vasta olen keräämässä materiaalia. Jos tätä tuolimallia olisi ollut useampi myynnissä, olisin ollut kiinnostunut ostamaan pois. Tuolissa on monta pientä kiiltävää kiveä ;)
Ihan ensimmäisen reissupäivityksenhän tein paikallisesta kirjastosta, jossa oli kiva pitsinäyttely. Sillä aikaa, kun tytär oli koneella, minä ihastelin ja kuvasin vanhoja pitsejä. Heräsi pienoinen innostus oman näyttelyn pystyttämisestä oman kirjastomme näyttelypuolelle. Olen kaksi kertaa pitänyt omien töideni näyttelyä, se on ihan hauska tapa tuoda käsitöitään esille.
















Kahvila vanhassa postitalossa on idyllinen paikka. Suolainen piiras salaatilla piristi sekä vatsaa, että mieltä.


















Tämä kierros oli kiva tehdä, tuli vaihtelua meidänkin päiviimme. Vatsa täynnä oli hyvä jatkaa ruokakaupan puolelle ja nokka kohti mökkiä. Ostimme lomaviikon alussa tytön kanssa liput uimahalliin, näin meidän oli pakko käydä uimassa joka päivä. Eikä siinä mitään, uiminen on niin kivaa, että siitähän voisi nauttia joka päivä ihan arjessakin. Varsinkin, kun työpaikkani on ihan uimahallin vieressä. Tahkolla uimme 1 - 2 krt päivässä, 2- 3 h kerralla. Välillä hallissa aika meni ihan pallotellessa ja sukellellen, mutta kun oli tarpeeksi virtaa niin päivään uintimatkaa tuli 0. 5 - 1 km.


















Pienellä aasinsillalla asiasta hiusväriin. Tytär värjäsi hiukseni, meillä oli todellinen aktiiviloma. Sävy on lähellä omaa hiusväriäni, keväämmällä voisi laittaa värikkäämmän lookin, jos maltan istua sen aikaa paikallani. Ja koska sain väriä pintaan, otimme vuorostaan neulekuvia uudesta takistani, jonka hihat neuloin valmiiksi menomatkalla. Arvioin sormenvälimittani hiukan väärin, hihoista tuli hiukan liian pitkät. Mittanauhani jäi alimmaiseksi matkatavaroihini.


















Tämäkin vaatteen piti olla valmiina tälle matkalle. Sitä se sitten oli kotimatkalle. Ihastuin malliin Novitan syksy 2010 - lehden ilmestyttä. Olin ostanut Novitan Puro Kanervikkoa langan ilmestyttä kauppoihin, tietämättä mitä siitä tekisin. Heräsin takin tarpeeseen liian myöhään, lanka oli jo loppuunmyyty, mutta kuin ihmeen kaupalla, sitä löytyikin muutama kerä lisää kesäiseltä Tallinnan matkalta.Ohjeen mukaista Rose Mohairia en alkanut etsimään mistään, vaan hyödynsin omia lankajemmojani. Vyötteettömät vaalean vihreät mohairit on ostettu Riihimäen kirpparilta muutama vuosi sitten. Takista tuli juurikin sellainen mitä halusin, tarpeeksi pitkä, rento ja pehmoinen.


















Neule on sileää nurjaa. Yhteensä lankaa meni 0. 880 kg, puikot 10 mm. Ihanat halot.

Arki palautuu hiljaksiin meidänkin perheeseen. Pyykkivuori pienenee, matkapyykit saavat kyytiä ja pojan pelithän rytmittävät viikonloppua.














Onneksi on näitä monia kauniita maisemakuvia joita kameraan tallentui lähes 500 kpl.

Mäkiä on matkan varrella

Tämä kuva kertoo ilosta ja riemusta!
klikkaa suuremmaksi kuvan päältä














Tätä se lomamme oli, pelkkää mäkeä ja hymyä. Poika nautti täysin rinnoin, kun lopultakin koitti kauan odotettu yhteinen talvilomamme joka osaltani loppuu tänään, kotiuduimme iltapäivästä. Tahko on monen mahdollisuuden paikka. Siellä ei aika tule pitkäksi, jos vain itse jaksaa ja haluaa liikkua ja olla aktiivinen.
Mökit tai oikeastaan asunnot ovat tasokkaita, palvelut ovat lähes kävelymatkan päässä. Tosin joka paikkaan lähdetään kohden ylämäkeä, lääh, tai viimeistään palataan takaisin kohden ylämäkeä, puuh! Seutu on hyvin mäkistä, tasaista ei ole kuin asunnon lattia.
Meidän asunto oli n. 400 m päässä rinteestä, alppimajassa.














Ensimmäisen yön yövyimme majan ylimmässä kerroksessa, joka oli kaksikerroksinen nukkumaparvella, petipaikkoja löytyi yhdeksälle.


















Pian toinen lomapäivämme muuttui kantoryhmäksi, kun piti siivota pikaisesti jälkensä ja tavaransa puolta pienempään asuntoon. Sekaannus oli huomattu liian myöhään.
Muuton jälkeen jatkuivat hypyt ja menot.
Kauppaostokset sai tehtyä lähikaupoista, ei täytynyt lähteä ajamaan mihinkään pitkien matkojen taakse. Monesta paikasta sai valmista ruokaa, keittiössä kokkaamiseen ei mennyt aikaa.
Samoin väline- ja vaateostoksia voi tehdä paikallisesta urheilukaupasta.
Hieno paikka, tosin ympäristön siivo saa kyllä pitkän miinuksen. Miten ihmeessä noin ihanassa ympäristössä unohtuvat tavat?













Ja miten se minun loma meni? Tietysti neuloen ja ommellen, uiden ja tyttären kanssa kierrellen aluetta.
Otin kotoa mukaani hyvän kasan käsitöitä ja nautin suunnattomasti aikaansaannoksistani.
Olin ajatellut saavani pojan paidan valmiiksi ennen matkaa, mutta katin kontit, otin valmiit neulekappaleet kassiini ja ompelin paidan melkein valmiiksi ensimmäisen aamun mäkilaskuihin. Juups, heräsin aamuisin ihan liian aikaisin.


















Sovitin valmiin paidan pojan päälle ennen kuin tein huuhteluainekylvyn neuleelle. Paita oli hyvä, pienellä kasvunvaralla. Kyllä minä sen kuivumaan laittaessani huomasin, että paita venähti, en ollut tehyt mallitilkkua.Nyt paidassa on kasvunvaraa pitkäksi aikaa. Paita lämmitti sopivasti pakkaspäivinä, ilmat olivat viikon aikana hyvin vaihtelevia ja kovin tuulisia.


















Kävin tytsin kanssa lähes joka päivä rinteen reunalla moikkaamassa poikaa ja miästä.
Tuossa ympäristössä sain otettua kivat kuvat neuleestakin.
Poika on kropaltaan kuin mato, jonka voi vääntää solmuun. Joustinneuleinen paita ei kurvaile mistään pojan päällä.


















Neuleeseen ei ole ohjetta, se syntyi siinä neuloessani. Lanka Lappajärven villalanka, jota kului 0. 750 kg.
Joustinpaidat ovat mukavia tehdä, aivotonta työskeltelyä, sopii minulle.



















Matkaneuleista löytyy, jatkuu seuraavalla kerralla,

p.s, miäs on kuvannut mäessä otetut kuvat

Lomaterkkuja

Tahkolla ulkoillaan, uidaan ja levätään.

Kauniissa maisemissa sielu lepää ja iltaisin uni tulee nopeasti. Itse en omaa laskettelutaitoa, enkä ole pyrkimässä mäkisuorituksiin, minulle mieluisampaa on uiminen ja sitä mahdollisuutta olemme tytsin kanssa joka päivä hyödynnetty.
Miäs ja nuorimmainen ovatkin sitten laskettelumäessä aamusta iltaan.
Kävelyreitit ovat mahtavia, luonnonkauniit maisemat ja puhdas ilma.
Hiihtoreitit, kelkkailumahdollisuudet, luistiradat, ym. talviurheilumahdollisuudet ovat ihan kävelymatkan päässä mökiltämme.

Suunnitelmissa ollut Nilsiän kierros hiihtobussilla sopi tämän päivän ohjelmaamme. Skibussi kuljettaa väkeä ilmaiseksi useamman kerran päivän aikana ja meillä on ollut hyvää aikaa neidon kanssa tehdä jääkaappiin täydennystä.
Samalla tutustumme paikalliseen kirjastoon, jossa pääsimme nettiin. Nopeastihan tämän kylän nähtävyydet on kävellen nähnyt, suurempiin reitteihin oma auto tai kelkka olisi tarpeen.
Vielä hörppäämme kupposet teetä kahvilassa ja kiiruhdamme linja - auton kyytiin.

Lomaviilis

Huomenna alkaa loma!
Matkakassit on pakattu, käsityöt valittu huolella ja mieleni on odottavainen.
Pitkällä vapaalla yritän nukkua univelkaani pois, ulkoilla paljon, valvoa niin myöhään, että valitan taas väsymystäni.
En aio miettiä töitä, en tulevaa, olla vain perheeni kanssa iloisin mielin.

Blogini sai jälleen kivan plakaatin, ihana Paula muisti minua. Kiitos sinulle.
Rakkauden talosta kopioiduin sanoin,
"Lisäksi vielä TeSalle, joka on saanut mosaiikki-innostuksen nostamaan jälleen päätään, TeSallahan ne Tulihan tehtyä. "

Tunnustukseen liittyy 5 kysymystä:

1. Milloin aloitit blogisi
27. 6. 2007, klo 10. 54

2. Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?
Mitä tuli tehtyä...
Blogissani on paljon käsitöitä, käsitöitä, kirpparia, kotia, opiskelua.

3. Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna kaikkiin muihin?
Ei mikään.
Olen tavis, tavallista elämää, kotoisaa menoa.
No, tykkään kaikesta kauniista, ajattelen vain postiviisesti.

4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?
Halu tallentaa omien kätten töitä.
Pitkän sairaslomani aikana minulle tuli tarve kirjoittaa omia ajatuksiani.
Sittemmin olen laajentanut kirjoittamisen sisustamiseen ja kesällä yhä enemmän puutarhaan.


5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?
Ehkä päivitystahtia. Kaikki tuntuu junnaavan paikoillaan.

Tietysti tämä olisi kiva lukea teidän muidenkin blogista, ota mukaasi ja kerro omasta blogitaipaleestasi.

Paras tyttöni

Jos 20 - vuotta sitten olisi kirjoiteltu blogeja, olisin omaani päivitellyt hyvin odottavaisena.
Meitä oli silloin kolme, esikoinen touhukkaana 2-v, mukana rakentamassa ja navetalla.
Kärvisteltiin laman kourissa ja lähes joka päivä jossain päin maailmaa joku kaappasi lentokoneen.
Persianlahdella oli kovat piipussa, mistähän minä tämänkin muistan?
Meillä oli oman kodin rakentaminen meneillään, ja tänä samaisena iltana meille tuli kaappitilaukset työmaalle.
En jaksanut kävellä niitä katsomaan, vaikka matkaa ei ollut kuin muutama kymmenen metriä.
Kyllä vain, iltani kului laskien supistusten väliä. Ei mitään kiirettä, mutta halusin kuitenkin päästä yötä vasten lähtemään sairaalaan, oloni oli aika levoton.
Ja matkalla se vasta levottomaksi kävikin, kun supistusten väliä ei ollut paljoakaan, mutta mailta matkaa lähes tunti sairaalaan.
Pääsimme omalla kyydillä perille asti, loppu menikin sitten niin vauhdilla, että tytär syntyi kohta osastolle päästyäni.
Ihana, kaunis neitomme täyttää 20. 02 2011 klo 00.25 toisen kymmenyksensä.
Keskimmäinen lapsemme, paras tyttömme, onnea sinulle!
Huomenna, sunnuntaina, on likkakavereille bileet, päivällä pulkkamäkeä ja ilta kylpylän uima - altaalla.

Kainuun kukkalapaset

Mieli halajaa kevään värejä, pastellia. Tai ihan mitä tahansa värejä, kunhan saan vallata niillä oman kodin.
Olen niin älyttömän väsynyt ja turhautunut jatkuvaan menoon, että voisin kiljua riemusta saada olla kotona.
Alkuvuosi on ollut jatkuvaa poissaoloa, mutta on se tuottanut tulostakin.
Olen saanut vihdoinkin mosaiikkini valmiiksi. Ihme tapahtui eilen illalla klo 20. 00, kun laitoin, toivottavasti, viimeisen palan paikoilleen.
Ihan pikkaisen tekisi mieleni mennä ja purkaa vielä muutamia kohtia, parannella työtäni, mutta ei jaksa, ei.
Kuluneella viikolla sain työpöydälläni aikaan pienoisen kaaoksen. Varsinaiseen työohjelmaan kuului lasinmaalaus, mutta kaiken muun ajan nypin mosaiikkia. Ja viikon lopuksi maalasimme tänään kuvaamataidossa minä - kuvaa, mielenkiintoista.

Lasimaaluksella saa tehtyä hienoja juttuja. Lisäefektiä työlleen, yksityiskohtia, tai ihan pelkkää maalausta.
Muutaman päivän aikan en paljon ehtinyt, mutta kotona saatan päästää sisäisen maalarini valloilleen ja ottaa omat värini käyttööni.
Olen harrastanut aikoinani posliininmaalausta. Kuluneen viikon opit olivat paljolti kertausta menneiltä vuosilta, mutta opin uuttakin. Kun vain ehtisin kokeilemaan kaikkea, olisi niin paljon hienoja juttuja mitä lasin kanssa voi tehdä!

Mosaiikin kanssa on pienet valutalkoot viikonloppuna, työ on lopullisessa muodossa n. 2 - 3 vk kuluttua valusta.Koulussa mukanani kulkenut neule, lapaset, valmistuivat myös eilen illalla. Joka ilta jaksoin noin tunnin ajan tehdä työtäni. Tosin purin jonkin matkaa, kun olin neulomassa ajatuksissani kahta saman käden lapasta. Onneksi huomasin ajoissa, olisi harmittanut päättelyvaiheessa alkaa purkamaan valmista työtä.

















Lapasiin valikoituneet värit sopivat täydellisesti uuteen talvitakkiini. Kävin viikko sitten katsastamassa, josko vielä löytyisi alen loppurysäyksessä minulle takkia.
Löytyi, - 70 % lähtöhinnasta. Sopiva hinta, mieluisa malli ja väri.


















Kainuun kukkalapasen malli löytyy Sk 11- 12 /2006 lehdestä.
En tiedä miten tein ensimmäisen lapasen kierreraidan, kun en saanut toiseen samanlaista. Päällipuoli näyttää samalta, sisäpuoli ei. No ei haittaa omissa lapasissani.
Olen tehnyt samalla mallilla aiemminkin. Ja tahdon tehdä lisääkin, tosin minun pitää ostaa ensin valkoista seiskan vahvuista lankaa. Näihin lapasiin värit valikoituivat sattuman kautta, hyvä sattuma olikin.

Kurkkuani karvii, olen saanut kylmää tai sitten työni valmistumisen jälkeinen löysä olo antoi luvan sairastumiseen. Tosin -33. 4 pakkasaamut olivat kyllä hyisiä.
Talvisen kaunista viikonloppua teille kaikille ja tuhannet kiitokset viesteistänne, olette ystäviä.