Valolanka

Pirteää perjantain pakkaspäivää teille kaikille. 
Askartelin, tai noh. En minä mitään askarrellut, mutta asettelin eilen hiukan sammalta ja jäkälää kukkasienten päälle ja sommittelin niiden päälle ihan oman mielenmaiseman.
Näin pikkujouluviikonlopun kynnyksellä en malta enää millään pitää näppejäni kurissa jouluisten juttujen ääreltä.
Jos alkuviikosta tehdyssä postauksessa, messuostokseni, olivat tekemisen puolesta hyvinkin maltilliset, niin koristeiden puolella meninkin kojulta kojulle useampaan kertaa.
Sain heti vision, miten nämä käyttäisin.

Pohjana suuri Pentikin tarjotin, jonka vuorasin alumiinifoliolla. Kaksi kukkasientä, sammalta ja jäkälää.
Uusi tuttavuus on kuparinen Led valolanka, Airam, jonka saa taivuteltua. Nauhassa on 20 lämpimän keltaista lediä, joiden paloaika on 10 000 h. Ja mikä mukavinta, valonlähde toimii ajastimella, jolloin tonttukylässä on rajoitettu 6 tunnin näkyvyys!
-Työpisteeni oli keittiön tiskipöytä.

Raidoissa pastellia

 Olenko koskaan sanonut, että en neulo tekokuidusta? En ainakaan suuremmin keuhkonnut, joten voin ylpeänä nyt esitellä uusinta neulosta, jonka tupsutin lankakerän lopuista.

 Kun näin tästä langasta neulotun pienen peiton Lankamaailman hyllyllä, en voinut kulkea ohitse välinpitämättömästi, vaan silmäilin keriä niin intensiivisesti, jotta olihan minun ne ostettava.
Voin aistia, kuinka ihana nukkavieru tästä vielä tulee. Sellainen joka paikkaan perässä raahattava versus.
100 % akryylia, Cewecin baby marino, jonka neulominen oli silkkaa ihanuutta.

 Korinpohjaneulosta, helmineulosta, sileää ja nurjaa. Peitolla on kokoa 80 x 90.

 Samaan pakettiin saa setämiäs ottaa mukaansa Tupperin viikkolahjan, pienen dinopullon =)

Vielä ehtii osallistumaan arvontaan

Kaikki kiva loppuu aikanaan

 Kolme, ei kun neljän päivän messuaminen päättyi sitten eilen ja uusi aika, 13.-15.11. 2015, on merkattu kalenteriin muistiin.
Messuilla ei tullut uutta kävijämääräennätystä, mutta kohdallani sitäkin enemmän tuttuja vuosien varrelta. Että tuntui hyvältä nähdä teidät kaikki!
Vaikka messuilla oli aikaa kierrellä kolmena päivänä, jäivät omat ostokseni kovin maltillisiksi. Olen oikeastaan yllättynyt, kuinka vähällä selviydyin.
Ruokaosaston tarjontaa en alkanut kuvaamaan, mutta täytyy kyllä mainita, että silläkin puolella oli omat houkutuksensa.

 Minulle uusi tuttavuus, Popper, valloitti omalla hauskalla persoonallisella tavallaan. Kävin sunnuntaiaamuna ostoksilla C-hallissa, jolloin saatoin tehdä ostokseni vielä ihan rauhassa.
Suunnitelmissani on ommella jonkin verran kaappiin kerääntynyttä kangaskasaani pienemmäksi. Josko näistä iloisista paloista olisi inspiraationlähdettä töilleni.

 Langoille ei ollut minkäänlaista etukäteissuunnitelmaa, vaan nyt mentiin ihan tunteella. Jos siltä tuntuu.
Olen ostanut aiemminkin näitä Taito, etelä-pohjanmaa Rasat- paketteja. Tällä kertaa päädyin hankkimaan ilveksen kuvan.

 Eiran langasta ostin ilmavan langan, josta talvitakkini saa hiukan vaalennusta huivin muodossa.
Vanhasta Roosasta, Titityyn osastolta, neulon myös huivin.

 En unohtanut nukkistakaan. Kuinka voisin. Nämä Gepetton tuotteet ovat tee se itse - paketteja, jotka vievät säilytyksessä pienen tilan. Sopii minulle.

 Kirjaosastoja on vaikea kiertää ilman, että hiukan raottaa kirjan kantta. Yksi neulekirja, sekä sisustuskirja, joista jälkimmäisen laitan NYT arvontapalkinnoksi.
Jos haluat osallistua blogillisena arvontaa, niin jätä kommenttisi, niin suoritan arvonnan jonain päivänä tällä viikolla.

Aloitin jo!

 Kävin jo aamupäivällä huseeraamassa messuhallissa yhden kulmauksen kanssa. Huomenna ne sitten alkaa!
Syksyn kohokohta jota ootan aina innolla. Ja tällä kertaa olen mukana koko viikonlopun. Minut löytää A- hallista, Lasipaja Sinisiiven kohdalta. 

 Messuilla käydessänne, muistakaa käydä äänestämässä Novitan osastolla karkkineulekisaan osallistuneita töitä, joita kerääntyi yli 400.

 Iltapäivän huseerasin itessein ihan omilla jutuillani. Kävin hyödyntämässä Lankamaailman, Tampereen myymälä, messualennusta, jossa ostosten loppusummasta, myös alennettujen, alennetaan 20 %!

 Kaikille langoille on syynätty kohde. Mitään ei laiteta kapsäkkiin oottamaan =)

Pinterest

Mitä pidempi blogitauko, sitä vaikeampi jatkaa. Aika kuluu kuin siivillä, päivä päivän jälkeen olen energisempi ja täynnä intoa.

Isänpäiväviikonlopun jälkeen otin heti työn alle valokuvien selaamisen. Nyt, jos koskaan liimaan vuosien kuvapläjäykset omiin kansiohinsa, kun ei ole mitään hyvää veruketta millä moisesta voisin taas livistää. Aloitin jo kesällä selvittämään kuvakasoja, mutta en jaksanut kuumina päivinä kiinnostua asiasta liiemmin.
Pikainen silmäys albumeihin kertoi, että '08 olen liimaillut viimeiset räpsyt.

Heräsin aamulla viideltä, kun miähet tekivät lähtöä töihin. Nuorimmainen lähti isänsä matkassa työharjoitteluun, eli pirtillä saattaa rymytä aamuaikaisesta radion pauhatessa.
Keitin puuron jo puoli kuuden aikaan, join kupillisen teetä ja lajittelin osan, pienen osan kuvia liimaukseen.

Neulominen on jäänyt illan myöhäisiin tunteihin. Aina muutama silmukka kerrallaan neuleet valmistuu.
Olen kuluttanut paljon aikaani koneella selaten Pinterestin valtavaa tarjontaa.
Se koukuttaa, myönnän sen, mutta se myös inspiroi. Hyvällä tavalla.

Kuva: Pinterest

Kirjat liikuttaa

 Taas on kässykirjat pistäneet liikettä niveliin, kun kannoimme nuorimmaisen kanssa kirjat työpöytäni hyllyistä vaatehuoneeseen.
Vaatehuoneen seinät ovat saaneet ikuisen kevään yllensä. Ah, limenvihreä, kukinnon ensimmäiset heleät sirkkalehdet, valoisuus ja hehku, siinä on huoneen väri.
Aika lähellä blogipohjani väriä!

Huoneeseen on siirretty ensimmäiset kalusteet, joista minä pääsin täyttämään heti omani. Pieni Ikean vanha hylly siirrettiin seinän takaa telkkuhuoneesta. 
Ajatuksenani on, että kaikki sisustus- ja kässykirjani olisivat yhdessä paikassa ja tietysti mielellään samassa hyllyssäkin. Jälkimmäinen ajatus ei kyllä toteutunut, kaikki kirjani eivät sovi millään tähän hyllyyn. Äsh!

 Nou hätä. Jatketaan pohdintaa ja hillitään intoa, sillä huoneen pisimmälle yhtenäiselle seinälle tuleva hyllystö on vielä katsomatta. Mitäpä, jos siihen jäisi pienen pieni tyhjä nurkka muutamalle opukselle.
Kirjoja on kertynyt vuosien aikana ihan mahdottomasti. Lukukirjoja ei sitten olekaan. Tai on niitä, mutta ei uusia. Ja ne vanhatkin on tungettuna yhteen hyllyyn työhuoneellani.
Saattaa olla, että tässä siivousbuumissani kahlaan lopultakin hyllystön läpi ja laitan mitäänsanomattomat kiertoon.

Osallistuin kuun vaihteessa loppuneeseen sukkasatoon, kahden kuukauden korjuuaika. Sadonkorjuuni määrä oli 0 sukkaa, syystä, etten ehtinyt aloittamaankaan. Hidas, ent. hämäläinen.
Nyt, kun pääsin vauhtiin, neuloin ihan perussukat Maijasta, jota ostin tyttären sukkia varten. Eli nämä ovat jämäilyt ja varsinaiset kuvaan vasta viikonloppuna, kun pääsen tekemään koesovituksen tytsin kinttuihin.
Saapi nähdä, kumpainenko nämä sukat ottaa käyttöönsä, minä vai tytsi, kun kumpaistakin väri miellyttää.

 

Arjen touhuja

Tällä viikolla päästään laittamaan osa vaatehuoneen tavaroista takaisin paikoilleen. Johan tässä olenkin tuskastellut epäjärjestystä, kun mikään ei ole paikallaan. Olen innoissani päästessäni muuttamaan monen eri tavaran paikkaa, tulee samalla siivottua perusteellisemmin.

Olen mittaillut ja tuumaillut, että miten saisin järkevimmän lopputuloksen vaatehuoneen säiltykseen, kun en halua liiemmin lähteä kaupoille uutta ostamaan. 
Yhden seinän säilytysjärjestelmä on pakko rakennella, mutta sen osasetkin on vielä miettimättä. Tälläkin kertaa hyödynnetään ensinnä jo olemassa olevia huonekaluja. Ja sehän tästä hommasta tekee niin mielenkiintoista.

Poukkoilen huoneesta toiseen ja kerään samaan kasaan kierrätettävät, pois heitettävät ja ehkä-pinon. Tyhjensin eilen kiertoon lähtevien kassien taskut. Ja voi pojat sitä hämmästyksen määrää, kun löysin yhden käsilaukkuni taskusta n. 15- vuotta sitten "hukkaamani" kaikkien lastemme Kela-kortit.
Sen kyllä tiesin, että ei ne ihan hukassa voineet olla, mutta eipä ole järki sanonut, että katso kaikki pussukat.
No, nyt on kaikilla mukeloilla kaksi korttia, joita jo aikanaan niin kaipasin, kun se tarvittava kortti oli aina väärässä rahapussissa.
Muuta suurempaa löytöä en tehnyt. Rahallisesti johonkin koloseen olisi ihan hyvinkin voinut sujahtaa useampi ylläri, mutta kyllä se 50 centtinen mieltä ilahdutti.

Samalla poukkoilulla olen aloittanut ikkunoiden pesun, kun kärpästen jätökset niin mieltäni harmittaa ja sadevesien roiskeet eivät mieltäni ilahduta.

Yksi aurinkoinen päivä näytti jälleen järisyttävän näyn ikkunoissa ja se riitti minulle. Tosin käteni ei kyllä tykkää vieläkään rasituksesta, mutta kyllä sillä muutama ruutu kerrallaan pestään.

Vähitellen alkaa taas näkymään paljasta pintaa, siis pöydillä ja lattioilla, kunhan viikko etenee ja työt valmistuu =)