Sohvapöytä

 Minulla on ollut jo pitkään tarve saada sohvapöytä pirttiin. Mosaiikkipöytä on ajanut ihan hyvin sen viran, mutta en tehnyt pöytää pirttiin, vaan se siirtyy aikanaan toiseen tilaan. Miähen työjono on pitkä, ihan mahdottoman pitkä, eikä se liity mitenkään minun tahtotilaani, vaan töitä kertyy hälläkin jonoksi asti. Aina välillä saamme purettua suman, mutta se on vain hetkellistä.

Viime syksynä nuoremman perhe halusi simppelin lyhyen pöydän /penkin, joka on niin kiva, että mietin sen sopivan myös meidän tarpeisiimme. Sitten penkomaan omia varastoja. Suulin lattialankku meni pesuun ja sitä kuivumista odotettiin koko syksy. Siis, työ jäi odottamaan sitä hetkeä, että tätä ehditään jatkamaan. 

Jossain vaiheessa pöytään tuli valmiiksi taivutellut jalat, jotka miäs maalasi matta mustalla kilikalimaalilla. Ensimmäinen versus pöytälevystä, pesussa ollut lankku, ei ollut ollenkaan sitä mitä minä halusin, vaan piti lähteä puukaupoille. Ja se kesti ja kesti. 

Lopulta, kun löytyi sopiva yhteinen asiointiaika, valittiin yhdessä tuppeensahatut lankut ja nouto sovittiin seuraavaksi päiväksi peräkärryn kanssa. Puutyöfirma sahasi siististi toisen syrjän molemmista lankuista pois ja kotona mitattiin pöytään pituus. Siinä se. Lankut kiinni ja työ pirtille.

Puupinta on hyvä suojata jollain ja meidän lankkuihin tuli Osmo Colorin öljyvaha. Pinta on vahattu kahdesti, alapuoli kertaalleen. 

Nythän tässä voi ottaa pupujumppaa, paitsi ettei pöydällä saa istua, kun lankut eivät ole kovin vahvoja. Pöytä on kevyt ja helppo siirrellä, vaikka sillä on mittaa ja leveyttä reilusti.

Jos siltä tuntuu, että tämä on liian pitkä, voi lankun päästä sahata pätkän pois ja vahata leikkauspinnan uudestaan. 

Nyt saan tähän aseteltua kivasti vaikka ja mitä. Tämä palvelee myös ruokatasona, kun olemme koolla isommalla porukalla. 

Toivotan teille kaikille oikein hyvää ja rentouttavaa pääsiäisen aikaa. Itse olen osan aikaa töissä, mutta sopivasti myös vapaalla. 

Terhi

Seela

Minulla on jokin paha neuloosi päällä, kun en millään malta lopettaa. Mutta kun. 

Jälleen on valmistunut yksi testineule, Seela, VillaUnelmia Mirjan käsialaa. Sain tästä koeneulottavakseni sen suurimman koon, xxl. 

Minulle tuli näistä valitsemistani väreistä vaari-ikävä 💓Enpä ole juurikaan tuntenut ikävää menneisiin, kun aikaakin on kulunut 45-vuotta. Mutta kun. Vaarillani oli juurikin tämän värinen villapaita. Väkisinkin sitä herkistyy muistaessaan, kuinka vaarini istui tuvan penkin päähän juttelemaan.

Nyt tämä neljän lapsen lapsen vaari sai lämpimän kirjoneulevillapaidan, jossa on raglankavennukset. Niiden mittaa soviteltiin useamman kerran. 

Kun lopultakin paita otti ja valmistui, miäs halusi sen itselleen. Jos olen täällä kehunut, että viikossa valmista niin, mutta kun, olen ollut hiukan kiireinen kaikissa käänteissäni. Kului melkein kaksi viikkoa.

Kuvasin paidan eilen siinä kamalassa myrskytuulessa.

 - Hymyile, älä ole niin jäätyneen näköinen! Mutta kun.

Satoi rakeita, välillä paistoi aurinko, mutta kun se tuuli. Meni ihan ytimiin.

Paita oli kiva neuloa, hidastempoinen, täysin kirjoneuleinen. 

Lanka on Lettlopi

Pohjaväri 1405, 9 kerää

Punainen 1409, 4 kerää

Valkoinen 0051, 3 kerää

Paidan kokonaispaino 0, 7 kg

Tätä neuloessa tuli seurattua kevään kiakon välierät, mutta välillä piti laskea neule käsistään, ettei tule neulottua ihan mitä sattuu. 

Kotimaiset sarjat, kun ei täydy keskittyä kuin neulomiseen. Muutamat keikkatallenteet ja ihan vain taustalla hääräävät toimintahässäkät. 

Seuraava neule on jo puikoilla ja siinäkin on kohta parasta ennen päiväys ohi!

Neulomisiin, Terhi

Työtä, työtä, työtä

Olen lueskellut muutamista blogeista teidän työhistoriaa. Sehän sai minutkin miettimään ja muistelemaan missä ja milloin olen oman työelämäni aloittanut. Minun iässäni veroja maksettiin pitkälle yli 20 ikävuoden (23v) ennen kuin niistä on alkanut kerääntymään eläkettä omaan laskuriin. Tätä ennen ehdin työskentelemään jo peruskouluiässä siivouksen parissa, lastenhoidossa, katukeittiöissä, ammattikouluvuosina rakennuksilla ja maataloudessa omassa yrityksessä 18-vuotiaasta alkaen. 

Maatalouden töihin opin sain tekemällä ja olemalla mukana jokaisessa työssä eri vuodenaikoina. Lypsykarjan kanssa ei paljon lomailtu, jos ei saanut kunnallista lomittajaa tai sisartani apuun. Emme kuuluneet lomitusrinkiin, jolloin lomat tai vapaat olisivat olleet useammin. Silloin tehtiin töitä. 

Lypsykarjan aikoihin siirryin vieraan palvelukseen tilan ulkopuolelle elektroniikkatyöntekijäksi, mutta tilan työt hoidettiin miähen apuna aina kun omilta työvuoroilta oltiin kotona. Näihin aikoihin meille syntyi kaksi lasta, -88 ja -91. He olivat alusta alkaen mukana askareissa ensin vaunuissa, sitten rattaissa ja lopulta, tyttären sanoin, heitteillä 😂 Aina kuitenkin läsnä ja apuna, kun siihen kykenivät.

-96 navetta tyhjeni ja seuraavana vuonna syntyi kolmas lapsi. Hänen ollessaan vuoden ikäinen sain töitä rengastehtaalta, jossa tein ensin viikkotuntini kolmessa työpäivässä, eli pitkää päivää. Jossain vaiheessa siirryin viisvuoroon, jota tein 11-vuotta, aina tapaturmaani asti.

Pitkän sairauslomani jälkeen pääsin työkokeiluun ensin lyhyillä työpäivillä läheiselle kasvihuoneelle. Tällä puolella tein useamman vuoden, mutta oli aika tehdä jotain muuta joten lähdin opiskelemaan lasialaa. Lasipuolen ohjaajana olen toiminut eri opistoilla jo reilun kymmenen vuotta. 

Lisää opintoja suoritin, kun pääsin opiskelemaan kädentaitojen ohjausta. En saanut vielä valmistumispapereita käteeni, kun olin jo taas menossa kohti uutta. 

Metalliala, kylmäteollisuus, päättyi kohdaltani viime kesänä, kun yritys laittoi  väkeä pois velkasaneerauksen vuoksi. 

Työ josta jouduin luopumaan oli minulle aikamoinen mankeli, ystäväni ja työkaverini sanoin. Minun on ollut pakko myöntää itselleni menneen talven aikana monta kertaa, että olen ollut uupunut, masentunut ja minua ei kiinnosta. 

Työkkärin kautta olen saanut yhden soiton ja kerran olen aktivoitunut. Muutama viikko sitten kävin oikein istumaan nokikkain ja tietoni päivitettiin. Joudunhan minä olemaan taas aktiivinen, kun aika on, mutta olen minä ollut mielestäni ihan reippaalla asenteella liikenteessä, kun on taas se minun normaali, kolme työsopimusta pöytälaatikossa. 

Elokuusta alkaen olen tehnyt henkilökohtaisen avustajan töitä, helmikuussa sain lisää tunteja toisesta firmasta ja kolmas soppari on iltatyöohjaaja. 

Kun tässä suhaan paikasta toiseen, mietin onko tämä minun juttuni, vai vieläkö otan uuden suunnan. Pitkää koulutusta en suunnittele, jos ollenkaan. Tällä kertaa olen saanut hiljaisen ja ajoittain verkkaisen työtahdin, asiakkaan tahtiin. On päiviä, pitkiäkin, kun tulen kotiin, enkä jaksa yhtään enempää. Onneksi päivät ovat jo valoisia ja kasvukausi odottaa nurkan takana.

Terhi

Kevät

Kasvarin kevät on jo otettu vastaan. Ostimme 10 narssupurkkia ihan nuppuisina, jotka vietiin heti kasvariin. Siellä ne ottivat kasvupyrähdyksen, kun todella kylmät yöt viipyivät täällä. 

On kiva etsiä ne tutut vanhat koristeet esiin vuosi toisensa jälkeen ja päättää, että nämä riittää. 

Kun kaiken asettelee uudella tavalla, ne näyttävät kivasti erilaiselta, vaikka mitään ei ole muutettu. 

Vanhassa kasvarissa on monta tasoa ja pöytää johon voin laittaa erilasien asetelman. Hyödyntää vanhoja työkalulaatikoita ja nähdä asiat eri tavalla. 

Suurin osa näistäkin koristeita on koristanut kotiamme.

Ruoseiset kuvat löytöjä kukkakaupan valikoimista. 

Nämä vaakut olen ostanut vuosikymmeniä sitten poistokorista, kun jalustimet ovat rikki. Hyvin pysyvät pystyssä, kun nojaillaan tynnyrin kylkeen =)

UUPS!

Pyysin saada pitkiä pajunoksia ja niitähän sitten sainkin valtavan kimpun. Näille oksille saatiin ripustettua virkatut koristeet. 

Nämäkin ovat olleet välillä innostukseni mukaan kuistilla pajunoksissa tai sitten piilossa säilytyslaatikoissa.

Kivasti on värit langoissa pysyneet ja kaikinpuolin ehjinä ovat olleet.

Luutu-Hiltu

Tälle voisi jo nostaa kevätmaljan ihan vain ikääntymisen johdosta!

Vielä joutuu odottamaan ilmojen lämpiämistä kasvatusta varten, mutta näillä voi ilahduttaa itseään ja lukijoita ennen viherrystä.

Keramiikkaa

Aurinkoisia päiviä juuri sinulle 💓

Terhi

Maakotka

Hellurei, se on kesäaika taas! Kuukausikin vaihtuu tuota pikaa tiistaina ja kevät tulla pörrää lämpöisin puhalluksin. Kiirettä on pitänyt ja vauhti sen kuin kiihtyy. Olen alkuillasta yrittänyt tallentaa komeita reposia, mutta kamerani säädöt ovat olleet ihan mutkalla. Vain vihreitä aaltoja näkyvissä. Ihailin somen kuvatulvaa upeista leimuista, värien loistosta ja siitä, että moni oli suunnannut katseensa taivaalle, vaikka paljaalla silmällä ei revontulia kunnolla näkynyt. Tallennuslaitteen tarkka linssi huomaa paljon ihmissilmää paremmin monta asiaa. Tosin yhdellä kuvausyrittämällä kodin päällä oli upea pitkä revontulien ketju, mutta värit eivät näkyneet.  

Kaksi asiaa olisi kiva oppia. Tai noh, olisi montakin asiaa mitä pitäisi opetella, mutta jos nyt pysytään aiheessa niin tähtitaivas. Taivaankantta tähdittää moni kuvio, josta minulla ei ole mitään käsitystä. Tähdistö näkyy upeasti kirkkaalla ilmalla kauas kaukaisuuteen asti muodostaen kuvioita luettavaksi ja luetteloitavaksi.

Minulle ne tukkivat muistoja menneistä jo ajasta pois lähteneistä.

Toinen oppimisen aihe on linnut ja niiden lauluäänet. Tämä upea lintu laskeutui pellollemme 15.3. saaden minutkin pihalle kännyni kanssa.

Kyseessä on maakotka, jonka sain videoitua. Aikansa kaarreltuaan se poistui saalistamaan toisaalle. 

Muuttolinnuista olen pongannut hanhilaumat, jotka mennä vipattavat kohti pohjoista. Heipä, hei. Sinne vaan, ei tarvi pysähtyä näille huudeille!

Terhi