Satoa

Tänä kesänä on taas mustikat antaneet parastaan. Luulin jo, että meidän reissun aikana missaan meidän kaikki hyvät marjastuspaikat, mutta ehei! Eihän niissä ollut edes käyty kuin muutamissa. Meillä on ollut tapana, että kauden ensimmäinen reissu käydään vain kattelemassa. Tästä on tullut vuosien aikana jo ihan vitsi. 

Meillä oli miähen kanssa rehvit metsätaipaleella, kunhan pääsen töistä. Hän oli ottanut varukseltaan kuusi ämpäriä, jos nyt sitä marjaa satutaan löytämään. Eväitäkin oli runsaanlaisesti, samoin juotavaa. Ilman lämpötila oli n.28', eli kohtuu lämmin. Noukkurit matkaan ja ämpäriä täyttämään. Eikä aikaakaan, kun ensimmäiset astiat täyttyivät. Nokka kohti kotia ja putsaamaan.

Jostain syystä, en tiedä miksi, mutta aina seuraavilla reissuilla äpäreistä jää kotiin pari. Tälläkin kertaa teimme nopeasti valmista, jäikö eväät vähän syömättä, kun sadekin alkoi ukkosen jyrähdyksestä ripsimään. Piti laittaa oikein vauhtia töppösiin, ettemme kastuneet. 

Taas jäi kaksi ämpäriä pois matkasta =) Tälläkin kertaa sade juoksutti meitä, mutta emme kastuneet ennen kuin lähdimme liikkeelle. Pahuksen vesisade! Olisimme käyneet katsomassa valmiiksi seuraavan paikan. 

Yllättävän hyvin jaksoin aina töiden jälkeen metsään, mutta sitten tulikin hetken tauko, muut menot, niin ja vesisateet. 

Jos välillä vadelmia. Meillä on kaksi oikein hyvää mestaa missä käymme. Ensimmäiseen jäin itekseni, kun miäs lähti kanttiksia etsimään. Sai sen verran, että saimme kahden päivän annoksiin maukkaan kastin.

Vadelmia saimme viisi litraa ja oli suu hymyssä. Täältäkin lähdimme kiireellä, kun sadealue antoi esimakua. 

Olemme yllättävän nopeajalkaisia ja notkeita, kun sille päälle sattuu. 

Seuraavan metsäretken teimme poliisisaattueessa. Jostain syystä mustis ajoi edellämme metsäreitille ja me poikkesimme puskiin. Minä jäin poimimaan vadelmia, 5 ltr, kun miäs noukki meille iltapalamustikat, 5 ltr. Saattoi tuossa olla aamupalalle ja vielä seuraavalle iltasellekin tuoreet marjat. 

Jos joku miettii, että mihin me nuo kaikki, niin me syömme marjoja päivittäin. Enimmäkseen tuoreena, ei leivottuna. 

Vattupuskissa oli sitten sellainen sekamelska oksaa, kasvua ja kukkivaa pajua, että en oikein ottanut selkoa miten siinä rymistelisin eteenpäin.

Aina ei voi mennä kaikki ihan ok. Sain jollain reissulla käsivarteeni ötökän pistoksen, joka ei siinä hetkessä vielä kihelmöinyt, mutta illan mittaan käteni turposi ihan mahdottomasti, se punehtui ja osa käden päällipuolesta tummui. 

Ja vielä kun otin asiakkaan luona osumaa ampparista oli mittani täynnä kaikkiin lentäviin. Kädestäni jouduin käymään lääkärissä, mutta jalkani kanssa pärjäsin kotihoidolla. 

Niin, kerran vielä! Nämä keräsimme pyynnöstä ja nyt on noukkurit laitettu, ehkä, odottamaan uutta kesää.

Keltalieko

Keräsimme n.160 ltr mustikoita ja hiukan vadelmia. Punaiset viinimarjat ei meinaa mahtua mihinkään, vaikka kuinka yritän kaivaa niille pakastimista tyhjiä kolosia. Toki ei niillä ole vielä mikään kiire, ja hyvin voin kerätä tuoreet marjat vielä hetken aikaa suoraa puskista lautaselle. 

Terhi

Istutuspöytä

Uuden kasvihuoneen pohjilta jouduttiin viime syksynä siirtämään istutuspöytä pois. Ensinnäkin se oli työmaan tiellä ja toiseksi, se ei olisi voinut edes jäädä sille paikalle laisinkaan, kun patiosta tehtiin sorapäällysteinen. 

Kyllähän sitä taas hetken ääneen mietittiin, kunnes ehdotin luhdin päätyä. Tässä oli ennestäänkin kapea puurakenteinen tasanne, mutta se oli mennyt jo niin huonoksi, ettei sitä voinut käyttää turvallisesti. 

Samalla, kun miäs nakersi kunnollisen leveän pohjan, se tuettiin ja laajennettiin niin suureksi kuin oli mahdollista. Vaikka pöytä ei ole kovin syvä, eikä kyllä leveäkään, niin askellus painavan säkin tai suuren ruukun kanssa on kuin kiikkuisi, jos jalan alla ei ole tarpeeksi tukevaa ja leveää alustaa. Uusi tasanne on kiinni nurmessa, ei mitään mahdollisuutta tulla alas lonkkavikaisena tai jalan pudota maan ja tasanteen väliin. 

Työskentely pohjoispäädyssä on pelkkää positiivista hymyä, kun rakennus blokkaa päivän kuumimmat auringonsäteet. Minulla on aina ollut työtaso väärään suuntaan, kun poltan itseni kevätauringossa. Vain aamuaurinko häikäisee hetken, mutta ehkä kestän sen jatkossakin 😎

Kuva keväältä, kun taimi-istutukset aluillaan.

Työtaso ei ole koskaan kovin siisti, mutta siinä on kaikki mitä tarvitsen kädenulottuvilla. On mullat, lannoitteet, työvälineet, rikka-astiat ja kaikki kottikärrytkin saadaan sopimaan tarvittaessa. 

Työvälineet on aseteltu seinään pidikkeillä, joista ne on helppo ottaa ja laittaa ne takaisin paikoilleen. Toinen vastaava työvälineseinä on työhuoneeni päädyssä, josta löytyy lisää. Ja jos ei löydy sieltäkään, niin kellarin eteisessä pidetään loput.

Kaiken ei täydy olla käytössä, kuten näiden pienten kottikärryjen. Ne on saatu naapurista ja voihan viksin vonksin, miten pyörä vipottaa ja aisat ovat levällään. Ne sopivat kivasti täydentämään luhdin ympäristöä, johon muutenkin on kerätty vanhoja työkaluja ja esineitä.

Ensi kasvukauden mullat on jo hankittu odottamaan vuoroaan. Keksimme, että jätämme ne tähän kuormalavan päälle. Lumi peittää ne aikanaan, mutta kevät sulattaa. 

Syksy on keltainen ja se näkyy kivasti pihakirppikseltä ostamassani köynnöstuessa.

Istutin keväällä suorakylvönä krassin tähän suureen pataan, jonka siirsimme pois luhdin toisesta päädystä. Se olikin sellainen kahden me saadaan mitä vaan-työliike, jossa tarvimme niin traktoria, nostolaitteissa piikkejä, vaneria, huumorintajua ja melkoista ähkintää. Pata on lähes 100 ltr, täynnä maa-ainesta ja siinä on vielä kasvusto valmiina. 

Jos joku sattuisi joskus ihmettelemään vaivojemme määrää, niin minä ja mun ideat eivät ole juurisyy =)

Terhi

Milo

Pieni, suloinen naskalihammas on nuoremman pojan perheen uusi jäsen 💖

Tähän dalmatiaispentuun olemme päässeet jättämään jo "muutaman halaukset" uudessa kodissaan, sekä meidän luona käydessä.

Miten voikaan pentu olla kaunis ja suloinen, ilmeikäs ja iloinen.

Korvat ovat vain koristeena, vaikka taitaa oppia päivittäin monesti toistamalla uusia asioita. 

Uusia reittejä etsitään, uusia pissapaikkoja kierretään ja aina välillä on hyvä ottaa unoset omalla viltillä.

Tulette kuulemaan minusta vielä, 

terkuin Milo

Kiilopää

Nyt täytyy sanoa stop! En minä neulomista lopeta, mutta testineuleiden kanssa tuli luvattua liikaa ja kesä näytti sen, että aikataulussa luvattu ei sitten pitänyt. Eikä vielä lisäaikakaan auttanut asiaa, mutta matkalla pidin yhden yökkäripäivän jolloin vain neuloin ja neuloin ja sain Kiilopää-neuleen valmiiksi. 

Ohjeen on tehnyt Tiina Lukkarinen, Neulova Kettu-käsialaa. Ihastuin mallissa sen säännölliseen kirjoneuleeseen, joka vain jatkui ja jatkui. Toisaalta helppo mallikerta oppia ulkoa, mutta en opetellut, vaan siirtelin staattista lappuani kerros kerrokselta.

Nappasin lankakoristani ne jämälangat, joista olin jo neulonut jotain. Aina jää eri värjäyserää muutama kerä jäljelle. Tässä neuleessa ne sopi sekoittaa hyvin yhteen ilman, että se näkyy valmiissa pinnassa häiritsevästi.

Pohjavärinä kaunis ruskea, kirjoväreinä oranssi, kulta ja vihreä, joka taittaa niin kuvissa, kuin luonnossakin värinsä turkoosiin.

Valmis neule painaa 0, 760 kg. Varsin maltillinen, kun koko neule on neulottu kirjoneuleena. Aivan ihana lämmittelyneule, kun oikeasti alkaa kylmä ilmat. Nyt vasta härnäilee. 

Kuvauspaikka matkalla on tuttuun tapaan Vuokatinvaaran näköalatasanne. 

Valmis neule on liotettu ja kevyesti puristettu ylimääräinen vesi pois. Laitoin neuleen koneeseen, kevyt linkous, 400 kierrosta/min. ja sen jälkeen tasolle kuivumaan. Helteinen lomaviikko, neule kuivui nopeasti parvekkeella kuvauskuntoon.

Mistä pidän eniten? Hihoista. Ne ovat minulle hiukan ylipitkät, mutta se ei haittaa. Saan peitettyä hyvin ranteeni. 

Samoin hihan leveys heti hihansuusta, johon tehtiin lisäykset alkuun. Hihat pussittaa kevyesti, jolloin ne on helppo pukea, eikä kinnaa mistään.

Raglankavennus korostuu pohjavärin kavennuksista.

Tekisinkö toisen samanlaisen? Ehdottomasti kyllä! Tässä neuleessa on kiva sekoitella värejä keskenään ja upottaa lankanyssykät helppoon kirjoneulepintaan.

Sitten voikin vain katsella maisemia. Muistella kesän kuumimpia viikkoja ja nauttia lämpimästä neuleesta.

Terhi

Kesäleiri

 Tämän kesäleirin järjestelyyn tarvittiin hiukan suunnitelmallisuutta, että se ylipäätänsä saatiin järjesteltyä. Kesäloma on pitkä, mutta siihen kuuluu paljon erilaisia menoja ja ohjelmaa, joita ei vain sivuuteta. Sillä aikaa, kun vaari haki nämä sisarukset kotoaan

minä olin kotona ottamassa vastaan tämän kaksikon.

Lasten päivät olivat täynnä touhua. Pitivät vaarin hyvinkin kiireisinä minun ollessa töissä joka päivä. 

Yhtenä iltana saimme ottaa rennosti, istua paikoillamme ja vain katsella hyvin nopeasti muuttuvaa ohjelmaa, jossa juontajana toimi Venla. 

Venla harrastaa kotikaupungissaan naisvoimistelua harrastekilpasarjassa.

Liikkeet sujuvat kauniisti pyörien.

Kolmikosta keskimmäinen, Vanessa, on samassa voimisteluseurassa ja hänen sarjansa on kilpasarja.

Milja, vasemmassa reunassa, harrastaa balettia ja hän ei ollut ihan varma jatkaako samassa ryhmässä, kun oli keväällä, vai siirtyykö nyt syksystä seuraavaan ikäluokkaan.

Juontajan esiintulo.

Neljäs velikulta on Eemeli, joka sai osansa tässä ryhmässä olla juontajan apuri, mutta hänhän on jokaisen apuri. Ettei nyt vaan jää kärrynpyörän alle!

Esiintulo on hyvin vekkulimainen =)

Serkkujen yhteen kokoontuminen on tänä kesänä tapahtunut usein. Se on kiva, että leikit jatkuu siitä mihin ne viimeksi jäi. Ja uusia juttuja keksitään lisää kaiken aikaa. 

Puhelimet jäävät päivällä pois käytöstä, niistä ei ole koskaan tarvinnut huomauttaa. Yhdellä loppuu käyttöaika illasta ja muilla se loppuu, kun aika on käytetty loppuun.

Pitkin pihaa on viiletetty ja yöt on nukuttu kuin tukki. Eemelin päiväunet, ei mua nukuta...kaksi minuuttia, hiljaizzZZta.

Kun esitys on ohi

on kumarrusten ja taputusten vuoro.

Ja äkkiä pois viherverhon taa!

On juontajan vuoro astua esiin.

Aina on mahdollisuus saada lisäesitys, jos yleisö sitä pyytää.

Huomaa Eemeli, joka ei saanut omaa asiaansa esitettyä, eikä pysynyt tyttöjen vauhdissa mukana.

Minne jalka karkaa? Kenen jalka?

Jos ihan pikkaisen väistät.

Tästä lähtee rakentumaan silta.

Ja noin se tehdään, huppista vaan!

Vieläkö jaksatte?

Oota, tästä se lähtee. Ei, kun 

nyt.

Juontopari 💓💓

Esiintyjät  💓💓

Löytyi yksi vesisaavi 

ja märät pöksyt.

Viihdyimme vaarin kanssa yleisönä, naapurikin kuuli pätkän laulua ja lasten iloista menoa. 

Tältä asuinseudulta puuttuu lasten äänet. On aina ilo saada nämä vekkulit yhteen ja antaa heidän touhuta omiaan. 

Nauttia kesäloman viimeisistä päivistä

iloita ja olla yhdessä. Vaarin maukkaan lätyt on aina yksi ohjelmanumero ja sekin kuuluu yhteisiin hetkiimme. 

Kaikki saavat olla sellaisia kun ovat, luonnollisia ihanuuksia ja jokainen saa yhtä paljon huomiota osakseen.

Ja tämä saa vielä pitkän aikaa perässä seuraajan, on maar vikkelä poika liikkumaan. 

Meidän luona vietetyt päivät ovat niin touhua täynnä, että vanhempien hakiessa lapsiaan jokainen kysyy omiltaan, onko ollut kivaa? On! 

Ootteko väsyneitä? JOO!

Nyt on uutta lukuvuotta käyty jo muutama päivä. Jokaisella on uudet oppivuodet, uudet kirjat. On kerätty voimia ja nautittu kesän ihanista hetkistä, uitu, reissattu ja käyty huvipuistossa. 

Eemelikin siirtyi uuteen ryhmään. Taas on aikaiset hoitopäiväaamut.

Juontajapari kiittää yleisöä ja me toivotamme kaikille hyvää ja turvallista kouluvuotta.

Terhi