Pakattu jo

Niin on ollut kiire, etten tiedä mitä mistään tulisi, jollei tukenani olisi hyvät taustajoukot!
Muutama viime päivä on tehty joulukortteja, kirjoitettu ja pakattu yhdessä.

Tytär sai käskyn liimaa - leikkaa- askartele - tämän vuoden joulukortit.
Olin nostanut kaikki tarvittavat keittiönpöydälle jo hyvissä ajoin, mutta en ehtinyt tekemään ainuttakaan.
Hyviä ohjeita ja neuvoja kyllä ehdin jakamaan.

Samalla, kun tytär teki kortteja, minä tein tusinan pieniä lasikoristeita.
Osa saa tänä vuonna joulukorttinsa mukana pienet lasikellot.
Minä leikkasin, hioin, massasin, folioin, juotin ja patinoin, ja sain kuin sainkin määräaikaan mennessä kaiken valmiiksi.
Kellojen lasi on värillistä peililasia. Mahdottoman epämieluisaa kuvattavaksi, rystyseni loistivat joka kuvassa. Peili, mikä peili.
Lehtilasina Be- sulatuslasi, ohuempaa versusta.

Vähemmän olen töideni lisäksi lasitöitä tehnyt kotona, mutta tuo kaunis punainen lasi sai minut kokeilemaan miltä se näyttäisi joulukellossa.
Keltainen tuli kaveriksi, mutta samaan koristeeseen en sekoitellut värejä keskenään.



















Tänään olen pakannut matkalaukkujani.
Pakannut tarveaineita, miäs pesi laseja ja yhdessä on laitettu melkein kaikki valmiiksi alkavaan viikkoon.
Aamulla laitan loput kasseihin ja matkaan kohti koulua.
Ensinnä käyn viemässä nuoremman pojan kouluunsa, istahdan hetkeksi luokkahuoneeseen, kuuntelen jouluhartauden oppilaiden kanssa ja jatkan matkaani. Palaan samaan kouluun kiireellä torstai - iltana, kun oma tinkini on valmis toisaalla, silloin on vuorossa joulujuhla.
Siinä välissä minä vietän oman hetkeni opiskellen kylmätyöstöä ja hiekkapuhallusta.

Ulkona alkaa näyttämään jo niin kauniilta, lumi peittää maisemaa, pakkanen puhaltelee kylmin henkosin ja kenelläkään ei ole joulustressi päällä.
Eihän?