Paripyörillä

Kohdallamme voisi sanoa samoin, kuten appeni aina sanoi. Aikaisin myllyyn ja myöhään kirkoon, pääsee molemmista ajoissa pois.
Itse tykkään käydä kylässä, mutten viipyä samassa paikassa kauaa. Aamusta herätin sisareni, kun haimme hänen pihastaan muutaman ruusunjuuren vietäväksi mukanamme Hämeenlinnaan. Pikainen käynti Tampereelle asioille ja sovitusti jätimme ruusun juuurakot Hml:n jäähallin pihalla enoni matkaan. Oli kiva tavata, vaikka hiljattainhan enoni viipyi meillä pidemmän tovin.

















Tädilleni kävimme viemässä neulomani huivin keväällä olleen syntymäpäivän johdosta.
Samalla suunnalla kun olimme, teimme yllätysvisiitin Seijalle. Talo ei sentään ollut ihan tyhjillään, Vilma ehti kertomaan kohta alkavan koulun kuulumisia ja kohta jo jatkoimme matkaamme takaisin Hämeenlinnaan. Seijalle ja Vilmalle jätin käynnistämme jäljen, Millefioreista tekemäni korvanapit.Kaupunkiin ajelimme tuttuja reittejä, ohi vanhojen asuinpaikkojeni. Nuoruuteni muutama vuosi kului Hämeenlinnassa, josta sain hyvän aasinsillan kertoa, että kävin tapaamassa hoitopoikaani n. 30 - vuoden takaa.Vanhempi veljeksistä oli kyläilemässä, ehkäpä me joskus tapaamme hänetkin.
Hoitaessani poikia olin n. 15 - vuotias. Ohhoh, aikapa on kulunut.
Tapaamisemme oli neljän päivän aikana jo toinen.
Iltapäivä kului nopeasti seurustellen ja kaunista puutarhaa ihaillen. Päivityksen kukinnot ja marjat ovat juurikin tästä puutarhasta kuvattuja.

















Tällä pojalla on vieläkin vauhti päällä. Special Olympics - kesämaailmankisoista hän kulki kotiin melontamitalit kaulassa!
Onnea ja menestystä myös lauantain kisoihin.
Päivä ehti kääntyä jo myöhäiseen iltaan, kun olimme kotona. Teimme matkan miähen kanssa pärrällä. Vielä kun saisin sellaisen nojatuolin takapenkikseni, matkani sujuisi neuleita tehden. Onneksi silmänilonani olivat vähäpukeiset tietyömiehet kauniisti ruskettuineina, ainakin menomatkalla ;)