Ei ollut minusta kiinni

 Lopultakin valmistui tämä vuoden ensimmäinen neulesettini, jolla täydennän ostamaani mustaa villakangastakkiani. Marraskuun messuostokseni kutkutti mukavasti kämmenpohjia niin, että olihan sitä päästävä korkkaamaan palleroinen ihanuus. Ei ohjetta, ei mielikuvaa valmiista, mutta kun luo tarpeeksi silmukoita, niin sit voi jo osan pudotella matkalla pois. 
Lopulta hyvän tasapainon saavutettuani saatoin sujuvasti sujutella muutaman kerroksen pitsineuletta huolettomasti eteenpäin. Kunnes.

 Mun lanka loppui. Sanoisinko plääh?
Luin vyötteen tiedot, Lang Novena - 25 g / kerä. Kuka myy, kuka myy? Moni myi, mutta vuodenvaihteen jälkeen ei kaupat olleet auki ja kun lopulta sain jonkun kiinni, niin ei sitä lankaa ollut hyllyissä.
Juu, oottelen kyllä. 
Tein kauppaa kahden eri lankakauppiaan kanssa, kun molempiin oli tulossa kuorma. Varasin ja ootin. Ei tullut mitään.
Ootellaan edelleen.
Lopulta pääsin hakemaan omani talvilomaviikolla Sastamalasta Silmu ja Solmusta ja sujautin huiviin huolettomasti koko kerän. Kunnes tulin uusiin aatoksiin huivin korkeuden suhteen. Ei tähän niin paljon, haluankin pipan.

Lanka on ihanan pehmeää, koostumus: 50 % merinovilla, 30 % babyalpakka, 20 % polyamidi. Eikä kaksinkertaisenakaan tunnu liian paksulta. Huivin neuloin yksinkertaisena, mutta kiepahtaa kaulaan kolminkertaisena.

 Huomaa samalla tyttären tekemät ripsenpidennykset. Oolalaa!
Pipan syrjään neuloin vielä tyylitellyn kukan, jota täydensin kolmella timangilla. Napit Karnaluksista.