tiistai 20. marraskuuta 2018

Kyläluuta

 Oletko viime aikoina pysähtynyt miettimään, milloin olet spontaanisti mennyt tuttusi ovelle, soittanut ovikelloa ja vaihtanut kuulumisia? 
Voiko vielä niin tehdä? Ennen, kun kaikki oli niin paljon paremmin, ei tarvittu edes mitään syytä, kun poikettiin vaihtamaan muutama sana ja viemisinä oli lämmintä kättä.
Nyt sitä tehdään oikein keskusteluryhmä, suunnitellaan, sovitaan, perutaan ja muutetaan sovittuja päiviä, kun ei sitten millään saada yhtä yhteistä iltaa vapaaksi täydestä kalenterista. 
Pitää siivota, leipoa, tälläytyä ja miettiä viemiset. Voi jeekuna, sanon minä!
Kultaako aika muistot, vai vanheninko minä just kymmenen vuotta, mutta minusta kyläily on mennyt kyräilyksi ja katoaminen omaan soppeen ja siellä someen on niin paljon vaivattomampi tapa hoitaa nämä yhteydet. Vai onko?
 Meidän kyläseura on tehnyt tälle asialle jo jotain. Matalan kynnyksen tuliainen, KYLÄLUUTA, vol2, joka ei saa olla samassa pirtissä kuin hetken kerrallaan ja sitten sille pitää näyttää jo ovea. Luuta on hyvä ja poistuu NYT!
Kyläluudan mukana seuraa käyttäytymiopas, jossa kerrotaan lyhykäisesti miten sinun pitää toimia, kun ovellesi koputetaan. Ensimmäinen Kyläluuta on kadonnut vuosien aikana mystisesti. Se lähetettiin matkaan jo lähemmäs 20- vuotta sitten, mutta se ei sitten enää palannutkaan yhteiseen kyläseurojen pikkujouluun, jossa sen oli määrä vierailla joka vuosi. 
Tämän uuden Kyläluudan tekijästä olen melko varma. Taitaa olla nuorimmaisen kummitädin käsialaa.
 Pellavapussissa on ruutuvihko, johon kirjataan tervehdys missä sitä ollaan oltu ja mihin menossa. Naapurin Esko luuti tämän juhliimme ja nyt on aika saattaa Kyläluuta saatesanoineen toiseen pirttiin.
Sen verran olin itsekäs, että en lähtenyt iltaa istumaan koiratalouteen, just parantumassa kolmannen viikon jälkeen flunssastani, että kutsuin vieraan meille ja näin sain siirrettyä kyläilypaikan haun toisaalle.
 Kiitos käynnistä ja hyvää joulun odotusta!
 

7 kommenttia:

Intsu kirjoitti...

Tuo kyläluuta on tosi mainio juttu. Hyvän näköinenkin se on. Sellainen pitäis olla joka kylässä:)

liisan kotona kirjoitti...

Onpa ihana juttu tuo kyläluuta <3 Totta puhut, ettei enää voi oikein mennä ilmoittamatta tai kutsumatta kylään. On helpompi olla kotinurkissa ja todellakin somen välityksellä kysellä kuulumisia. Varsinkin talvisin ei juurikaan näe omia naapureitakaan ;) Mukavaa marraskuuta <3

KristiinaS kirjoitti...

Mahtava Kyläluuta! Hieno oivallus kierrättää luutaa kylillä.
Juu, ennen oli täälläkin tapana ihan vaan mennä iltakävelylle ja poiketa kylässä. Ei soiteltu (ei puhelintakaan kaikilla ollut) eikä sovittu, mentiin vaan. Joulun alla kierrettiin ja kierrätettiin ompeluseuroja.

Sartsa kirjoitti...

Hieno idea. Toivottavasti kiertää kaikilla, kun on kerran koko kylän luuta. Toisaalta kaikki ei ehkä tykkää vieraista tai vierailuista? Ei ehkä sovi kaikille tiukkapipoillekaan ;)
Teillä taitaa olla viereä kyläyhdistys? Meillä ei ole ollenkaan. Lähinaapureiden kanssa ollaan kyllä enemmän tai vähemmän tekemisissä. Etenkin kesällä, kun näkee, että pihalla liikutaan, voi hiippailla moikkaamaan. Talvella tulee nähtyä harvemmin.
Muutoin kyläilykulttuuri on menny just tohon suuntaan, jonka mainitsit. Spontaanisti ei mennä enää kuin ehkä omille vanhemmille. Sieltäkin tulee ensin kysyttyä.

TeSa kirjoitti...

Meillä on ollut vireä kyläyhdistys, mutta nyttemmin vanha kaarti, tosi aktiivit, ovat poistuneet keskuudestamme. Aikoinaan seura teki oman kylän historiasta kesäteatteriesityksenkin. Historiikkeja on ilmestynyt useampi. Kilpailtiin koirankopin ja linnunpönttörakentamisen merkeissä. Vihdan ja monen muun erilaisen, lähinnä miehisen materiaalin parissa.

Saija kirjoitti...

Onpa hauska idea. Ajat on tosiaan muuttuneet kun puhelimella voi kysellä kaikki asiat. Ihmiset on varmaan enemmän pois kotoakin, on harrastuksia sun muuta menoa.

TeSa kirjoitti...

Yksinäisyys on tosiasia, mutta moni haluaa paeta omaan rauhaansa.