keskiviikko 28. marraskuuta 2018

Satuiluja

2015 vuoden jouluna kuljimme miähen tahtiin hissukseen hiipien. Vietimme ensimmäisen yhteisen jouluaaton koskaan. Kävimme sukuloimassa kaupungin hautuumailla ja päivänvalolla seurasimme liikennettä kuinka paljon joulupukin asussa ohitsemme vilahti kiiretyöläisiä. Silloin tuli puheeksi, että olisi kiva viettää joulua niin, että voisi ilahduttaa lapsiperheitä ja tehdä siitä tapa, vaikka ensimmäinen pikkupallero oli saatu keväällä jatkamaan oman suvun joulutarinaa. Kuitenkaan emme ole viettäneet kaikkia aattoja koko porukalla, eikä vieläkään tiedetä tulevan joulun kokoonpanoa.
Siksipä tartuimme, tai minä tartuin tilaisuuteen, kun huomasin ystävättäreni laittaneen upeaakin upeamman pukinasun myyntiin. Hän on ostanut tämä jenkkilästä ja käytössä tämä on ollut vain muutaman kerran. 
Täydelliseen asuun kuuluu silkkivuorinen takki, jossa on hieno leveä vyö. Laiheliini pukki vaatisi hiukan toplinkia, että takki täyttyisi. Housut ovat puolisääreen, mutta saappaiden päälle tulee tuollaiset mustat...ööö? Mitkä? En löydä nimeä. Saappaat tai kengät voi siten olla lähes minkälaiset vaan.
Hiukset ja parta vaatii hiukan huomiota, mutta eiköhän me niistä selvitä. Molemmat ovat kuminauhakiinnitteisiä, eli ne saa helposti säädettyä tarvittaviin mittoihin.
Ei joulupukki lähde yksin liikkeelle, mukaan lähtee myös joulupukin muori. Muorilla on vielä asukangas nipussa, mutta on se jo hommattuna. Toinen sukkakin on jo neulottu ja toinen aloitettuna. 
Eikä siihen riitä vielä asukaan, että yhdessä aaton teemme kierrosta, meille täytyy tulla kysyntää. Mainosta pitäisi miettiä, miten sekin satuillaan, että saamme jakaa iloa perheisiin. Ihan ilman hintalappua emme lähde kiertämään, mutta katsotaan mitä tästäkin tulee.

6 kommenttia:

liisan kotona kirjoitti...

Ihana idea tuo joulupukiksi ja -muoriksi lähteminen.

Liisa kirjoitti...

riisipuurua ja kinkku:),kyllä pukki siitä pyöristyy:)
Minä olen ollut joulupukkina/muorina:)tehtävän suoritettua. menin varastokellariin vaihtamaan vähänkeveämpää ylle:),Siellä oli vähän glögiä maistellu joulupukki ja oli ilossaan kun näki
laji-toverin.mutta kauhistui kun huomasi minun kynsilakat kynsissä,en puhunut vielä mitään,Alkoi lähentelemään....Tempasin roolivaatteet pois ja tuumasi:meitä on kahdenlaisia,pukkeja,tälläisiä pujettuja pukkeja ja tuollaisia oikeita pukkeja.Suljin oven sinne se pukki jäi miettimään...Toivotin tietenkin"iloista joulua!!

marjatta Piironen kirjoitti...

Varmasti aivan huippuihanaa tuo pukijn ja muorin työ

KristiinaS kirjoitti...

Kiva ilta teille on tulossa jos vaan keikkaa pukkaa;)
Ootko huomannut, että Lämmin ilo -blogissa on Milja-lapaset:)

Sartsa kirjoitti...

Jaaha! Jännitys tiivistyy oikein teiän puolesta! ;) Kyllä te ja kaikkeen lähette yhessä tuumin. Teette kaiken yhessä. Onnea kierrokselle. Valmistelukin on varmaan mukavaa. Ainakin, kun teillä on siihen ehkä taiteellisempi lähtökohta, kun monella muulla. :)

TeSa kirjoitti...

Voihan pukit sentään!
Tässähän alkaa kohta itseäkin jännittämään, jos siellä ruudun takanakin ;)
Klikkasin Milja-lapasen ohjeeseen, kiitos.