maanantai 12. lokakuuta 2020

Lotta

Helmikuussa päivitin kummitytön alkavasta rippivuodesta. No, olihan siitä tulossa melkein vuoden mittainen rupeama, kun juhlat pääsimme viettämään vasta viikonloppuna. Suunniteltu Vironleiri ei onnistunut, mutta pääseehän sinne matkalle joskus. Kummityttömme on kaksospuolikas, hetkeä vanhemman veljensä pikkusisar. Molemmat pääsivät ripille samana päivänä Tyrvään kirkossa Sastamalassa.

Tyrvään kirkko on kaksitorninen, uusgoottilainen tiilikirkko, joka on valmistunut vuonna 1855. Se on hyvin vaikuttavan näköinen kirkko, joka sijaitsee Vammaskosken sillan pielessä. Kirkon penkkiriveille mahtuu tuhat henkeä, mutta nyt siellä oli laput joka toisessa penkkirivissä, turvavälit.

Ensimmäisen kerran osallistuimme massatapahtumaan sisätiloissa ja noudatimme suositusta, kasvomaskit. Lasit huurussa ja heikossa hapessa olimme omana pienenä perhekuntana. 
Aamu valkeni sateisena, harmi, mutta siitä huolimatta nuoret kipaisivat ulkokautta ristikulkueeseen, joka lähti liikkeelle ihan ajallaan.
Äkkiseltään katsottuna lähes jokaisella nuorella oli maski kasvoillaan. Samoin kirkkoväellä.
Merkillepantavaa oli ohjeistukset, jotka koskivat kaikkea liikkumista kirkkokäytävillä, käsidesien käytöstä aina maskien poistamiseen.
Konfirmoitavat olivat oppineet paikkansa edellisenä päivänä ja kaikki sujui mallikkaasti aina alttarilta omalle paikalle. Kenenkään puhelin ei piipannut. Itse päädyin kuvaamaan kännykällä, etten häirinnyt muiden osallistujien harrasta tunnelmaa. Sunnuntain jumalanpalvelus oli pitkän kaavan mukaan, mutta tutuilla virsillä ja soljuva. Oli ilo kuunnella nuoren papin saarna, joka oli tehty helppotajuiseksi, juurikin nuorelle omistettu.
Osallistuimme kummilapsen siunaamiseen. Olin saanut viestin, missä oli tarkka seloste hänen paikastaan. Löysimme helposti omamme. Taisin olla ainoa, joka kuvasi altarilla. Huppista!
Leiribiisi kajahti ilmoille reippaasti ja iloisesti. Tosin maskien kansa laulaminen oli aika raskasta. Huomasin saman, kun itse lauloin ja osallistuin messuun.
Ehtoolinen jaettiin nuorille alttarilla. Alttarin reunalla oli yksittäiset sydämet, joiden kohdalla polvistuttiin. Tässä kohtaa, kuten nuoren siunauksessakin papilla oli visiiri käytössä. Muutoin maski. Kaikki sujui mallikkaasti, jokainen nuori toimi ohjeiden mukaan.
Koska ehtoollinen jaettiin kahtaalla, osallistuimme mekin. Väentungosta ei näin syntynyt laisinkaan ja saimme käsidesin matkalla alttarille.
Koko tilaisuus radioitiin ja sitä moni juhlavieras oli kuunnellut kotonaan odottaen lähtöä juhapaikkaan.
"Me emme nuoren puolesta voi ottaa yhtään askelta. Hän lähtee itse matkalleen, sen vaaroihin ja vastuuseen". Niin osaavat sanat. Vaarat ja vastuu. Olemme saaneet kuulla nuorten ajatuksia, kuulostaa hyvältä. Heidän tulevaisuutensa loistakoon valoisana.
Jumalanpalveluksen jälkeen rippitodistuksen jako sujui nopeasti.
Pieni hipaisu kyynärpäällä ja takaisin omalle paikalleen.

Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, kun pääsimme ulos kirkosta. Nopeimmat lähtivät kukin omiin juhliinsa. Sain ottaa kuvat sisaruksista kirkon edessä.
OnNea 💞
Juhlapaikka oli kotona. Kodikas, monen sukupolven tila, jossa historiaa kirjoitetaan vieraskirjaan.
Nautimme maittavan juhlalounaan, josta ensimmäinen lautasellinen meni suupieliin, toinen sujahti vatsaan.
Kahvitarjoilu saa aina hymyn huulille. Sain luvan kuvata kauniit tarjottavat, jotka passurit olivat tehneet. Yritin olla nopea ja näppärä, etten häirinnyt juhlaväen tunnelmaa häärätessäni kameroineni.
Ruokapöydän viljava koriste kertoo tilan tuotannosta. Tai osan siitä.
Nuoret saivat aloittaa kahvitarjoilun leikkaamalla kakun.
Tai kakut. Molemmat aloittivat omansa. Siinä arvioidaan kuinka suuren palan kumpainenkin ottaa =)
Hymy on herkässä. Enää ei täydy jännittää.
Kuvassa on myös nuorin sisar.
Kummeina saimme olla mukana nuoren juhlapäivässä.
Juhlan jälkeen on hetki aikaa huilata, lomaviikko edessä.
Ennen lähtöämme otimme vielä yhteiskuvan ulkona.
Sisarkuva ja kiitokset hienoista juhlista isäntäväelle!

On syntymästäsi vain pieni hetki,

vaan näin pian jo alkaa aikuisuuden retki.

Niitä polkuja ajele varoen,

kaasutellen, herkästi jarrutellen, uteliaana tutkien ja harkiten.

Ennen kaikkea onnellisesti eläen.




5 kommenttia:

Liisa kirjoitti...

ihan herkistyi itsekkin,niin kaunis tilaisuus!
Nuorille ikimuistoinen.
Kiitos!🤍
(itselläni kun ei ole mitään näin kauniita juhlia,mutta kun luen tuntuu tosi ihanalta,lukea
Sinun ihania tarinoita/juhlia joihin saatte osallistua!😊😊
Olette onnekkaita !🧡🧡

Sartsa kirjoitti...

Sama juttu kuin edellisellä. On nuo vaan aina niin tunteikkaita juhlia, että tippa nousee silmään, vaikka ei tunnekaan.
Vähän naurattaa tuo ilmaisu rillit huurussa, vähällä hapella. Se kuvaa myös minun työpäiviä ;D Ja silti pitää vielä lauleskella aina kun tilaisuus tulee ;D Oudosti tuohon maskiin myös tottuu.

Saija kirjoitti...

Rippijuhlat on tärkeä juttu nuorille, joten kiva kun ne pystyttiin järjestämään. Kauniina ja komeana ovat juhlapäivänä.

KristiinaS kirjoitti...

Ihanat juhlat ja niin kaunista kaikki. On se hyvä, että vielä edes tämä rippiperinne on suht voimissaan ja juhlaa oikeasti kunnioitetaan esimerkiksi juurikin pukeutumalla parhaisiin.

TeSa kirjoitti...

Perinteet ja tavat ovat hienosti tässä hetkessä. Kiitos teille kauniista sanoistanne.