Enkelin posket

Jos pionimittari on jo täynnä, klikkaa eteenpäin! Minulle puutarha merkitsee oman käden jälkeä, liikuntaa ja mielenrauhaa. Jokaisella on ne mielitietyt kukat, kasvit, puut ja pensaat, joiden kasvua seuraa silmä tarkkana koko kasvukauden. Jokaiselle kasvulle luodaan mahdollisimman hyvä kasvualusta ja muutetaan tarpeen mukaan, jos ei tapahdu toivottua kasvua. 

Joskus olemme joutuneet poistamaan muurahaispesiä, kun kasvu vain kitui. Jotain sen juurakossa täytyi olla huonosti, kun naapuri kasvaa porskuttaa. Tai toinen kasvusto valtaa niin paljon alaa, että se jyrää kaiken alleen, kun selkäsi käännät. Näistä voisi oikeasti tehdä ihan oman postauksen, älä sorru näihin! Muuten juurakot saavat olla niillä sijoillaan, mihin ne olen suunnittelutkin kasvavan. Yksi näistä on pioni, jonka kasvua ei saisi häiritä, vaan sen annetaan kasvaa paikallaan vuosia, vuosikymmeniä.

Sain muutamia vuosia sitten kummitädiltäni virontuliaisena pioninjuurakon, jonka nimeä on aina välillä minulta kysytty. Minulla ei ole mitään käsitystä mikä tämä ihanuus voisi olla, mutta minäpä laitoin kuvaviestin Pionien Kotiin ja sain sieltä vastauksen mikä se voisi olla. 

Ensinnäkin se on kiinanpioni ja niitä löytyy tuhansia. Nimiarvaus voisi Angel Cheeks, Enkelin posket tai Madame de Verneville. Itse kallistun tuohon ensimmäiseen veikkaukseen. Jokainen voi verrata kuvahaulla kumpi on lähempänä totuutta, vai onko sittenkin joku ihan muu. 

Kaunis se on ja kukki myös monella kukalla tänä kesänä. 

Viime syksynä takapihalle tehtyyn kukkamaahan on noussut yllättävän hyvä kasvusto. Toki talvi otti omansa ja joitain viherryksiä olen jäänyt hiukan happamasti kaipaamaan. Ensimmäisen kesän kasvustona tässä on vielä hyvin tilaa kaikelle, mutta ei rikoille. No niitä on helppo vielä kitkeä. 

Kasvuston sekaan istutettiin daalioita ja jättiverbenat. Molemmat nostetaan ylös syksyllä ja viedään kuivahtamisen jälkeen kellariin talvehtimaan. 

Seuraavasta kuvasta näkyy hyvin uuden ja vanhan kukkamaan raja.

Peter tuli Mustilan tuliaisina, 

koska Helinä oli yksinäinen. 

Tuuliviiri

💕

Kun siirrytään hiukan enemmän alamäkeen, päädytään huvimajalle jossa on yllätys, yllätys. Pionit!

Täälläkin vallattoman valkoiset ihanuudet kukkivat, vaikka ei näitä tule käytyä ihan joka päivä katsomassa. Tässä laatikon päässä on kaksi juurakkoa ja takaa kurkistelee vielä yksi. 

Tähän kukkalaatikkoon olisi pitänyt tehdä rynnäkkö jo alkukesästä, mutta aina se on jäänyt. Kasvustossa on kova rikkakasvien kasvu, jota ei ihan repimällä saa taltutettua, vaan se täytyy kaivaa lapiolla ja tehdä hiukan uuden mullan vaihtoa. 

Kaksi suurta lumipalloheisiä täyttää laatikot ja muut on jäädä jalkoihin. Puhumattakaan Suomenröyhytatarista, jonka voimakaskasvuiset juurakot puskee takimmaisen laatikon suojauksista huolimatta vähän joka puolelle. Niiltä on pakko nitistää niskat poikki, tai ne ottaa sen minkä haluaa. 

Alamäen kukkalaatikot jää aina vähän muiden varjoon, koska ne on alun perin olleet valeistutuslaatikoina. Olikohan nämäkin pionit valeistutuksessa, mutta unohtuneet tuonne kasvamaan?

Ihana rehevyys valtaa alaa ja saa vallatakin, kunhan pysyy ruodussaan. 

Huvimajan honka, jonka juurella humala kiipeää.

Pikkujasmikkeen tuoksu on mausteinen, tosi voimakas, ainakin kukkiessaan näin runsaasti. Huvimajan suurimmassa kukkalaatikossa jasmike on viihtynyt ja vallannut alaa. Leikkaan vain kuivat ja ränsistyneen kasvuston keväällä. Sen oksisto on välillä niin takussa, että otan reilulla kädellä kaikki pois, mutta en koskaan leikkaa sitä tarvetta enempää. 

Suuret pensaat tuovat kivasti ryhtiä kukkamaille. Tämäkin valloittava, valkoisenaan kukkiva pensas on yksinkertaisin kukinnoin helppo ja näyttävä valinta. 

Pölyttäjät tykkää. Näissäkin on ollut melkoinen kuhina, kuten myös terassin reunalla, Helinä-keijun takana. 

Vaikka meiltä löytyy paljon valkoisia kukkia, on sitä väriäkin.

Keisarinkruunu on vanha perinnekasvi ja sen kanta löytyy tältä tai siis vanhan pirtin tontilta. 

Kuten myös varjopäivälilja, jonka kasvupaikan kasvi määrittelee itse. Jos haluan, että se kasvaa tuossa, niin tätäkin kirjoittaessani, näen sitä tuolla, tuossa ja siellä. Se vaeltaa, kuten haluaa. 

Suuri vihertävä alue on kultapallon, joka vasta venyttää varttaan ja kukkii loppukesästä.