lauantai 9. heinäkuuta 2022

Suuret kukinnot

Tälle kesälle kuuluu hyvää! Kaikki mitkä kukkii, kukkii tosi komeasti. Jopa rikkaruohot =D
Meidän pihassa ei pienet ja sievät näy, vaan se pitää olla suurta ja näyttävää. Ohops! Sanoinko minä noin?
Tosi se on. Jos voi ihailla kerralla enemmän, niin on sitä hiukan haukattava lisää happea ja huokailtava ääneen, kun kiinanpioni on parhaimmillaan. Pionin juurakoita on paljon. Nykyään olen innostunut itoh-lajikkeistakin ja niitä on nyt ihailtu erilaisuutensa vuoksi. 
Pionien kukinta ajoittuu toukokuusta heinäkuulle. Tähän väliin mahtuu niin kerrattua, kuin yksinkertaisia lajikkeita. Juurikin tämän kukkamaan etureunassa on siemenkasvattamiani kuolanpioneja pitkä rivi. Osa kukki jo komeasti, osa vasta ottaa mittaa varteensa. 
Minähän olen heilunut ja hillunut tässäkin kukkapenkissä aikaisin aamulla, kuin myöhään illalla. Ottanut ylivalottuneita kuvia, hätistänyt mäkäräisiä ja pyytänyt miähenkin pitämään kukintoja käsivarsillaan. Yhtään hetkeä ei voi missata, kun yhden kukinto kestää korkeintaan viikon ja vesisateessa hetken.
Jokainen pitkänhuiskea on täytynyt tukea. Pidämme terästeollisuutta pystyssä, kun haemme joka vuosi lisää harjaterästä, joista miäs vääntelee tarpeelliset tuennat. Tänä vuonna mitoitus ei mennyt ihan nappiin, vaan eipä se nyt niin viimosen päälle. Ensi kesäksi on hankittava lisää kaariainesta ja mitoitettava väännöt puoli metriä korkeammalle.
Nuppuvaihe oli jo hyvin lupaava. Joskus nuppuvaihe kuivuu, eikä sitä pelasta vesisade. En muista koska viimeksi olisi ollut näin näyttävä kukinta. 
Muurahaiset tallustelivat nupusta toiseen.
Yksi toisensa jälkeen kukat aukeavat.
Miten paljon kauneutta on yhden pienen nupun auettua.
Jokainen lehti oikenee ja ylväs kukinto kohoaa korkeuksiin.
Hiukan harmitti, kun reissu osui juurikin samaan viikonloppuun, kun nämä aukesivat. Toisaalta, kotona satoi, reissussa ei. 
Nämä juurakot ovat hyvinkin jo 25-vuotta olleet tällä samalla paikalla. Vain muutaman juurakon olemme siirtäneet toisaalle syystä, mutta nekin ovat aloittaneet kukinnan melko nopeasti siirrosta huolimatta. 


















6 kommenttia:

Matleena kirjoitti...

Voi noita sinun kukkiasi! Miten saatkin ne kukkimaan noin komeasti. Erityisesti ihailen noita pioneja ja hiukan haikealla mielellä muistelen omiakin pionejani, jotka vielä muutama vuosi sitten kukkivat melkein yhtä hyvin kuin sinulla. Mutta syy lienee minun laiskuudessani hoitaa niitä, joten en syytä ketään enkä kadehdi toisten kukkapenkkejä.
Hyvää kesänjatkoa sinne kukkien keskelle!´

TeSa kirjoitti...

Kiitos Matleena. Pionihan ei varsinaisesti vaadi kuin kasvurauhan. Kukkimisen jälkeen poistan välillä leikkaamalla kukka-aihion, ja vahvan terälehtimaton juurakon päältä, jos sade pudottaa ne yhtenä ryppäänä.
Muutoin vain tyhjennetään kompostit kukkamaille, jos jotain on jäänyt uusien kohopenkkien teosta.
Hyvää kesää myös sinne!

Sude kirjoitti...

Ihanat pionit, kateellisena katselen toisten pionipuskia. Kerran yritin kasvattaa pihalleni, mutta se kuoli heti seuraavana kesänä, ei onnistu minulta.

KristiinaS kirjoitti...

Pioni on kaunein! Kiitos runsaasta pionikuvastosta.

Puikoillanikin kirjoitti...

Ihania pionikuvia. Kiitos niistä.

TeSa kirjoitti...

Kiitos, kiitos. Tänä kesänä on koettu onnistumisen iloa!
Viime kesä oli hyvä, vaikka kuiva ja talvi antanut sopivan suojan, vaikka syksy oli märkä.