keskiviikko 20. heinäkuuta 2022

Kenguruntassu

Kasvarin erikoisuus on kenguruntassu, jonka ostin Plantagenista. Pehmeät "nukkatassut", eli kengurunkäpälät kukkivat ryppäinä. 
Pitkät, kapeat lehdet ja kukintovarret ovat kevyen oloiset, hyvin ilmava kasvi, joka viihtyy aurinkoisella paikalla. 
Sopii hyvin myös amppelikasviksi. 
Jos tämä pysyy kesän hengissä, tuon sen loppukesästä pirtille vihertämään. Tämähän on sisäkasvi, ei perenna näissä olosuhteissa. 



Kasvihuone on aika täynnä, vaikka siellä ei ole kuin vähäseltään syötävien taimia. Pelakat pitävät puolensa ja ottavan oman tilansa, kun kasvu on hyvässä vauhdissa.
Työhuoneen siivoamisen myötä on jo ennakoitu tuleva talvi ja tehty talvehtimispaikat suurille ruukuille. Tiedän, ettei kaikki ruukut uuteen hyllyyn mahdu, mutta tiivistetään, tiivistetään.
Verenpisarakin lähti pienen kitkuttelun jälkeen kasvuun ja näiden kuvien oton jälkeen on jo tullut nuppuja lehdenkärkiin. 
Kun saa edes osan kesäkukista säilymään yli talven, on se selvää säästöä kukittaa omaa ympäristöään. Toki, onhan näissä oma työnsä saada ne uudestaan kasvuun, mutta iloa ja onnistumista ei voita mikään!
Pelakat tulee vähällä toimeen. Ne eivät helteistä piittaa ja kastelun kanssa pärjää huonomuistinenkin. Itse kastelen hiukan liikaa ja silloin lehdistä sen huomaa, kun ne kellastuu. Pitää välillä kuivan kauden ja nyppii lehdet pois, saa siistin viherryksen jälleen.
Kasvihuonekurkut kiemurtelee tukiaan pitkin ja siitä ohjaan ne kohti kattoa jokaisen omaan tukilankaansa. Kuitenkin kasvun ollessa rehevimmillään, nämäkin sotkeentuu toisiinsa yllättävän nopeasti. Ihan vielä en ole leikannut ja keventänyt kasvustoa. 
Taka-alalla on kirsikka runkotomaatit. Näissä on jo kukintoja, mutta satoa saadaan vielä odottaa.
Vanhassa koiranvetokärryssä on pelakat. 
Tämän olen saanut ja laittanut siitä muutaman varmuustaimen itselleni kasvamaan. 
No sitten! Patiokiinanruusu, hento lila. Olisin ostanut valkoisen punaisella sisuksella, mutta jäin ilman. Tämän kukkia ihailin kasvarilla ja kun vein sen terassinpöydälle, tuuli vei loputkin 😁

Lämpöisinä päivinä kastelu on ollut tärkeä toimenpide, mutta sadepäivinä käyn ensin kokeilemassa tarpeen.
Huone on viihtyisä ilman suurta satotoivetta. Voin vain istua ja kuunnella linnunlaulua.
Ikkunan takana on punakylkirastaan pesä ja omenapuun alla olevassa salaojaputkessa västäräkin.

6 kommenttia:

Puikoillanikin kirjoitti...

Onpa siellä paljon kaikenlaista. Kasvari lienee kasvihuone. Jännä tuo kengurun käpälä.

Anonyymi kirjoitti...

Voi,kenguruntassu!! Minä en ole ikinä kuullut,että sen nimistä kasvia onkaan! Mielenkiintoinen. haluan kovasti nähdä miten se kasvaa ja menestyy sisätiloissa. Sulla on paljon ja tosi monenlaista kasvarillä. vaikka sinä muka istuskelet ja linnunlaulua kuuntelet,ei se noin vain mene,vaan kyllä työtä on pitänyt tuon eteen tehdä paljonkin. T:Intsu

*VEKKI* kirjoitti...

Kyllä onkin erikoinen ja hieno tuo kenguruntassu. Ja sinun hieno kasvihuone. Pelargonitkin rehevän upeita. Minä kun en niihin kyllästy koskaan.

TeSa kirjoitti...

Kiitos kaikille. Kun kasvu saa hyvän pohjan, ei kauheasti täydy hötkyillä.
Tänä kesänä ei onneksi ole ollut pitkiä hellejaksoja. Se on sellaista tasapainoilua kasvun kanssa.

Saija kirjoitti...

Kasvarissa on paljon katseltavaa, oikea aarreaitta!

TeSa kirjoitti...

Kiitos! Mietin vaan, miten saan kaiken talvetettavan sopimaan.