torstai 7. heinäkuuta 2022

Luhdilla kukkii

Tänä kesänä olen vähän joka asiassa jäljessä, hiljainen perässähiihtäjä. Huomaan miettiväni juhannusta, meni jo. Milloinka kuu vaihtuu, vaihtu jo. Koska ollaan lomalla, onneksi se on vasta tulossa!
Junnaaminen on enemmän kehon puolella. Olen aina ennen saanut iltatyöt päätökseen huhtikuun lopussa ja tänä keväänä se siirtyikin kuukaudella eteenpäin koronarajoitusten vuoksi. Onneksi kaikki saatiin vietyä loppuun toukokuussa.
 Sisäinen kelloni jumittaa nyt tosi pahasti. Väsymystä pahensi vielä pitkää kestänyt flunssa, joka vei hajuaistini lähes kokonaan. Vasta nyt alan tuoksuttamaan kesän tuoksut jotenkin. Ensituoksu on ollut jo hetken, mutta sen jälkeen ei mitään.
Ei yhtään mitään! Onneksi muisti pelaa, niin tiedän miten huumaava tuoksu syreenin kukkiessa on. Miäs on monasti sanonut, että tuolta syreeneistä tulee niin makea tuoksu. 
Valkoiset syreenit kukkivat luhdin vieressä mahtipontisesti. Kaikki syreenit eivät sitä tehneet, vain muutamin kukin. Liekö talven jälkiä näissäkin.
Päivätyö on pitänyt kiireisenä. Ihan liian kiireisenä. Hellepäivien jälkeen olin niin väsynyt, että en jaksanut edes pihalla käydä. Liika on liikaa ja kiireellä tekee vain virheitä. Se taas nostaa stressitasoa ja happamia sanoja. 
Kiireisen työpäivän jälkeen yritän rauhoittaa itseni puutarhassa. Käyskentelen pihamaalla, nypin rikkoja, konttaan puskien alla ja siirtelen taimia. Olen istunut kasvihuoneessa ja kuunnellut mehiläisten surinaa. 
Toinen jumi on seurausta kaatumisestani keväällä, työtapaturma. Olen käynyt säännöllisesti fyssarilla selkäni vuoksi ja nyt siihen perään tuli käden vamma. Vähitellen sekin alkaa olemaan voiton puolella, ehkä, mutta vielä pitää tehdä paljon töitä, kasvattaa lihasvoimaa jatkuvilla harjoitteilla. Eikä se ole muutenkaan turhaa ole saada lisää voimia, että jaksaa jatkaa pitkään työelämässä. Eläkemarssi pakenee....
Kaikenlainen puuhastelu on hyvää vastapainoa työelämään, joka on osa päivää. Vapaa-ajalla on suuri merkitys työssä jaksamiseen. Minulla ei ole oikeasti ollut koskaan itseäni miellyttävä päivätyö, mutta jaksan sen ja panostan siihen aina täysillä mitä teen, kun tiedän, että se on työ, jonka tekee joku muu, miksi en sitten minä. 
En koskaan pitänyt lypsykarjan hoidosta, mutta tein sen mallikkaasti omalla vuorollani. Tehdastyössä jatkuva vuoronvaihto sai koko kropan sekaisin. 
Kuumassa työskentelyyn ei saanut jäähdytystä, mutta talvella tehtiin sisätöitä toppahaalarissa. Onhan näitä. Onneksi on oma piha, vaikka välillä muutan kerrostaloon 😅
Mitäs minä kerrostalossa tekisin? Laittaisin parvekkeen täyteen kasveja naapurien kauhuksi. Kyl maar jotain keksin ja kiertelisin norkoilemassa muiden pihapiirejä. 
Ei ole paljon tullut käytyä katselemassa muiden kasvustoja, kun omassa on ollut niin paljon viimeistelemistä tänä kesänä.
Onneksi päätökseni on pitänyt ja kesäkukat on jäänyt tältä kesältä ostamatta. Vain isäni ja vaarini haudoille käytiin ostamassa parit kukat. 
On armahdettava itseään ja tehtävä päätös liiallisesta itsensä kuormittamisesta. 
Kun tontilla häärää yksi unelmoija ja yksi jarru, niin tulos on puoliväli. Tälle kesälle ei oteta yhtään lisää töitä, vaan saatetaan nämäkin loppuun mitä on kesken ja suunniteltu tekevämme.
Ainakin miähen konehalliin pitää saada seinäpellit paikoilleen ja rakennus viimeistelyyn. 
Sillä aikaa minä voin jatkaa haaveilua ja suunnittelua. Kun suunnittelen, teen sen mittaillen, silmitellen ja harkiten. Vältän hankalat ajokulmat ja katson, että koneella pääsee kulkemaan. On niin paljon helpompaa siirtää isoja kuormia traktorilla, kuin kottareilla. 
Jos olenkin tietoisesti vältellyt kesäkukkien ostoa, niin puutarhoja en ole voinut vastustaa. Aina jossain on vielä tilaa kivalle perennalle. Ja joka vuosi pitää istuttaa yksi puu. 
Jatkan haaveilua, 

4 kommenttia:

Puikoillanikin kirjoitti...

Eihän niille jumeille mitään voi, mutta niin kuin sanoit, pitää olla armollinen itselleen. Vähemmän riittää. Kaunis oma piha sinulla on ja paljon kauniita perennoja ja pensaita.

Irma kirjoitti...

Aivan ihania syreenin kukkia kuvissa:) Mitä ne sitten siellä lähellä katsottuna enää onkaan:)

KristiinaS kirjoitti...

Ilman kesäkukkiakin sulla on niin paljon kukkivia perennoja. Kaunis tuo valkoinen syreeni. Ahaa, siis loma on vielä edessä. Kuvittelin Imatran reissun olleen jo lomamatkaa. Eikös se hajuaisti mene koronassa mutta sitäkö sun flunssa ei sitten ollut.

TeSa kirjoitti...

Kiitos teille kaikille. Omassa pihassa puuhaillessa akut latautuu ja asiat selkiintyy.