Auringon noususta auringon laskuun

 Voiko päivä enää ihanammin alkaa? Upea ja näyttävä auringonkajo sumuisena aamuna pysyttää minut, kun ajan töihin.

Työaikani ei ala kukonlaulun kanssa, ja se on työni hyviä puolia. En ole aamuihminen, mutta herään jo kukonlaulun aikaan, että ehdin tekemään kotitöitä ennen työpäiväni alkua. Töiden jälkeen saan puuhailla omiani tai olla pihalla. 

Kesällä satoi aina, kun tulin töistä kotiin. Ei paljon napostele puuhailla sateessa yhtään mitään, joten otan nyt nuo hetket takaisin ja nautin viileistä ja aurinkoisista hetkistä. Syksy työllistää pihatöiden suhteen jonkin verran. Sormustikukista olen nostanut lähes kaikki kukkavarret lämpökompostiin ja ensi kesänä kukkivista poistin kaikki mitä löysin. Niitä on varmasti kymmenittäin lymyilemässä hyvissä piiloissaan, joten kaunis kukinta on taattu kesästä toiseen. 

Köynnöshortensia

Jättiverbena on perhosmagneetti. Sen kukinnot ovat pienet ja litteät, mutta helposti lähestyttävä lentäville. Olen joskus istuttanut taimet takapihan kukkamaille, säilyttänyt juurakot talven yli kellarissa, mutta kasvihan on siementänyt ja ottanut kasvupaikan mistä itse haluaa, jatkanut leviämistään mitä erilaisempiin kukintoryhmiin. Enää en kaiva juurakoita talteen, ne talvehtivat siellä missä niiden on hyvä olla ja kasvaa. Ilahduttavat kauniilla kukinnoillaan ja nousevat kesän aikana aina uudestaan ja uudestaan kukkimaan.

Syysasterista saa riesan, jos ei ole valmis karsimaan kasvustoa säännöllisesti. Tämä näyttävä perenna on nopeasti valmis peittämään isommankin kasvualustan, mutta sen saa myös helposti kitkettyä lyhyen juuristonsa ansiosta. Olenkin lisännyt tämän syyskukkijan täydentämään aidanteen kasvustoa. 

Asteri pystyy kilpailemaan paikastaan lumivalkomarjan, tuijan, jättikuuliljan ja vuorenkilven kanssa. Jokainen juurakko on voimakaskasvuinen, kilpailkoon keskenään.

Viikolla oli kaksi viileää yötä. Käsi kävi jo villapaitakorissa etsien lämmintä ylle automatkalle. Ruukkuasteri otti etukuistin laatikkoistutuksessa hiukan nokkiinsa, mutta ei vielä antanut periksi.

Ukontulikukan kasvusto on ollut tänä kesänä aika vaatimaton. Liekö paikka sille huono.

Tarhasyysvuokko on istutettu muutama vuosi sitten. Se ei kilpaile runsaudellaan, ainakaan vielä, mutta kauneudessaan saattaisi voittaa mitä vaan. Olen laittanut tämän kasvuun sisäänkäynnin kukkapenkkiin ja ihan syystä. Syksyn viimeisiä kukkijoita, joka ei kylmästä piittaa. Nyt kun ilman ovat lämpöiset, toivon tämän kukkivan joka nupullaan. 

Tämä nousee kesän aikana ihan muina vuokkoina kasvuston seasta muistuttaen, että jättäkään tilaa myös minulle. Vuokkomaiset lehdet ei pyydä kitkemään, ne erotan kasvuston seasta. Olen kyllä kitkenyt vuosien varrella perennojakin rikkakasveina, kun en ihan tarkalleen muista mikä siinä kohtaa piti kasvaa.

Viikon agenda on ollut trimmeröinti. Olen välttynyt moisen työvälineen käsittelyltä vuodesta toiseen, mutta nyt oli pakko tarttua toimeen ja siistiä etupihan ojanpiennar. Sen olisi voinut tehdä jo aiemmin, mutta kun ei tehty, niin pyysin vanhemmalta pojalta koneen lainaksi. Omaa konetta en ole koskaan käyttänyt, enkä tänä syksynäkään. 

Humun kone toimii akulla. Latausaika on yllättävän pitkä, luonteeni tuntien olis pitänyt olla jo! Laite painaa jonkin verran luultua enemmän. Ensimmäisen ajoillan jälkeen käteni särki, enkä saanut tehtyä mitään puristamalla. Toisen illan jälkeen olin helpottunut, kun hankalakulkuisen pientareen nurmi oli ajettu.

Meillähän tätä reunaa riittää kymmeniä metrejä tällä puolen ja toisella lisää. On puskan ja syreeninkiertoa ja lamoherukkaa. On tiiliaidannetta 27 metriä ylhäältä ja alhaalta siistittäväksi. On vuorenkilven valtavaa kasvustoa ja ojaan sinkoutuneita kiviä.

Vaan kun aikani surruuttelin, latasin välillä akkuja ja itseäni, tutustuin siiman sielunelämään istuen penkan reunalla, sain kasvuston nitistettyä. Ihan siitä suuresta riemusta, kivusta, taputtelin itseäni olalle, vai oliko se ruohonkorsi, kun pyyhkäisin pois. 

Tällaisia pihatyöpäiviä varten on ihanaa, kun ei täydy käydä sisällä, vaan poikkeaa pihan perällä hyyskassa kuraisine jalkineineen ja rytöisissä tamineissaan.

Jos aamun auringonnousu oli kaunis, oli sitä iltakin. Sosiaalisessa mediassa on näkynyt toinen toistaan upeampia kuvia eilisestä auringonlaskusta. 

Terhi