Keltaista ja punaista

Siellä ne taas pötköttää pitkin ja poikin. Kultapallo jää aina leikkaamatta keskikesällä ja  kesän lopussa se on sitten ihan huithaipeli. Kävin kyllä itseni kanssa keskustelun kesällä, leikkaanko vai en,  kun kasvusto näytti maltilliselta. En sitten leikannut. Olisi pitänyt. 

Luhdin vanhaa hirttä vasten keltainen valloittaa. Kasvulaatikkoon on valikoitunut loppukesän kukkijat, vaikka on tässä paljon muutakin, mutta nämä vievät nyt tällä kertaa enimmän huomion.
Dorianvillakko tai joku muu villakko. Tämän nuput aukeavat myöhään loppukesästä ja sitä ennen käyn usein keskustelua myös tämän kanssa, oletko voiKUKKAsen sukua. Niin on samanlaiset lehdet, kuin rikkiksillä. 

Nupun auettua ei mitään sukua rikkakasveille. Upea, yksinkertainen kukinto. Helppo pölyttäjille ja näyttävä perenna. Senkin pötköttäjä. Tämäkin kaatuilee, nojailee ja valloittaa.

En ole vieläkään ostanut montaa uutta ruukkukasvia pöytäpintoja peittämään, kun pihamaata kiertäessä löytyy monta upeaa kukintoa katseltavaksi. 

Kasvusto non melko korkea, mutta ei leviä, ainakaan vielä, ihan mahdottomasti.

Salkoruusun alku on ostettu Sotkamon Taimistolta. Sen talvenkestävyys on ollut hyvä. 

Nukkasalkoruusun vaaleankeltainen kukinto pilkistää villakon takaa. Kukkavarsi pysyy hyvin pystyssä ilman tuentaa tai huojuessaan se nojailee naapurikasvustoon.

Kukkavarressa on paljon uutta tulossa, kunhan nämä ilmat muuttuvat vielä lämpimiksi.

Auringonkukat on istutettu kasvihuoneeseen talven linnunsiementen jämistä. Löysin muutaman siemenen työhuoneeni lattialta ja laitoin multaan. Nämä jäivät aika lyhyeen varteen. Tanakka varsi on pysynyt hyvin pystyssä kasvarin läpivedossa. 

Kaadoin keväällä kehäkukan siemenet yhden kukkapenkin aukkokohtiin. Ennemmin näitä, kuin rikkoja. 

Samassa kukkapenkissä kärhö ojentelee kukkavarttaan. Tässä on pienet ja herkät kukinnot. Kukkii loppukesästä.

Olen joskus saanut kummitädiltäni hänen kasvattamiaan pellavia. Kylvin häneltä saamani pellavat kukkapenkkiä täydentämään. Kerään ja kuivaan osan, jotta voin taas kylvää seuraavina keväinä uudestaan.

Kehäkukka

Vanhan kasvarin ulkoseinustalla on rivi kukkatelineitä. Tänne on kerääntynyt loput pelakat, kevään taimi-istutukseni, tuomaan väriä ja kauneutta. 

Viinimarjatkin saatiin kerättyä ja pakastettua. Näitä tuli tänä vuonna todella vähän edellisiin vuosiin verrattuna, mutta ne riittävät meille. Keräsimme myös pari ämpärillistä annettavaksi, joten se oli sitten äkkiä tehty. 

Terhi