Syksyn tuloa ei voi estää

Ihan ensimmäiseksi haluan tervehtiä teitä, jotka luette päivityksiäni, mutta käynnistänne ei jää jälkeä.

Kiitos Maippi. Kiitos Inkeri. Kiitos Raili. Kiitos Tarja. Kiitos Eeva. Kiitos teille kaikille, kun viivähdätte ja olette 💖

Puissa ja pensaissa on jo näkyvissä syksyn merkit. Lehdet kellastuvat, kasvu hidastuu ja päivät pimenevät. Aamuiset hämärät hetket ovat täällä.

Yritin ajaa kertaalleen nurmikon, mutta kyllä se on minulle kova työ. En jaksa vääntää rattia, vaikka tahtoa olisi. Sain linkkuperän todellakin linkkuun kymmeniä kertoja ja ihan itseäni kehuin, kun yleensä pysyin nurmialueella, en kolistellut reunakiviä, enkä kaatanut konetta kertaakaan. 

Tehostin olisi tarpeen, mutta jälki oli priimaa 😏

Nauhukset kukkivat pitkään. Kun sadealue on viipyillyt useamman kerran, kasvusto on suuri ja kukat jaksavat aueta. Olen istuttanut nämä liian kuivaan paikkaan, mutta onneksi taivas vuotaa säännöllisesti.

Kesästä on vaikea päästää irti, kun kuun alkukin on ollut niin ihanan lämmin. 

Sain nuorimmaisen avukseni viikolla. Kaikki kesäkukat on nyt siirretty kasvihuoneeseen tai niiden läheisyyteen ja osa ruukuista on tyhjennetty kompostiin. 

Mieleni tekevi, aivoni ajattelevi, että osa näistä kukista saattaisi talvehtia kellarissa. Nämäkin begonia-amppelit ovat niin upeat edelleen.

Tyhjensin jälleen syötävien taimia kasvarista, mutta jätin vieläkin amppelitomaatin kasvamaan. Tämä on ollut todella satoisa taimi koko kesän, kun sillä on tarpeeksi suuri kasvualusta ja aina vettä tarjolla, niin johan satoa saadaan. 

Istutan amppelitaimen aina uudestaan säkilliseen multaan, amppelissa sillä on niin pieni vesi- ja multatila.

Milo

Kun kaikki oli suojissa Milo pääsi juoksemaan vapaana. Pentu on kasvanut hyvin ja on niin ihanan vilkas menijä. Täällä oli taas meno kuin ei olisi koskaan käytykään. Kaikki on uutta ja tilaa temmeltää!

Istuminen on opittu käskystä, tosin peppu ei malta olla kauaa paikoillaan. Vähän ennen kuvien ottamista pellolla käyskenteli pari peuraa. Miloa ne ei haittaa, tuskin olisi huomannut. 

On ilo, kun on omistajat ovat ihan vieressä. 

Sain lopultakin antaa valmiin hupparin pojalle. Lisäsin kuvia aiemmin tekemääni päivitykseen. 

Minulle jäi vielä kukkaruukkujen pesu ja suojiin vieminen. Täytyy taas kerätä kaikki yhteen paikkaan, että keväällä olisi jokin muistikuva minkä oven syksyllä viimeksi sulki. 

Sinisarjat kukkivat edelleen runsaasti. Siirrän nämäkin kasvariin ennen ensi viikon viileitä öitä. Saavat kukkia rauhassa kukintonsa loppuun ja sitten pyydän taas pojan avukseni, kun täytämme kellaria. 

Terhi