Suojaverkko

Korjausompelu säästää luontoa ja mahdollistaa tuotteen käytön vaikka seuraavat 30-vuotta. Sain tehtäväkseni korjata auton takaloosin suojaverkon, joka oli perstaantunut reunoistaan aika pahasti. 

Pohdin asiaa pitkään, miten saan korjauksen onnistumaan, kun verkko on kotelossa kiinni. Mietin jopa reunojen uusimista muurausnarulla, mutta se jäi siksi ajatuksen tasolle, kun naru on vetelää, ei niin napakkaa kuin verkossa.

Reunojen suojaukset on tehty kuumahitsaamalla. Mistä olisin voinut saada vastaavaa materiaalia, joka vain sulaa, mutta ei pala puhki ja kestää kovaa kulutusta?

Kävin Eurokankaassa hiplaamassa monenlaista materiaalia. Se ei saa venyä, se ei voi olla paksua, että se mahtuu koteloonsa. Myyjä ehdotti tekonahkaa, mutta epäilin heti sen pinnan murtuvan, joten hylkäsin nahkurin.

Päädyin ostamaan kunnon enstexiä, työvaatteiden aatelia. Sillä on lapset vaatetettu vuosikymmenet ja kangas kestää, kestää, kestää. Seuraavaksi ostin kunnolliset puristimet, joilla sain verkosta pois ruuvimeisselin ja kupariputken jarrunvirasta =)

Leikkasin kaitaleen kankaasta, siistin reunat saumurilla ja silitin kaitaleen kahtia. Sitten alkoikin ompelemisen haaste. Verkkokotelo on pitkä, auton sisätilan levyinen. Se on yllättävän painava. Kun ompelupöytä on pieni ja toisella kädellä pitää painaa koteloa ettei se putoa, ja toisella kädellä siirrän verkkoa koneen jalan alle, oli iltajumppa lähes siinä. 

Työ jumitti kaiken aikaa johonkin puristimeen ja työn syöttäminen paininjalan alle olisi vaatinut toisenkin käsiparin. Koneessani ei ole vapaa vartta, siitäkin olisi ollut paljon hyötyä.

Junttasin työn kanssa kirjaimellisesti hiki otsassa, seisten ommellen. Sain tehtyä ompeleet neulan katkeamatta. 

Kun viimeiset langanpätkät, ehkä, oli katkaistu, irrotin puristimet ja sitten lähti! Verkko kelaantui koteloon niin nopeasti, etten ehtinyt kuin väistää koko koteloa. Pölyn laskettua työpöytäni insinöörivalaisin pönötti kuin sotilas asennossaan nokka kohti kattoa. Hitto mikä vauhti ja näky. Nauroin yksin ääneen niin, että oli pakko antaa lepo valaisimelle ja siirtää kotelo seuraavaan osoitteeseen 😂

Aamulla sain kuvaviestin, se on siinä. Hullu ei huomaa ja viisas ei virka mitään epäammattimaisesta ompelusta. Mainittakoon, että autoverhoomo tai suutari olisi saanut tästä kerrasta siistin. 

Kuva auton omistajan

Edellisenä iltana olin vaihtanut yhteen minulle tuotuun takkiin vetoketjun. Jouduin vaihtamaan paininjalan koneeseen, ei siinä mitään, osasin. Mutta en tiedä mitä siinä vaihtaessani touhusin, kun minulle ei jäänyt minkäänlaista mielikuvaa mihin minä laitoin sen perusjalan. Hitto! Jouduin melkein paniikkiin, kun ei näihin vanhoihin ompelukoneisiin vain haeta uutta paininjalkaa. 

Viime yönä kahden aikaan asia vaivasi minua todella niin paljon, että minun oli ihan pakko lähteä etsimään sitä. Käppäilin takin luo ja löysin paininjalan takin taskusta! Sen jälkeen sain nukuttua niin hyvin kellonsoittoon asti, että uni jatkui pitkälliseen kellonkiusaamiseen, torkuttamiseen, puoli tuntia. 

Terhi