Pyyhkeitä

 Yksi 250 g vyyhti pv-lankaa, josta sain neulottua kolme 33 x 40 kokoista näppispyyhettä.

 

Aurinkoa, lämpöä ja juhlaa

 Helteisen hyvää äitienpäivää kaikille äideille! Meillä kokoonnuttiin jo eilen viettämään perinteinen äitienpäivä. Vain tytär perheineen, joka sopi muiden kanssa kokoonnuttavan, joutui jäämään kotiin perheensä kanssa sairastumisien vuoksi.
Olin eilisen päivän jälkeen illalla niin väsynyt, etten edes työpäivän päätteeksi koskaan. Oletteko te koskaan siivonneet kaapit ennen äitienpäivävierailua? Minä siivoilen jouluksi, kun työni on ollut kymmenisen vuotta kausiluontoista ja loppunut aina ennen joulua. Mutta toukokuussa. Noh, kaikella on syynsä.
Olimme jo ajoissa sopineet poikien kanssa, että saavat kantaa vaatekaappeja pois pirtiltä, että miäs pääsee jatkamaan remppaa. Siinä aamutuimiin kahdestaan kannoimme monenmoista pitkin tonttia, siivosimme työhuoneen sisääntulon johonka kaapit kannettaisiin. Lisäilin tavaraa roskalava-ryhmään ja saattoi siinä oma roskiskin täyttyä.
Umpipuiset vaatekaapit on painavia, eikä niiden kääntelyyn pirtillä ole liiemmin tilaa. Nyt on kaapistot pois tieltä, eikä takaisin kanneta, vaikka pojat meinasivat, että ensi vuonna ne joudutaan kantamaan takaisin pirtille =)

 Tarjoilut järjestettiin terassille, vaikka pirtillä olisi ollut viileämpi syödä. Liikaa ei voinut tuoda mitään pöydille lämpiämään, jokainen otti annoksensa ja paikkansa pöydän äärestä.

 Tarjolla oli maailman parasta pannukkakkua, jonka  täytteenä bulled pork ja salaatti.

 Tämä on mehevä ja täyttävä annos. Siinä syödessä nautin jokaisen läsnäolosta ja mietin, että lisäpöytää tarvitaan, kun kaikki on kotona. Meitä on jo paljon!

 Kun kaapit oli kannettu, jokainen kerännyt omia tavaroitaan talteen ja kotiinsa, frisbeet heitelty alhaalla juoksevaan vesiojaan, oli aika nauttia kakusta.
Minusta on tullut mukavuudenhaluinen, enkä näin ollen käytä vapaa-aikaani asioihin, joista en liiemmin välitä.
Onneksi kauppa tarjoaa välineet helppoon tarjoiluun. Tein valmiista kakkupohjista, 2 x 3 valmiskakkupohja, suklaamoussella, kermalla ja vadelmalla täytetyn kakun, jonka olin kasannut edellisenä päivänä valmiiksi. Aamulla levitin suklaakuorrutuksen ja kyllä. Se maistui hyvälle, ei liian makeaa, eikä liian kostea. Just passeli ja siitä riitti kaikille.

 Leivoin tiikerikakun, jonka suklaaraitoihin lisäsin geishanpaloja. Joulun ajan jälkeen en ole syönyt yhtään karkkia, mutta ei voi koskaan tietää, mihin ne karkit on piilotettu.

 Milja-mussukka touhuili leikkimökillä koko iltapäivän. Oli kakunpaistoa, joka ei tainnut koskaan kypsyä loppuun. Ehdin nauttimaan kupillisen teetä, mutta muutoin möksän ovi oli visusti kiinni ja pieni emäntä hääräsi omiaan.

 Olen tykästynyt mansikoihin, joita tänä keväänä on syöty jo useamman kerran. Pieni herkkusuu tykästyi myös. Kyllä helteinen päivä vaatii muutaman tuoreen mansikan.

 Lapsen ilo on tarttuvaa ja tämän pienen ihmeen kanssa sitä nauttii jokaisesta hetkestä. Kävimme miähen kanssa perjantaina, vapaapäivä, kaupoilla ja istuimme suuren marketin pihassa nauttimassa jäätelömme kärryparkin pientareella, kun humu tuli Miljan kanssa myös ostoksille. Vaikka näemme usein, on tytöllä jokin ujouspuuska päällä.
Samalla ajolla kävimme myös kukkakaupoilla, tytön äiti sai kauniit kukat pihalle.

Rakas kesäheinä!

Eilen sain heipat ja halin. On ihanaa olla mummi.

Itse tehty kortti.

Kukat pojilta.

Rottinki

 Tänään on saanut nukkua aamusta himppasen pidempään. Eilen, helatorstaina, oltiin töissä, jolloin perjantaista tuli vapaapäivä. Aurinko helotti kirkkaalta taivaalta heti aamusta ja pää on täynnä tekemättömiä töitä. Kodin pintaremppa etenee hyvin hitaasti. 
Maalasin viikolla kaksi rottinkikoria, jotka ovat olleet pitkään osana kodin sisustusta. Pyöreän säilyttimen olen saanut vanhemmiltani nuorena plikkana. Olen käyttänyt tätä yöpöytänä ja nykyään lankakorina/ työtasona neulepaikallani. Korin pinta on pysynyt vuosia hyvässä kunnossa. Korjautin joskus sen kannen samalla tekijällä, joka teki tuon toisen korin.
Isomman korin sisus on täyttynyt lasten lapasista, sukista ja pipoista. Sittemmin käyttö on vähentynyt, mutta yhä se hoitaa virkansa täydellisesti. 
Kori on niin tukeva, että sitä voi käyttää myös istuimena. Siksipä otin myös tämän päivitykseen ja sipaisin pari kerrosta maalia pintaan.
Kun eteisessä ei ole enää siivouskaappia, jonka uumeniin saattoi laittaa kaiken ylimääräisen, hävisi myös kauppakassien säilytin.

 Tähän koriin mahtuu hyvin moneen lähtöön kulkevat kangaskassit ja uudessa purkkamaisessa lookissaan nivoutuu hyvin eteisen saman sävyiseen seinään.

Purkkaa

 Sain vapun päivänä viimeiset pisteet ja pilkut kohdilleen ja lähetin myöhään illalla ohjaajalleni näytön portfolion luettavaksi. Helpottunut olo, sillä seuraavana aamuna, kun arki jatkui alkoi uusi työni, jossa on haastetta pitkäksi aikaa. Ensinnä täytyy löytää oma pukukoppi ja työpiste =)
Kevät on oltu vallan poissa kaikesta kulttuurisesta riemusta. Otettiin sitten vahinko takaisin ja käytiin teatterissa viikon välein.
Ensimmäinen näytös oli Mars ja Venus. Nauruhermoja kutkuttava esitys, jossa oli pureksittavaa vielä kotimatkallakin. 
Eilen, sama teatteri, Jykevää on rakkaus, joka eteni hiukan kankeasti, mutta nostalginen musiikki ja esityksen saivat unohtamaan kaiken muun. 
Tälle vuodelle on ostettu liput useampaan eri näytökseen. Osa lipuista on hommattu jo viime vuoden puolella tämän syksyn ensimmäisiin näytöksiin, kun en saanut aikatauluuni mahtumaan aiemmin. Kesäteatteritarjontaa en ole ennättänyt edes vilkaisemaan, mutta luulen silläkin puolella olevan monipuolista tarjottavaa. Viime kesä olikin ennätyksellisen vilkas.

Kaiken tämän hulinan lisäksi olemme aukoneet rautakauppojen ovia melko tiuhaan viime viikkojen aikana. Siivonneet elettyä elämää ja laittaneet tarpeetonta kiertoon. 
Nuorimman muuton jälkeen helmikuussa kaikki pysähtyi paikoilleen, syystä, mutta ajatus ja suunnitelmat ovat kulkeneet vilkkaana ja nyt on tekojen aika.

Meillä on mäntymetsä pirtillä. On ollut jo 27 vuotta. Minua ahdistaa, inhottaa ja yököttää. Onneksi miäs ei saanut tahtomaansa mäntylattiaa. Kaikki pinnat on tummuneet ja kellastuneet jo viime vuosituhannella.
Mittani on tullut täyteen aikoja sitten. Se ei tule yllätyksenä kenellekkään. Kävelin yksin baukkarin maalipisteeseen ja esitin saman kysymyksen ties monennenko kerran. Miten on, kun on kattolämmitys, kuparinaulat ja hyvässä lakassa oleva pinta.
Tuo ihana myyjätär oli hyvin ymmärtäväinen ja ohjasi minut maalihyllyjen ääreen, josta mukaani lähti iso bönde paneelikattomaalia. 
Sisäkaton pesu ja vain yksi maali. Aikoinaan meille on tarjottu yhtä mömmöö kuparinauloille ja toista maalia laudoille. Nyt on yhteen purkkiin sekoitettu kaikki, eli homman pitäisi pelittää ja olla helppoa.
Pönttö maalia on ollut nuorimman huoneessa valmiina avaukseen jo monta viikkoa, mutta miäs kaatui flunssan kourissa moneksi päiväksi sänkyyn ja minä kärvistelin muutoksen haluisena.

Ihan helpolla maali ei kattoon alkanut tarttumaan, kun eteinen, josta homma aloitetaan, piti tyhjentää ensinnä yhdestä kolmen oven vaatekaapista, sekä siivouskomerosta. Isomman kaapin uusi sijoituspaikka on ulkovarasto, eikä sitä sinne voinut kantaa, ennen kuin sieltä kannettiin ulos suuri 350 ltr pakastearkku. Siivouskaappi on kannettu suuliin.
Pakasteille oli ostettu 200 ltr pystykaappi, joka on paljon näppärämpi meidän nykyisiin tarpeisiin. Suuren arkkupakastimen lupasin niitä kysyvälle ja se lähti samantien tontilta.

Kahden emme tähän hommaan pystyneet, joten piti sitten suunnitella aikataulu, että saatiin molemmat pojat avuksemme yhtä aikaa. Pojat kantoivat, siirsivät, ähisivät ja meuhkasivat kuten aikoinaan. Työ sujui joutuisasti, talkooeväät olivat runsaat ja tyhjä eteinen kutsui tekijää.

Kattovalon poiston jälkeen edessä oli katon pesu ja lattian suojaaminen.

Jo ensimmäinen kerros valkoista maalia sai minut hymyilemään entistä enemmän. Kolmannen kerroksen jälkeen olimme tyytyväisiä molemmat.

Suuren kaapiston takaa paljastui oman aikansa ilmiö, ei tapetti vaan maali. Tässä on maalattu ensinnä oranssilla koko seinä ja päälle vihreällä, jonka minä olen kostealla rätillä ennen päällikerroksen kuivumista pintakuvioinut. 
Nyt seinä on saanut uuden värin, purkan, joka kuivuu aikansa. Seuraavaksi mennään listakauppaan ja eteinen saa uuden lookin, kun pääsen lykkäämään muutaman huonekalun omiin koloihinsa.

Kohti näyttöä, osa 2

 Molemmat työt on nyt valmiina näyttöä varten. Suurin työ näissä projekteissa on portfolion kirjottaminen, eikä niinkään se kirjoittaminen ja tekstin tuottaminen, vaan tietty osa kirjoittamisessa vaikeuttaa prosessia. Oman haasteensa tuo kone, jonka kovalevy pätkii. Ja pahasti. Koneelle on kyllä huolto jo varattu, mutta ei ennen kun saan kaikki kirjoitettua.

 Toinen osa näyttöä on vuoritettu neulepeitto lastensänkyyn. Olen käynyt lävitse käsityölehtien päätoimittajien kanssa joko sähköpostilla tai puhelimitse tekijänoikeusasiat, että olen voinut käyttää tätä mallia omassa työssäni. 
Olen kääntänyt ja vääntänyt valmista peittoa. Mittaillut ja tuumaillut vuorikankaan kanssa. Jokaisen materiaalin olen erikseen käynyt kaupungista ostamassa, niin tähän kuin lasityöhönkin. Ja taas mittaillut ja tuumaillut. Ilmassa on ollut taas suurta turnausväsymystä.

 Löysin helpon ja kivan videon kulman ompelusta Hääräämön blogista. Simppeli ja helppo, mutta laskennallisesti tarkka, että sain neuleen sopimaan ommeltuihin kulmiin. 
Silittelin neuleen ja kankaan moneen kertaan, oioin ja mittailin kohdilleen.

 Viimeistelin valmiin peiton rekipeittosolmuin jolloin vuori ja neule pysyvät hyvin yhdessä.
Lanka on Hjertegarn Bommix Bamboo. Valmiin työn koko reunakaiteleineen 152 x 93.

 Töiden esittely on toukokuun puolessa välin, eli hyvin on työt mallillaan.

 

Kohti näyttöä, osa 1

 Loppukevään näyttö lähestyy ja työt valmistuvat viimein esittelyyn. Minulla on ollut työn alla asiakaslähtöinen työ, jota varten olen valinnut itselleni asiakkaan. 
Olen vastaanottanut tehtävän yksityisasiakkaan kotiin tehtävien lastenhuoneen sisustuselementtien suunnittelusta ja toteutuksesta.

 Tehtävänäni on ollut suunnitella lasinen unisieppari, jossa värit on valittu lastenhuoneessa olevista väreistä. Luonnostelin useamman piirroksen, joista kuvassa oleva päätyi työpöydälleni ja lasiveitsen alle.
On ollut rentouttavaa ja mukavaa puuhailla välillä lasin parissa työn tällä puolella.

 Piirsin myös mallit lasisiin sulkiin. Käytin paljon irilisoitua kirkasta lasia, jonka värit heijastuu kauniisti työalustaa vasten.
Työn edetessä sommittelin osia kohdilleen keittiönpöydän ääressä.

 Isomman ympyrän halkaisija on n. 25 cm ja tämän pienemmän 10 cm. Koko työn korkeus 60 cm. Kaikissa osissa olen käyttänyt samoja värejä, vaikka saattavat näyttää työpohjaa vasten hieman erilaisilta.

 Valmiin työn reunaan olen tinannut erillisen osan jossa silkkikukat ovat kiinni. 
Työn alareunaan lisäsin nauhoja, helmiä ja sulkia joita on helppo vaihtaa ja siirrellä halutessaan.

 Ojibwe-taru kertoo unisieppareiden synnystä näin:
”Hämähäkki-isoäiti loi maailmankaikkeuden laulamalla, mutta harmistui ihmislasten pahoista unista.
Isoäiti meni Pajun luokse ja pyysi tältä muutaman oksan, Kotkalta isoäiti taas sai muutaman voimallisen sulan.
Hämähäkki-isoäiti taivutti oksat ympyröiksi yhdistämään kaikkia maailman ihmisiä. Sitten hän kutoi viisauden verkon oksien ympärille pyydystämään lasten pahat unet.
Aurinkoisoisän aamusäteet polttivat pois verkkoon takertuneet pahat unet, ja jäljelle jääneet
unet muuttuivat aamukasteeksi ja valuivat Kotkan sulkia pitkin takaisin Äiti Maahan.”

Smile

Olen tietämättäni hymyillyt jo monta päivää. Vaikka talven puurtaminen ja tekeminen on verottanut voimia ja sosiaalisuutta, olen alkanut hymyilemään entistä enemmän.
Toissapäivänä tuli avoimen yliopiston sivuille lopputentin tulokset ja omani nähtyäni meni loppupäivä ihan hellurei. 4/5, ei huono! 
Olen tyytyväinen tulokseen.
Samaan aikaan sain tietää mahdollisuudestani päästä aloittamaan työ minulle uudella alalla ja tänään aamuisen työhaastattelun jälkeen olen käynyt allekirjoittamassa vuokratyöfirmassa, Smile, määräaikaisen työsopparin. 
Varmuuden vuoksi laitoin vielä pari veikkauksen peliäkin vetämään.
Smile!