Laukon kartano

Tänään on ollut mitä mainioin päivä viettää aimo annos kotimaista kultturia sielunsa sopukoihin. Viikolla on seurattu sääkarttojen muutosta, eikä onneksemme epävakaista säätyyppiä ollut näköpiirissä. Otimme kuitenkin varukseltaan mukaan saappaat ja sadevarjot, mutta ne sai jättää autoon.
Kävimme tutustumassa Laukon kartanoon ja sen keskiaikaiseen viikonloppuun miähen kanssa. Matka taittui reilussa tunnissa, jos ei lasketa sitä kieppiä humun luona, eikä ruokakaupassa oleskelua aletuotteiden läheisyydessä.
Tänne on mahdollista liikennöidä myös vesitse esimerkiksi Hopealinjan laivalla.
Ostimme eväät, kun luin mahdollisuudesta pitää picnic puistoalueella.
Alueella on myös ravintola.

Vesilahden kunta  sijaitsee Pirkanmaalla, Pyhäjärven rannalla ja kuuluu Tampereen seutukuntaan. Maaseudun rikkaus ja läheisyys, kimmaltavat vesistöt luovat idyllin, jota kruunaa juurikin tutustumiskohteemme, suuri kartano.

Laukon kartanon historia yltää paljon kauemmaksi kuin kirjalliset lähteet osoittavat, ja sen merkittävä historia v. 1416 on muuttanut kartanon elinkeinoa ja omistusta vuosisatojen aikana useasti.

Laukon kartano on avannut ovensa matkailu- ja kulttuurikeskuksesi kartanon täytettyä 600- vuotta vuonna 2016.
Monien puheissa esiintynyt "laukonpeura" on tuotu kartanon maille v.1934 ja se on levinnyt laajalti.

Viisituntisen kiertelymme aikana kävimme tutustumassa erilaisiin näyttelyihin, joihin oli vapaapääsy sisäänpääsylipun hinnalla. Vaihtoehtoisesti sisäänpääsyn saattoi kuitata museokortilla.

Ehkäpä kuienkin suurin syy paikallaoloomme oli muinainen Laukko, jossa pääsimme jälleen näkemään erilaiset keskiaikaiset markkinat ja -tapahtumat.

Kartanon puistoalueella oli monessa paikassa opaste, jossa kerrottiin alueen historiasta ja tapahtumista. Tämäkään paikka ei ole välttynyt turmellukselta, vaan uudestaan on jouduttu rakentamaan monta rakennusta.

Historialliset rakennukset ja maalaisidylli loivat upeat puitteet viikonlopun tapahtumille. Autopaikat täyttyivät ääriään myöten. Järjestys, siisteys ja nopea palvelu loivat mielikuvan hyvästä ja asiastaan kiinnostuneesta henkilökunnasta.

Meillä oli mahdollisuus tutustua useampaan rakennukseen myös sisältä käsin.

 Monet viehättävät yksityiskohdat kiehtoivat. Odotin vain, että mamselli itse kulkisi joukossamme avainnippu vyötäisillään kohentaen piikojen essujen helmoja ja kehottaen ylläpitämään yleistä siisteyttä.

 Vaikka ajanhammas näkyi kaikkialla, mitään ei ollut liika, eikä mitään kaivattu lisää. Kesäinen viipyilevä päivä ja kaikki on tässä ja nyt.

 Ehkä hieman ristiriitainen tunnelma syntyi tästä pakanakirkosta, jossa myös kävimme katsomassa Tapani Kokon näyttelyn.

 Jos kuvista välittyy, että rakennus aivan kuin valuisi alamäkeen, oli sen suunta kyllä siihen menossa. Takaseinää kohden piti urheilla.

 Mystinen musiikki ja veistokset herättivät monissa katsojissa voimakkaita tunteita ja uhoa, kyllä minäkin tällaisia osaisin tehdä iltapuhteina.
Jokainen yrittäköön ja laittakoon näyttelyä pystyyn. Muut alueen näyttelyt on kirjattu tähän.

 Kun taide puhuttaa, se on tehnyt tehtävänsä.

 Ei tämä merkki näin vinossa ollut, mutta kuvaaja kikkaili väenpaljouden pois kuvasta. 

Juurikin tässä pehtoorin talossa kävimme katsomassa lukusalia, jossa palvelusväki sai käydä lukemassa lehtiä.

 Sali kauniine kalusteineen ja seinillä olevat opasteet johdattivat meidät vuosikymmenien taa.

 Näyttelyssä kayselimme kartanon salista kuvattuja huoneita vuodelta 1911.

 Kartanon porraspään molemmin puolin oli massiiviset hirvipatsaat.

 Muinainen Laukko näkyi nurmikentällä, jonne osa oli majoittunut jo hyvissä ajoin erillisine majoitustelttoineen ja myyntikojuineen.

 Jostain telttojen väleistä nousi savut ja se kertoi ruuanvalmistuksen olevan käynnissä.

 Yleisö saa kierrellä aluetta ympäriinsä. Missään ei ole yksityisaluetta, eikä suljettua osuutta.

 Tutustuimme käsityöläisten tuotteisiin ja monipuoliseen yrittämiseen. Osa myyjistä kiertää kesän aikana useamman vastaavan tapahtuman.
Esim. ensi viikonloppuna on Pirkkalassa vastaava tapahtuma.

 Tarjolla on värjättyjä lankoja, keramiikkaa, lasia, erilasia elintarvikkeita, valmiita asusteita, nauhoja, aseita ja pienille viikingeille miekkoja ja kilpiä. Prinsessoille lettikampauksia.

 Oletan, että tämä esiintymislava on ollut tässä jo tovin ja palvelee myös muissa tapahtumissa. Kun menimme alueelle oli siellä musiikkiesityksiä, joita saattoi kuunnella katsomosta.

 Jossain vaiheessa lepuutimme jalkojamme ja kuuntelimme muinaispukujen historiaa niin miesten, kuin naistenkin pukuhistoriasta.

 Leirielämä jatkui luonnikkaasti toisaalla, vaikka esiintymislava veti yleisöä puoleensa.

 Tapahtuma oli suunniteltu myös lasten ehdoilla.

 Sinne tänne puistoon oli sijoitettu kuin löydettäväksi kivoja keramiikaesineitä. Yritin etsiä tekijän nimeä, mutta en löytänyt.

  Rannan tuntumassa oli ihana rantasauna, josta hetken seurasimme Sotkalla tapahtuvaa liikehdintää.

 Pieneen nahisteluun ja nöyryyttämiseen ei tarvittu paljoakaan, kun tanner jo tömisi ja joukkotappelu oli saatu aikaiseksi. 

Historiallinen Matti Kurjen ja Pohdon välinen kaksintaistelu.

Seurasimme myös puhdetöitä, joita tehtiin alkeellisilla välineillä, mutta ah, niin näppärästi.

 Oma mekkokankaani, viime kesänä ostettu pellavakangas viikinkimarkkinoilta on kankaanpainettu, mutta ei sitten muuta. Se ei näille markkinoille ennättänyt, eikä taida ehtiä vielä seuraavillekaan.

 Pitkäjousiammuntakisan seuraaminen kirkkaassa aurinonpaisteessa hukutti nuolet. Jossain tuolla heinäpellon keskellä on valkoinen lippu, jota kohden nuoli lentäköön.

 Oma kokemukseni jousipyssyllä ammunasta on lähinnä nuolen venkoominen päin itseäni. Nämä nuolet sinkoilivat kaukaisuuteen ja osa ohi sen valkoisen lipun.

 Suomalainen rantamaisema, koivu ja vesi, ovat kartanon helmiä.

 Puistossa ja pihamaalla on paljon patsaita. Nekin pitää pongailla.

 Kuten nämä ihanat kastelukannut!

 Komeissa väreissään keimaileva kukko oli rouvansa kanssa aidattu kivaan risuaidanteeseen. Hoitaja kertoi näiden pääsevän pois vähäisestäkin aukosta, joten joutui korjailemaan aitaa useasti.

 Lähetin kuvan kukosta pikkuneideille, Venla oli todennut, ankka!

 Kastelukannu! 
Korkean kiven päällä, eikä pelkästään siellä. Näitä oli ripoteltu pitkin aluetta, enkä minä saanut ajatustakaan pois kannusta.
Kestävä, kierrätetty kastelukannu, 12 ltr, on valmistettu Belgiassa. Xala- tuoteperheen Lungo kastelukannu on teollisten muotoilijoiden suunnittelema. Omani ostin valkoisena, mutta raaskinko käyttää sitä ulkotöissä, jää nähtäväksi.

 Kartanon näyttely on itse nähtävä. Massiiviset huonekalut. Lattiasta kattoon ulottuvat gobeliinit ja kauniisti kaiverretut huonekalut kertovat myös osaltaan kartanon historiasta, jonka omistajilla on juuret niin Venäjälle, Ruotsiin kuin Eurooppaankin.

 1200 vuotta vanha kolmipäinen kotka.

 Myös Elias Lönnrot on mainittu useasti Laukon kartanon historissa.

 Iltapäivän huipennukseksi viikinkilaiva Sotka lipuu Pohdonsaaren takaa. Vaikuttava näky, jota seurasimme rannalta.
Kaukaisuudessa näemme kuinka laiva lipuu purje mastossa, mutta rannan lähestyessä purje lasketaan ja soutajat tarttuvat airoihin.

 Sotka on replika vanhimmasta hylkylöydöstä ja sen saattaa nähdä erilaisissa rautakauden historiallissa tapahtumissa.

 Kumea torven tointonta kertoo laivan lähestyvän rantaa.

 Kiireetön kesäpäivä ja tunnelmallinen kartanomiljöö tarjosi meille elämyksiä koko päiväksi.

 Upeaa, että tällaiset paikat ovat avoinna yleisölle ja antavat mahdollisuuden monenlaisten tapahtuminen ja elämyksien toteuttamiseen.

Honkkeli jänis!

 Puutarhassa kukkii ja tuoksuu!
Kesä on ihan tässä ja nyt, kun pionit kukkivat, sadetta on saatu välillä ja lämpötilat kiipivät yli 20'.

 Massiiviset ja rehevät kukinnot eivät kuulu tähän kesään, mutta lämpö ja aurinko jäävät kyllä muistiin. Tasapaino ei ole mennyt kohdilleen, mikä toiselle on hyvä, ei sovi kaikille.

 Kaipaan silti näyttävyyttä, kun tiedän mihin nämä kaunottaret voivatkaan kasvussaan yltää. Mahipontisen suurta ilottelua ja tuulessa huojuntaa.
Nyt vain murto-osa juurakoista yltävät puoleen entisestään ja osa vain vihertää.

Kuun vaihtuessa heinäkuuksi, on luvassa jälleen helteitä. Nautitaan tästä ajasta.

 Suuri tatar on jaksanut sinnitellä kuivalla maalla omiin mittoihinsa. Vierestä näkyy karu totuus.

 Viherrys on muuttunut rusketukseksi. Päädyn terassi- ja istutusalue on vieläkin piirtäjän pöydällä. Valkoisen paperin kammo, eikä siihen auta vaikka ottaisi väripaperin. Sama homma. Kunhan miäs jää lomalle, saattaa asia nytkähtää piirun verran eteenpäin. Tosin suunnitelmissa on paljon muuta kuin puurtamista puutarhassa.

Valmiita suunnitelmia on tehty ihan riittävästi tälle kesälle, mennään kun huvittaa ja tehdään kun ehditään. 
Ihan parasta onkin ollut vapaa-ajan käyttö.

Toukokuussa kuvaamani jänönen on kasvanut isoksi ja viihtyy edelleen pihamaallamme. Olen pari kertaa meinannut astua sen päälle, kun pyrähtelee puskista ja pensaista mitään sanomatta jalkoihini. Aika honkkeli!
Vielä mä sen kattilan täytän vedellä ja laitan rosmariinia hautumaan...

Nautin suunnattomasti näistä kestävistä vanhanajan perennoista, jotka kukkivat vuodesta toiseen. Ne puskevat nokkansa kohti korkeuksia ja ilahduttavat helppoudellaan ja vaatimattomuudellaan.

Villiviinikin yltää vuosi toisensa jälkeen aina edellistä vuotta korkeammalle. Tämän syysväri on vertaansa vailla. Raudoitusverkko on hyvä tuki kasvustolle.

Laukkojen kukinta jäi tosi vähäiselle, vaikka istutin niitä syksyllä ennätysmäärän. En tiedä tykkäävätkö myyrät tästä, mutta jokin hävitti sipulit.

Malva kuuluu lempiperennoihini. Kestävä ja pitkään kukkiva vaaleanpunainen perenna jakautuu minne sattuu. Sen uusia alkuja löytyy milloin mistäkin.

Loput kuvat ovatkin takapihan kukkamaalta. Osa pioneista on jo ohittanut kukinnan, osassa on iloksemme vielä paljon nuppuja. 
Tänä kesänä ei pioneja tarvinnut tukea laisinkaan. Parille puskalle täytyy löytää sopiva istutuskolo = 2 uuden taimen sääntö / vuosi!

Jasmike huumaa tuoksullaan. Minulla on kahdessa eri kukkamaassa iso puska, joita voi käydä nuuhkuttamassa.

Kukinnon loppuvaiheessakin on oma viehätyksensä. Olemme ostaneet jo kesäkauden lannoitteet, josta saa antaa kaikelle kasvustolle suositusten mukaan.

Tyllimäiset hattarat, ihastuttavat kerroksittain kukkivat ovat enemmän mieleeni, kuin yksinkertaiset. Seuraava sade karistaa nämäkin maahan.

Katselin näitä kuvia. Näistä saisi kivan valokuvatapetin, jos olisi hyvä kamera millä saa tarkennusta tarpeeksi.

Kesäisen kaunista heinäkuuta juuri sinulle!

Vierailulla

Viikonlopun suunnitelmat laskettiin uudestaan yhteen, kun miäs olikin töissä viikonlopun. Minulla ei aika tullut pitkäksi, ei laisinkaan. Otin hyvinkin rennosti ja nautin hiljaisesta kodista ja sen kaaoksesta.
Sunnuntaina ajoin miästä puoliväliin vastaan ja jatkoimme yhdellä kyydissä kohti Nekalan siirtolapuutarhaa.
Kun emme päässeet ajoissa liikkeelle, päätin, että näemme kerralla lyhyessä ajassa monta puutarhaa ja saamme ilon tästäkin päivästä.

Nekala on minulle tuttu jo lapsuudesta. Asuihan siellä Nekalan mummu, joka oli isäni mummu. Olen ollut muutaman vuoden ikäinen, kun hän kuoli, mutta muistoissani on vahvasti monta yhteistä hetkeä.

Kiinnostuksesta siirtolapuutarhaan, voi lukea esim. Nekalan siirtolapuutarhan historian tästä. Käyntimme oli ensimmäinen kyseisellä alueella. Olisi ollut kiva tutustua useampaankin puutarhaan, kuin mitä oli avoinna. Kurkimme aitojen yli ja ihastelimme valtoimenaan kukkivia pihamaita ja kauniita pikkuruisia asuntoja.

Saimme käydä kurkistamassa muutamaan mökkiinkin ja tein pari kirpparikierrosta eri pihoissa.

Saimme myös kutsun pihalle ja mökkiin, joka ei ollut edes avoinna. Jäimme juttelemaan pihatielle ja pian olimmekin jo sisällä asti. Ei kaikki suomalaiset ole jöröjä ja tuppisuita =)

Kierroksella teimme saman huomion kuin muuallakin, kaikki kukkii aikaisin. Jääkö syksylle mitään muuta kuin ruska?

Pionipiha kuulosti jo infopisteellä lupaavalta. Kyllä niitäkin löytämässämme pihassa oli, mutta lähes kaikki olivat jo lopettaneet kukintansa tältä kesältä. Piha oli aivan äärettömän kaunis, selkeä ja siisti. Juttelimme omistajan kanssa pitkän aikaa ja saimme kuulla, että 300 m² tontilla on erilaisia perennojen taimia 179 lajiketta. OOH! Omistajat tekevät syksyllä uuden tarkastuslaskennan ja kasvukartan, josta selviää tämän hetkinen tilanne.

Ihastelin jälleen keltaisessa kesämekossa pöyhistelevää ihanuutta. Saattaa olla, että tämä väri on minulle uusi valkoinen. On se vaan niin kaunis!

Pihan jokainen sentti oli hyödynnetty. Millään kukinnolla, eikä hyötyvihanneksella ei ole ennalta määrättyä kasvupaikkaa, vaan jokainen on ottanut paikkansa tyhjästä kohtaa.

Ihastellen viipyilimme hyvän tovin, kun millään ei olisi antanut vuoroaan toisille.

Tilaan oli mahdutettu myös kasvihuone, jossa oli kurkkua ja tomaattia.

Punaiset unikot huojuivat kovassa tuulessa. Tätä puutarhaa on hoidettu rakkaudella.

Kiersimme siirtolapuutarhan Muotialantien molemmin puolin, reilusti yli 300 pihaa ja yhteistä aluetta. Vakuutuimme, että yhdessä päivässä voi nähdä paljon, vaikka aikaa ei ollut kuin muutama tunti.

Räsymatto

 Tänä kesänä kukkien loistelias värisävy on sama kuin pyörässä. Olen lisännyt muita värisävyjä korostamaan tai laimentamaan istutuksia. Amppelikukissakin on sama sävy.

 Terassin kesäkuntoonlaittaminen on venynyt aina näihin päiviin asti. Syynä on osittain jatkuva liike kodin rempan vuoksi. Pääkuistilta kuljetetaan materiaalia, suuria kaappeja ja laatikoita. Siksi se on ollut tyhjänä tai varastona alkukesän.

 Suuressa emaliastiassa on vakoista ahkeraliisaa ja pelakoita.
Kuistin kaidelaatikoissa vesivärein sävytettyjä orvokkeja, vaaleanpunaista verbenaa ja bacobaa, lumihiutaletta.

 Tämän kesän tuunaushitti on ollut maalatut räsymatot terasseille ja sisääntuloihin. Hieman arvelluttaa mieltymykseni jatkuvaan ympärivuotiseen raidoitukseen, siksi etsimme varastosta perinteisen räsymaton, jolla saa aikaan saman tunnelman.
Sisareni kierrätti suuret saviset kukkaruukkunsa parilla kahvipaketilla käyttööni. Istutin talvehtineet ja keväällä ostetut pelakat punasaviruukkuihin ja mummolatunnelma on valmis.

 Tervetuloa meille!