skip to main |
skip to sidebar
Tehotyttöjen lapasissa on harmaan päivän sävy. Ja tänäänhän se on, vuoden harmain päivä.
Syksyn aikana olen neulonut jokaiselle kahdet lapaset, jos olen laskenut oikein. Miljalle meni yhdet liian pienillä peukuilla. Ne saikin sitten Vanessa.
Vaikka tytöillä on pieni ikäero, on käden koossa aika suuri kasvuero. Mikään ei ole ikävämpää, kuin liian "jotain" lapaset.
Olen neulonut töissä ruokatauoilla useammat sukatkin, mutta vielä on yksi pari tekemättä, jota en saanut tyttöjen mukaan isänpäivän käynnillä.
Isänpäivää vietettiin viikko sitten ja kaikki olivat koolla. On aina kiva tavata kerralla kaikki, kun jokaisella arki on kiireistä ja aikataulutettua. Olen suunnattoman kiitollinen, että jokainen käy omasta tahdostaan ja kaikilla on hyvät välit keskenään. Tehotyttöjen leikit alkavat heti, ei ujostelua, eikä kiukuttelua.
Ihanat pienet hupsut!
Tarjoilu oli helppoa ja nopeaa, muusia, lihapullia ja salaattia. Jälkkärinä jäätelöä. 10 henkilön tarjoilussa on otettava huomioon erilaiset tarpeet ja rajoitteet. Yksi ei syö keitettyä perunaa rauhan aikana =), kaksi ei syö kalaa. Yhden salaatissa ei saa olla suolakurkkua, toisella pitää olla gluteeniton ruokavalio. Suurin osa tarvitsee laktoosittoman vaihtoehdon ja, ja...
Kahvitarjottavien makean Omar-kakun valmisti miniä. Sunnuntai olikin ihanaa yhdessäoloa ja kantoapua. Pojat jelppasivat rempan alta painavien huonekalujen siirrossa. Kämppä on taas kaaoksen vallassa! Samalla saimme juhlistaa vanhemman pojan syntymäpäivää, joka oli heti seuraavana päivänä.
Miksi aina ei voi olla perjantai? Tai onhan se! Viikot menevät ihan hurjaa vauhtia ja taas huomaa matkanneensa viikonloppuun. Kun on paljon mielekästä tekemistä, aika menee joutuin. Paljon ei ennätä kotona olla, mutta pienin liikkein olen laittanut eteisen lipastolle syksyn.
Kurpitsajuhla ei näy meillä oranssina. Kurpitsan muoto, väri outo. Tai siis minun silmääni sopiva väri, valkoinen ja turkoosi.
Taustan kanervat, aitoa muovia. Niin simppeliä, siistiä ja helppohoitoista.
Kuten arjen pitää olla. Ei mitään liian koukeroista, vaativaa, eikä ahdistavaa.
Paitsi, että. Minua ahdisti eteisen tapetoitu pinta. Ahdisti niin paljon, että olihan ne paperit laitettava vaihtoon. Ne oli jo nähty. Ennättivät olemaan reilun kolme vuotta.
Puheenlahjat, ne ovat melkoiset, kun päätin, että keittiöön varatut paprut sopivat paljon paremmin eteisen seinään ja niitä on ostettu tarpeeksi. Mieli muuttuu, mutta kaikkea voi hyödyntää.
Niinpä viime viikonlopun kurpitsajuhlista, pyhäinpäivästä tuli miähen tapetointipäivä.
Päädyimme monista eri vaihtoehdoista tähän moniväriseen, punainen, turkoosi ja keltaisen eri sävyt. Lähikuvasta erottaa hyvin puunrungot ja värikkäät lehvästöt.
Kauempaa katsoen suuressa pinnassa värit sekoittuvat. Ensimmäisestä vuodasta emme olleet kumpainenkaan kovin vakuuttuneita, mutta työn edetessä olimme varmoja, valinta on ollut osaava. Rohkeutta ei kyllä puutu, mutta mielessämme tämä oli hiukan erilainen. Onhan tämän valinnasta kulunut aikaa vuoden verran.
Kun värit nappaa seinästä, lisää muutaman tehostevärin, väripaletti on pastellinen edelleen.
Turkoosi penkki oli pakko saada sovittaa hetimiten paikoilleen. Joulun sävyt tyynyissä ja penkin päälle talvisemmat kuosit. Kesän keltaiset saivat siirtyä talvivarastoon.
Samalla siivoamisella lattia vahattiin niin, että nukkumaan mennessä mopattiin makuuhuonetta kohden ja aamulla töihin lähtiessämme ulko-ovea kohden. Nurkassa odottanut lattiapeili nostettiin omaan nurkkaan heijastamaan näkymää.
Aiemmin maalattu vaaleanpunainen seinä sopii nyt paremmin tämän uuden tapetin sävyihin. On ihana tulla kotiin ja huomata muutos, joka näkyy monesta eri huoneesta.
Ujuttelin mosaiikkimaljakkoon pitkän valosarjan. Pienet valonlähteet tekevät kulusta turvallista, kun pimeys on vallannut tienoot.
Olemme taas rampanneet kulttuurin perässä, kun siihen on ollut oiva mahdollisuus. Molemmat näyttelyt ovat tältä erää ohitse, mutta on kiva tallentaa kohteet muistiin. Käydään ensinnä Jaatsilla, joka on kultturitalo Sastamalassa. Tämä on aivan iltatyöpaikkani lähellä, jossa ehdimme käymään ennen kurssi-illan alkua.
Kulttuurista yleistietoa, koska tämä talo on Akseli Gallen-Kallelan lapsuuden koti. No wau! Talohan on upea puitteiltaan ja täällä olemme siksi, että näyttely Sekaisin Sevotetusta, eli Kiikkalainen räsymatto on vallannut koko talon!
Mattojen kutominen on ollut kautta aikain opistojen varmasti suosituin harrastepiiri. Monissa pirteissä kangaspuut oli sijoitettu helposti lähestyttäviksi. Aina kun oli aikaa, mattopuut paukkui.
Sevottaa on murresana, joka tarkoittaa sekoittaa. Sekoitetaan kuteet ja kuvat kertokoon, kuinka onnistuneita sekoitukset ovatkaan!
Itselläni oli aikoinaan tilaisuus seurata sevotusta ihan vierestä, kun olin työssäoppimassa Sastamalan Taitokeskuksessa.
Osa matoista oli nostettu seinille, ovathan ne taidetta. Käyttötaidetta.
Jokaisen näkemäni maton kohdalla, tää on paras-lausahdus. En osannut lopulta valita sitä mieluisinta, olivat niin kauniita kaikki.
Hienoa, että oppi siirretään seuraavalle sukupolvelle ja materiaalin voi kierrättää.
Huomaa, jokaisen maton suorat reunat!!
Valopolku 2019 on vapaaehtoisin voimin rakennettu valoshow Tampereen Tohlopinrantaan. Valotaiteen tekemiseen ovat osallistuneet yritykset ja opiskelijat. Polku mutkittelee Tampereen illassa 18-22 välillä. Mystinen musiikki, erilaiset teokset herättävät mielenkiintoa. Polun varrelta voi poikkeilla, mutta varovainen saa olla, kun kivet ja kannot, nuo luonnon omat oikut eivät näy, mutta tuntuu, kun kompuroi.
Meille käynti oli ensimmäinen kerta ja se ajoittui juurikin tuohon ilta 10 ensimmäisenä viikonloppuna. Paikalla oli runsaasti yleisöä, eli hyvin väki liikkuu erilaisissa tapahtumissa.
Kierros oli pitkä, erilaisin elementein toteutettu.
Marraskuu napsahti päälle niin, ettei perässä meinaa pysyä. Samantien pyhäinpäivä, jota jonkinlaisella hartaudella on pyritty viettämään. Minulla on jäänyt kesäaika päälle. Heräsin viikolla kolmelta vain toteamaan, paska tätä kellonajan renkkaamista! Työpäivän kuljin ihan zombina, mutta niin taidan tehdä tosielämmässäkin. Kun lauantaiaamuna on arkirytmi päällä, voi varmuuden vuoksi herätä ajoissa ja ehtiihän sitä puuhailemaan kaikenlaista ennen auringonnousua. Kävimme viemässä isäni haudalle kynttilälyhdyn ja sytytimme muistokynttilän. Päivän ajolähtöön oli myös syy, sain vaihtaa lasikurssilaisten työt uuniin, kun edellinen satsi oli valmis. Iltatyö ajattaa minua useamman kerran viikossa, vaikka ei ole kurssi-iltakaan. Koska pyhä, poikkesimme syömään kylille. Kumpainenkin sai siten iltapäivän aikaa omille puuhilleen, joista esittelen ensinnä omani.
Usemman kerran täällä vaihekuvina nähty mosaiikkipöydän lasi on taas kiepannut minut valtaansa ja suin päin rynnin töiden jälkeen työtä jatkamaan. Montaakaan riviä en illan aikana ennättänyt tekemään, kun leikkasin laseja aina tarpeen mukaan. Jonkin verran minulla on vielä jäljellä aiemmista töistäni jääneitä valmiita silppuja, mutta niitäkin olen sitten leikannut muotoon tai pienemmiksi paloiksi.
Yhden illan käytin pelkästään keskikuvion hiomiseen ja liimailuun.
Tänään sain pöytälevyn valmiiksi, kun keltainen kaari valmistui. Kun liima on kunnolla kuivunut, voin aloittaa saumaamisen. Keräilin valmiiksi kaikki työvaiheeseen tarvittavan materiaalin ja siivoilin mosaiikkitarvikkeet omiin rasioihinsa.
Olen käyttänyt tässä työssä paljon värejä ja nugetteja, eli puolihelmiä, sekä millefioreja elävöittämään pintaa. Jokainen pala on lasia.
Lasilevy on osa kokonaisuutta, jonka olen saanut kierrättämällä. Pöytä on ollut Ikean valikoimassa, mutta en muista millä nimellä sitä aikoinaan myytiin.
