Loma!

Kaksi viimeistä työviikkoa ennen talvilomaa olin aivan varma, että en vain jaksa enään. Odottavan aika on pitkä ja mitä lähemmäs ysiviikkoa pääsimme, olin jo pakannut matkalaukkuni valmiiksi. Tiätysti lankakassin ensimmäiseksi. Facen tai instan seuraaja on päässyt mukaamme lomakierrokselle, jonka ympyrä sulkeutui myöhään lauantai-iltana, kun pääsimme turvallisesti perille.
Minusta on kiva kirjata muistiin mitä, missä milloin, joten hyppää mukaan!

Ihan ensimmäiseksi suuntasimme Keskisen Kyläkauppaan, johonka olin tahtonut viime syksystä asti. Eihän tämä kauppaa kummoisempi ole, mutta pidän siitä, että saan samasta paikasta tehdä valintaa useamman valmistajan valikoimasta. Ja valinnanvaraa on. 
Päätäpahkaa ovesta peremmälle ja heti seis! Sisääntulossa on tämä vaikuttava kannukokoelma, josta keltainen lehdistö on ottanut osaa kirjoitteluun.

Moinen kannukokoelma ei heti mene tajuntaa, onko näitä tehty tosiaan näin paljon? Tunnistan joitakin tuotteita, kuten mansikkakannun. Lisää tallennettua tekstiä.

Kokoelmat ovat helposti nähtävillä pääsiäiseen asti tällä paikalla, jonka jälkeen ne siirretään taidemuseoon.
Jokaisella on sananen sanottava tästä ostosta.

Itseäni kiinnosti nämä nimetyt kannut, sekä kaksikorvaiset. En ole koskaan ollut mikään suuri Arabia-fani, mutta pidän huolta siitä mitä meillä on ja varon käsittelemästä kovakouraisesti.
Omat keräily- ja kiinnostukseni kohteet ovat jotain muuta.

Nuorempi sukupolvi tunnistanee Muumi-kannut, jotka on aseteltu alahyllyille. Näitä vitriinejä olisi voinut kierrellä ympäri ja ympäri, mutta jokin aikataulu oli pidettävä.

Myymälän puolella kävin kättelemässä Miataan, jonka kanssa ehdin vaihtamaan muutaman sanasen. 
Kauppakierros oli loppujen lopuksi aika pikainen, tai menihän siinä kolmatta tuntia, mutta valtaisa asiakasmäärä ei pyöri jaloissa, ei syntynyt mitään ruuhkia ei käytäville, eikä kassoille. 
Poikkesimme vielä syömässä sekä Pentikillä ja sitten olikin jo aika lähteä eteenpäin.

Matkalla olin ottanut välikuoleman, arvasin, että uni voittaa. Jaksoin sinnikkäästi olla seurallinen ja ottaen huomioon aamun aikaisen lähdön, pitkän ajomatkan ja melkoisen kaamean ajokelin, huokaisin iltamyöhällä Kajaanissa, josta maisemakuva vessasta, että ei enää pitkälti, kun ollaan perillä. Päämäärämme oli Vuokatti, Katinkulta.

Ensimmäinen lomapäivä meni matkatessa. Missasimme alueen tarjonnan, mutta toisaalta saimme ja koimme taas jotain mitä emme saa, jos emme pysähdy välillä. Meillä on kuitenkin viikko aikaa nauttia paikasta. Mökki on valoisa, kaikki valmiina. Kaihtimet kiinni, eväät jääkaappiin ja vaatelaukut tyhjäksi.

Oliko tarve iltapalalle, en muista, mutta pian saimme mökistä kodikkaan, kun asetuimme aloillemme. Pidän siitä, että lomalla ei tarvi tehdä mitään! Kaikesta on tehty simppeliä, ei tarvi lämmittää vettä, ei kantaa puita. Tiskit koneeseen, virta päälle. Samoin pyykkien kanssa. Olin viikon mökkivastaava ja pesin heti likapyykin, kotiin tultiin puhtain kerrastoin.

Nuorin oli ensinnä lähdössä meidän mukaamme, mutta uusi työ ja lomat paloivat sen myötä. Yläkerrassa on majoituspaikka kahdelle, joka jäi nyt tyhjilleen, kun me pidimme majaa vai alakerran tiloissa.

Alakerrassa tila oli jaettu järkevästi. Saimme molemmat huilata omissa oloissamme tai röhnötä telkkarin edessä katsellen tai käsitöitä tehden. Mökki majoittaa hyvin 5-6 henkilöä, riippuen siitä, kuka haluaa nukkua sohvalla, vai haluaako kukaan.

Sunnuntai meni huilatessa, nukuin pitkät päikyt, kun miäs lähti katsomaan paikallispelin jäähalliin. Aluehan on täynnä aktiviteettia, niin talven menoihin, kuin kesän rientoihin.
Edellisestä käynnistämme on jo vuosia aikaa. On kiva verestää muistoja ja käydä katsomassa miten paikka muuttuu.

Jäähallikäynniltä oli helppo poiketa ottamaan täydennystä jääkaappiin ja teehetkeen laskiaispullat, olihan laskiaissunnuntai.

Takkatulen loimotuksessa on rauhoittava vaikutus. Saattoihan siinä parina iltana lämmitä  saunamakkaratkin. Hallitun tulen rätinää on kiva kuunnella. Takkahan ei paljon lämpöä luovuta, mutta kiva siihen on puita nakata.

Ilmojen puolesta viikko meni ihan nappiin. Tulopäivän sankan lumisateen jälkeen nautimme lähinnä aurinkoisista pakkaspäivistä. Harmaus ei mieltä masentanut, ei kova pakkanenkaan.

Tiistaina syötiin hernarit. Lisämausteen antoi mukaan sekoitettu pussillinen poronlihaa. Tällä annoksella jaksoi taas puuhailla ja silloinhan me lähdettiin järvenjäälle.

Mökiltä rantaan ei ole matkaa kuin hetki. Siellä se taustalla siintääkin. Pilvetön taivas, pakko ottaa aurinkolasit mukaan tai pää hajoaa kirkkauteen. 
Mukavasti pakkanen narksui saappaan alla, kun reippailimme. Ihan yksin ei tarvinnut aurinkoisessa luonnossa kulkea, kaikkihan täällä olivat ulkona.

Latu-urat pidetään auki ja mittaa tulee 150 km. Hiihtäjät suhaavat ohi joka puolelta, väistövelvollisuus jalankulkijalla. Iltaisin hiljaisuudessa kuuluu sauvojen kopsahdus ja suksien huiske. Kävelytiet ovat hyvässä kunnossa ja kun uutta lunta ei ole paksulti, on sekin tallaantunut mukavaksi kävellä.

Meillä nämä laiturikuvat tulevat aina niin viksin vonksin, että luulis jo oppivan ottamaan horisontaalisia kuvia. Mutta, ei.  Aurinko heijasti niin puhelminen näyttöön, että räpsitään mihin vaan.

Käytiinhän me kävelemässä jäälläkin. Toi hyppäs jäällä niin, että pinta narahti. Halusin heti pois. Minulle riitti aika äkkiä jäällä kävely.

Laskiaismäki ei ollut kovassa käytössä, oman pulkan kanssa oltais voitu kokeilla ja loppuviikko saikkua =)

Titityy, lintujen laulun kuule jo! Kun talven lumettomuus on harmittanut talvilajien harrastajia suuressa osassa Suomea, lumi tarjoaa täällä paljon mahdollisuuksia. Toki kaikilla ei ole mahdollisuutta tulla lumen luo. 
Lapsiperheitä oli paljon liikkeellä. Yhtään tuttuja emme tavanneet, pienoinen ihme.

Puolikas mökkiämme, toinen puoli talosta kuului muulle porukalle.

Arkiaamuihin kuuluu puuro, viikonloppuun ja lomaan jogurtti. Maustamattomaan lisään marjoja, mysliä, leseitä mitä milloinkin. Tässä on mustikkaa ja tuoretta mangoa.

Ensimmäisellä yhteisellä kauppareissulla harmittelin, kun kaikki tulput oli myyty.

Kylillä käydessään, miäs toi kauniin punaiset, joita saimme ihastella koko loman. Koska viikko on pitkä aika, teen tästä matkasta päivitykset useammalle päivälle.

Retrokuosi

Silmät eivät jättäneet minua rauhaa, vaan niitä piti tehdä lisää. Paljon lisää! Ja vielä senkin jälkeen. Uunitilani on rajallinen ja ensisijaisesti sulatan kurssilaisten työt. Pyrin aina sulattamaan täyden uunillisen, jos mahdollista. Nämä värikkäät ympyrät ovat valmistuneet pitkin talvea.

Tässä vadissa on paljon väriterapiaa! Näihin ympyröihin olen käyttänyt lasia sattumanvaraisesti sen enempää suunnittelematta mitä väriä niissä on. Uunilla olen asetellut palat päällekkäin ajatuksella, alemman lasin pitää näkyä jonkun verran.

Suurempien ympyröiden väleihin lisäsin vielä pieniä pallukoita; keltaista, kahta eri punaista ja lilaa, turkoosia, sekä valkoista. 
Sulatuskertoja on kolme, joista ensimmäisenä värikkäät ympyrät ja pienet pallot.

Toisessa sulatuksessa värilasit kiinnittyy pohjalasiin.

Kolmanteen sulatukseen työ nostetaan muotin päälle ja näin saadaan vati.

Vihertää

En ole saanut ihan kaikkia viherkasveja säilymään yli talven. Tappiota on tullut, mutta ei mitenkään suuresti, vain muutama kitukasvuinen. Mielikuva viherpeukalosta saa aina kolauksen, kun kaikesta huolimatta kasvi siirtyy lajitoverinsa vierestä aina vain lähemmäksi ja lähemmäksi keittiöntasoa, josta sen huomaan ensimmäisinä. Vielä muutama päivä armonaikaa tiskipöydänreunalla, josta on lyhyt matka kompostiastiaan ja ulos.
Kaikkensa antaneena, ruukku pesuun ja uutta kasvia ostamaan.

Sorruin jälleen ilahduttamaan lähinnä itseäni kukkakaupan valikoimien äärelle ja tekemään suuria päätöksiä. Älä osta mitään, minkä tapat heti! Pysy sillä linjalla, minkä tiedät tuottavan iloa pitkään.

Lähes 70 viherkasvin joukossa ei ole montaakaan erikoisuutta, vain helppoja juurikin kotioloissa viihtyviä viherryksiä. Vehkat ovat itselleni mieluisia. Niitä on niin monissa eri sävyissä ja kokoluokissa. Samoin erilaiset köynnökset. Rönsyt tuovat helposti rehevyyttä ja nyt taas mietin, että mitä onkaan minimaalisuus?
Koko talven olen ihaillut bambaheinien kepeyttä ja kuiva-asetelmien kauneutta. Puuvillaoksien pulleutta, mutta yhtäkään en ole vieläkään ostanut. Taidan sittenkin olla enemmän näiden aitojen viherkasvien ystävä.

Pölyäkin keräävät joka ainoalle lehtipinnalle, mutta kun kulkee tietoisesti helmat paukkuen ihan likipitäen, niin johan siinä suuremmista pinnoista pölyt lähtevät tantun mukana. Ei vaan. Liika lehtien koskettelu ei ole hyväksi ja suihkuun on helppo viedä suurin osa.

Pieni peikonlehti on aukonut muutaman uuden lehtikäärön kevään aikana. Pyöräyttelen välillä ruukkuja, että kasvu olisi tasaista, eikä pälvipuoli ole huoneeseen päin. Ja kyllä niitä pyöritettäviä riittää.

Lasi sulaa

         Neljä vuodenaikaa lasisarja sai alkunsa, kun sulatusuuniin jäi tilaa ja täytin tilan asettelemalla eri värisiä sulatuslaseja päällekkäin. Jätin kaikki reunat tasoittamatta. Lasien hehkuvat värit vaativat kunnolla valoa työn taakse. Pysähdyimme työmatkallamme kuvaamaan työn kerrallaan kallionleikkauksen reunamille, Sastamalantien vilkasliikenteisen väylän bussipysäkille.            

Jokainen työ on tehty samalla tekniikalla, ensin pohja, sitten eleettömät kukat. 

Ylin työ, kevät, vihreyttä ja rehevää.

Kesä, turkoosia ja sinisyyttä. Sininen taivas, sininen vesi.

Syksy, maan sato, kuulaus, ruska. 

  Talvi, pakkasen kylmyyttä, helmiä hangella.     

 

Villasukkien uusi vuosi

Niina Laitisen uutuuskirja Villasukkien uusi vuosi ilmestyi tammikuussa ja nopeimmat ovat jo ehtineet neulomaan mitä upeampia sukkia kirjan malleista. Tunnistettavuus on aika helppoa, monimutkaiset ihanuudet ja näyttävät pinnat.
Laitisen uusin kirja on hänen kolmas teos ja niin tässäkin, kuin aiemmin ilmestyneissä kirjoissa Villasukkien vuosi ja Satumaiset silmukat, on jälleen paljon houkutuksia. Minusta kirjaa selatessa on kiva huomata, että ohjeissa käytetyt langat on helposti saatavissa. Ja lankavaihtoehdot löytyvät kirjan alkusivuilta.
Ihan omasta jemmastani taitaa löytyä useampaan sukkapariin käypää materiaalia.

Kirjassa on 20 erilaista ohjetta, jotka on jaoteltu vuodenaikojen mukaan. Inspiraatiota on ammennettu luonnosta, sen ihmeellisistä sopukoista. Jokainen vuodenaika sisältää viisi villasukkamallia, joista jokaisessa on tuon kyseisen vuodenajan ominaiset piirteet.
Ohjesivut ovat helposti seurattavia ja aina voi kysyä lisää apuja Facebookissa Niina Laitinen-desing sivulta tai Taimitarha-neuleryhmästä.

Voinko olla siskosi? Ainakin suuri ihalijasi, arvostan taitoasi luoda jotain kaunista meidän iloksemme.
Tämä kirja on omistettu Niinan sisarille.

Testineulojien käsiala on ihailtavan tasaista. Kuvasin kirjasta itseäni kiinnostavat ohjeet, joista ensimmäinen on taituruutta kirjoneulemallin muodossa. Miten kauniin kuvaava malli, Kirsikankukkien aikaan onkaan. Tässä ei paljon telkkaria tuijoteta tai sitten neulotaan ja puretaan. Ohjesivuja on yhtä paria varten useampi, eli kuvat ovat suuria ja selkeitä.

Siskoni mun, on kirjoneuleiden värikästä ilottelua, jossa valitulla kuviovärillä on suuri merkitys. Kepeiden perhosten tanssi voi olla ilomielinen tai kaihoisa. Tällä ohjeella neulottuja sukkia on näkynyt monta kaunista sukkaparia netin syövereissä.

Häävalssissa minua kiehtoo kirjoneule ja kahdella värillä neulottu palmikko. " Kuin palmikoiden tahtiin kaksi kauneinta saavat toisensa".
Sukan jalkapohjan kaunis ja simppeli kirjoneule on lämmin lisä. Kaavioiden seuraamista helpottaa vähäinenkin värilisä.

Sielunkumppanit, Soulmates III, ovat niin ihastuttavat, että tällä pintaneuleella tehdyt sukat pitäisi kehystää. Taidokasta neulesuunnittelua, selkeä ja toistuva kuvio on kaunista katsella. Kaavion jatkuvan silmukankierron katsominenkin saa niskavillat pöyhistymään, mutta mitä sitä ei tekisi kaiken tämän kauneuden eteen. Joko sitä on kaivettava ohuemmat langat jemmoistaan?

Vuodenkierron aikana on hyvä aloittaa jouluun valmistuminen ajoissa. Aattoillan pehmeimmät paketit ovat aikuisiän parhainta antia. Lämpöisiä sukkia ei lapsena arvostanut, mutta isomman sisarusparven sukkittamiseen menee tovi aikaa. 
Aattoillan sukat on neulottu lämpöisellä punalla ja pitsikuvioilla. Nämä ja 13 muuta sukkaparia löytyy Villasukkien uusi vuosi kirjasta.

Joku tuijottaa

Onko sinulla joskus sellainen tunne, kuin joku tuijottaisi sinua? Et näe ketään, mutta tunnet sen.

Entä nyt?

Yrittää huiputtaa =D

Talven aikana olen istunut lasityöpöytäni ääressä enemmän kuin monena vuonna yhteensä. Jotain pientä valmistuu jokaisella kerralla, mutta harvemmin yhdellä istumalla saan mitään valmiiksi asti. 
Tämän työn signeerasin.

Sulatuksiin meni kaksi kertaa ja valmis työ tulee ehkä joskus nähdyksi, kun saan ripustettua sen ikkunaan,

Kasvukausi

Mitä enemmän selailen viime kesän kasvustoa, sitä enemmän alkaa mieli halamoimaan kevään valoa ja kesän lämpöä. Käsittämätön matalapaineen harmaus saa minut, ainaisen positiivarin ahdistumaan. Ei tässä vesisateen ja harmauden keskellä jaksa kuin ihmetellä, miten joku tykkää juurikin tällaisesta lumettomasta ja lämpimästä talvesta. 
Ne muutamat valkaistut päivät, tahdon ne takaisin! Nautin kuulaista pakkaspäivistä, lumen suojasta ja kasvien lepokaudesta. Kodin tuuletuksesta, kun petivaatteet voi viedä päiväksi tuulettumaan. Siivouspäivän raikkaudesta, en saappaiden mukana tulleista kuivista lehdistä ja kurasta. Pidän kelmeästä auringosta, joka lupailee kevään saapuvan. Nyt on vain ankeus ja kuten aiemmin mainitsin, jatkuva marraskuu.

Löysin kauppareissulla siemenkuvaston, johon olen jo ruksinut mitä kaikkea haluaisin laittaa kesälle kasvamaan. En kuitenkaan halua aloittaa sisällä siemenkasvatusta syystä, joten vielä ei ole mikään kiire tehdä hankintoja. Pyrin hyödyntämään kasvihuoneen suojaa, vaikka lisälämmittimellä. Kosteus ja lämpö ulos, ei sisälle. Uudet taimet saavat myös tasaisemmin valoa kasvarissa, kuin pirtillä.

Olen myös suunnitellut, että tehdään joitain pieniä muutoksia kevään aikana kasvariin. Lähinnä lisätään tomaatintaimille kasvupaikkoja. Se ei vaadi mitenkään suuria liikeratoja. Lähes kaikkien taimien alla pitää olla jokinlainen koroke, että saavat valoa kasvun alkuun.

Syksyllä osa kukista kannettiin kellariin, osa työhuoneelle. Vähitellen pitää aloittaa elvyttäminen, jos on mitään tehtävissä. Murateissa on ainakin hyvä viherrys, mikä itseä ilahduttaa eniten. Muratin hidas kasvusto ei pääse oikein kunnon mittoihin kasvukauden aikana. Osa on taas sellaisia monstereita, että ne valtaavat koko ruukun ja hitaammat jäävät jalkoihin.

Viime kesästä jäi hyvä maku suupieliin. Valitut tomaattilajikkeet, sekä kurkut tuottivat valtavan hyvän sadon, joten oikealla polulla ollaan. 
Jos kasvari täytti odotukset, teki sen myös kukkapihakin. Sen valtava myllerrys avarsi jokaisen kukkapenkin, ilmavoitti ja tyhjensi epätoivotut, jotka valtasivat kaiken kasvualan. Ehkä kesä on edellistä helpompi, eikä vaadi niin paljon myllerrystä. Jos yksi kesä jää väliin, ei ehdi, eikä jaksa panostaa, se kyllä kostaantuu melko varmasti.

Odotan mielenkiinnolla tulevaa kasvukautta, sen tuomia muutoksia, kasvua ja kivoja tapaamisia asiasta kiinnostuneiden kanssa.
Nämä kuvat valikoituivat syksyn kukkivista ja loppusatokauden ajalta.