Lotta

Helmikuussa päivitin kummitytön alkavasta rippivuodesta. No, olihan siitä tulossa melkein vuoden mittainen rupeama, kun juhlat pääsimme viettämään vasta viikonloppuna. Suunniteltu Vironleiri ei onnistunut, mutta pääseehän sinne matkalle joskus. Kummityttömme on kaksospuolikas, hetkeä vanhemman veljensä pikkusisar. Molemmat pääsivät ripille samana päivänä Tyrvään kirkossa Sastamalassa.

Tyrvään kirkko on kaksitorninen, uusgoottilainen tiilikirkko, joka on valmistunut vuonna 1855. Se on hyvin vaikuttavan näköinen kirkko, joka sijaitsee Vammaskosken sillan pielessä. Kirkon penkkiriveille mahtuu tuhat henkeä, mutta nyt siellä oli laput joka toisessa penkkirivissä, turvavälit.

Ensimmäisen kerran osallistuimme massatapahtumaan sisätiloissa ja noudatimme suositusta, kasvomaskit. Lasit huurussa ja heikossa hapessa olimme omana pienenä perhekuntana. 

Aamu valkeni sateisena, harmi, mutta siitä huolimatta nuoret kipaisivat ulkokautta ristikulkueeseen, joka lähti liikkeelle ihan ajallaan.

Äkkiseltään katsottuna lähes jokaisella nuorella oli maski kasvoillaan. Samoin kirkkoväellä.

Merkillepantavaa oli ohjeistukset, jotka koskivat kaikkea liikkumista kirkkokäytävillä, käsidesien käytöstä aina maskien poistamiseen.

Konfirmoitavat olivat oppineet paikkansa edellisenä päivänä ja kaikki sujui mallikkaasti aina alttarilta omalle paikalle. Kenenkään puhelin ei piipannut. Itse päädyin kuvaamaan kännykällä, etten häirinnyt muiden osallistujien harrasta tunnelmaa. Sunnuntain jumalanpalvelus oli pitkän kaavan mukaan, mutta tutuilla virsillä ja soljuva. Oli ilo kuunnella nuoren papin saarna, joka oli tehty helppotajuiseksi, juurikin nuorelle omistettu.

Osallistuimme kummilapsen siunaamiseen. Olin saanut viestin, missä oli tarkka seloste hänen paikastaan. Löysimme helposti omamme. Taisin olla ainoa, joka kuvasi altarilla. Huppista!

Leiribiisi kajahti ilmoille reippaasti ja iloisesti. Tosin maskien kansa laulaminen oli aika raskasta. Huomasin saman, kun itse lauloin ja osallistuin messuun.

Ehtoolinen jaettiin nuorille alttarilla. Alttarin reunalla oli yksittäiset sydämet, joiden kohdalla polvistuttiin. Tässä kohtaa, kuten nuoren siunauksessakin papilla oli visiiri käytössä. Muutoin maski. Kaikki sujui mallikkaasti, jokainen nuori toimi ohjeiden mukaan.

Koska ehtoollinen jaettiin kahtaalla, osallistuimme mekin. Väentungosta ei näin syntynyt laisinkaan ja saimme käsidesin matkalla alttarille.

Koko tilaisuus radioitiin ja sitä moni juhlavieras oli kuunnellut kotonaan odottaen lähtöä juhapaikkaan.

"Me emme nuoren puolesta voi ottaa yhtään askelta. Hän lähtee itse matkalleen, sen vaaroihin ja vastuuseen". Niin osaavat sanat. Vaarat ja vastuu. Olemme saaneet kuulla nuorten ajatuksia, kuulostaa hyvältä. Heidän tulevaisuutensa loistakoon valoisana.

Jumalanpalveluksen jälkeen rippitodistuksen jako sujui nopeasti.

Pieni hipaisu kyynärpäällä ja takaisin omalle paikalleen.

Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, kun pääsimme ulos kirkosta. Nopeimmat lähtivät kukin omiin juhliinsa. Sain ottaa kuvat sisaruksista kirkon edessä.

OnNea 💞

Juhlapaikka oli kotona. Kodikas, monen sukupolven tila, jossa historiaa kirjoitetaan vieraskirjaan.

Nautimme maittavan juhlalounaan, josta ensimmäinen lautasellinen meni suupieliin, toinen sujahti vatsaan.

Kahvitarjoilu saa aina hymyn huulille. Sain luvan kuvata kauniit tarjottavat, jotka passurit olivat tehneet. Yritin olla nopea ja näppärä, etten häirinnyt juhlaväen tunnelmaa häärätessäni kameroineni.

Ruokapöydän viljava koriste kertoo tilan tuotannosta. Tai osan siitä.

Nuoret saivat aloittaa kahvitarjoilun leikkaamalla kakun.

Tai kakut. Molemmat aloittivat omansa. Siinä arvioidaan kuinka suuren palan kumpainenkin ottaa =)

Hymy on herkässä. Enää ei täydy jännittää.

Kuvassa on myös nuorin sisar.

Kummeina saimme olla mukana nuoren juhlapäivässä.

Juhlan jälkeen on hetki aikaa huilata, lomaviikko edessä.

Ennen lähtöämme otimme vielä yhteiskuvan ulkona.

Sisarkuva ja kiitokset hienoista juhlista isäntäväelle!

On syntymästäsi vain pieni hetki,

vaan näin pian jo alkaa aikuisuuden retki.

Niitä polkuja ajele varoen,

kaasutellen, herkästi jarrutellen, uteliaana tutkien ja harkiten.

Ennen kaikkea onnellisesti eläen.

Olet tervetullut viikonloppu!

Syksy näyttää niin kauniilta ja todelliselta, kun sateet alkoivat. Olemme yrittäneet hyödyntää hyviä ilmoja ja puuhailla pihalla sen minkä olemme ehtineet. Maa on ollut tosi kuivaa. Minulla on ollut odottava olo, että pääsemme laittamaan loput perennat maahan. Olemme päättäneet vuokrata pienen kaivurin, että saaamme tehtyä syvempää ojaa ja sitä ennen pitää vain malttaa mielensä. Niin kauan kuin maa on sulana, voin tehdä istutuksia. Nyt on ollut vähän liian lämmin tehdä sipuli-istutuksiakaan, mutta vähäseltään ennätin jo piilottelemaan niitäkin.

Tänään tulee suurempi kaivinkone kaivamaan kaapeliojaa miähen konehallille. Samalla saadaan teettää maanpoistoa uusille istutuksille tulevaa aatellen. Mahdollisimman paljon ajoa samalle käynnille, kun on  apua saatavilla. Pihavalot on saapuneet ja niiden paikkaa on harpottu pitkin saappain pihan poikki.

Meillä oli viikko sitten puuhakas Milja hoidossamme koko viikonlopun. Haimme hänet jo siirtyessämme töistä iltatöihin. Vaari kierteli paikkakunnan leikkipuistoja Miljan kanssa sillä aikaa, kun olin illan töissä. Netin kautta löytyi helposti monta kivaa leikkipuistoa, joissa riitti telineitä ja keinuja.

Päivät rytmittyivät tytön mukaan. Ilma oli suotuisa ulkoilla ja ulkonahan me paljon oltiinkin. Kotonamme on myös monta kivaa leikkipaikkaa, joissa aika kuluu mukavasti. Ainoa todellinen puute on varsinainen hiekkakasa, mutta hiekkaläjä ajaa saman asian.

Kun nämä jälkipolven edustajat leikkivät pihassa, on aika luottavainen olo, ettei tielle mennä vaikka se kulkee ihan talon edestä. Piha-alue on laaja ja siellä saa puuhailla mielin määrin, kun ei koske kukkasiini. Taisi taas muutama oksa katketa ;) Sisäiset poskikuoppani hymyilevät, kun kuulen pienen ihmisentaimen selityksen miksi on kukkia poimittu.

Pihassa voi nähdä vielä erilaisia lentäviäkin. Nämä tarhamehiläiset kävivät vesiastioilla. Syksy on tullut niin monelle lentävälle, mutta ei raatokärpäsille! Voi jestas mikä määrä. Kesällä niitä ei ollut missään, mutta nyt on. En ole aloittanut edes ikkunoiden pesua kun pörrääjiä on älyttömästi. Työhuoneeni on oikea kärpästen akvaario.

Valjastin Miljan apurikseni. Tytöstä on paljon apua ja hän malttaa keskittyä hyvin yhdessä tekemiseen. On ihanaa saada puuhailla lasten kanssa ja opetella uusia asioita tehdä ja toimia yhdessä. Kuunnella lapsen ajatuksia, vastata kysymyksiin ja nauttia yhdessäolosta. Luoda vahva yhteinen side.

Kastelen noin kerran viikossa tomaatit ja satoa kerätään viikonloppuisin. Kasvu on hidastunut huomattavasti, mutta sitä on vielä paljon. Tomaatit on niin maukkaita. Alaoksilta saa kerättyä helposti, mummi kerää ylempää.

Poistin taas paljon lehtiä, että runko kypsyttää vain satoa, ei kasvata lehtiä. Minulla on huoneeseen jatkosuunnitelma, jota odotan jo malttamattomasti. Joka viikonloppu kannamme nuutuneet kasvit kompostiin. Tulevalle viikolle on luvassa viileämpiä öitä. Silloin käynnistyy autolämmitin, että saadaan viileys katoamaan.

Tähän verenpisarankukkaan oli lupa. Siitä lähdettiin keittämään teetä leikkimökkiin. Yritän jälleen talvettaa osan komeimmista kesäkukista. Työhuoneen ikkunan eteen on siirretty korkea hyllykkö, joka on täyttynyt sitä mukaan, kun olen ehtinyt karsimaan kukkaset. Poistan osan viherryksestä ja kastelen tosi niukasti.

Kun tuossa aiemmin mainitsin, että vuokraamme pikkukaivurin, niin sillä on tarkoitus muokata juurikin tätä työn alla olevaa etupihan kukkamaatamme. Sen yhteydessä on poistettava valotolppa ja uutta tilalle. Maan kaivuu on kivistä ja savista puuhaa. Johdot pitää saada tiettyyn syvyyteen, eikä se ole lapiolla kovinkaan mairittelevaa hommaa. Itse olin lapiolla kaivamassa aikoinaan juurikin näitä valojohtoja. Nyt kaikkine kipuineen ja särkyineen en suostu kolaamaan yhtäkään kivikkoa. 

Tähän mennessä olemme saaneet jaettua suurehkon kuunliljan useampaan pienempään paakkuun ja niillä on reunustettu kukkamaan etureuna. Ne jätettiin tarpeeksi kauaksi etteivät valu hietikolle ja niiden eteen saadaan ladottua kiveys tai hake. En ole vieläkään päättänyt millä tämä alue tullaan reunustamaan. Kuunliljojen väliin istutin monivärisiä narsisseja ja lumikelloja.

Kuunliljojen taakse istutin rivin (4) omasta siemenkasvustosta laitettuja kuolanpioneja. Näitä purkittelin alkukesästä useamman purkillisen ja hyvin juurtuivat ihan maahan asti. Nostin niitä ylös vain sen verran mitä arvelin tarvitsevani. Nostan lisää sitä mukaan, kun työ etenee tai jätän sijoilleen talveksi.

Siihen taakse tein rivin kesällä ostamiani Pionien Kodista ostamistani taimista. Näitä varten jouduimme siirtämään muutaman perennan paikkaa, mutta ne olisi siirretty muutenkin pois piiloistaan. Äärimmäisenä oikealla, muistiin itselleni! laitoin Yang fei chu yu, Jalkavaimo nousee kylvystä. Kerrottu, valkoinen, myöhäinen lajike.

Seuraavaksi tuli Jan van Leeuwen , yksinkertainen, matala ja tukeva. Ihana keltuainen keskellä kukkaa. Luulenpa, että pörriäiset tykkää.

Lisätään väriä ja vuoroon tulee Rubra plena, kerrottu punainen aikainen lajike. Ja vielä pitää mahtua yksi taimi vasempaan reunaan. Sinne istutin piparmintturaitoja,  Lollipop 063 . Näiden kaikkien kukinta-aika on hieman eri aikaan, joten kukkivaa löytynee pitkin kesää. Jos tuolla aiemmassa päivityksesä kirjoitin ostaneeni viisi tainta, istutin vain neljä. Nyt pitää tarkistaa omat muistiinpanot tai etsiä yksi kadonnut.

Kadonnut pioni on löytynyt, 17.10. Se oli nimeämätön purkki, jonka olin huolimattomasti merkinnyt. Näitä "nimettömiä" pioneja oli myynnissä edullisesti ja ostin yhden. Nyt se on istutettu reunimmaiseksi tien puoleiseen reunaan.

Näin me saapastelimme kolmistaan pihapuuhissa, Milja, vaari ja

Virkatut joulukoristeet

Jos nyt aloittaa, on valmista jouluksi. Joulun odotus on ihanaa aikaa. Myönnän jo monasti miettineeni, että miten se joulu taloon asettuu tänä vuonna. Vaikka syksy on ollut kesäisen lämmin, ollaan jo hyvässä vaiheessa lokakuun puolella. Tästä ei ole kuin heitto, kun olemme joulussa ja sitten käännytään kevään puolelle. Nyt on hyvä aika kaivaa ohuet ja kimmeltävät langat esille. Putsata virkkauskoukku ja ottaa hyvä asento. Nyt joulutellaan!

Tähän Rita Stångin Virkatut joulukoristeet kirjaan on valittu 50 kaunista tähteä, palloa ja muita erilaisia kolmiulotteisia virkkaustöitä. Stång kertoo rakastavansa kaikkea kaunista ja hurahtaneen virkkaukseen. Siksipä joulukuusikin koristautuu omin virkkauksin. Kirja on tarkoitettu jo perustekniikat osaaville. On hyvä osata lukea ohje, sekä tulkita kuva.

Pallojen muoto saadaan pingottamalla valmis virkkaus styrox-pallon päälle. Tärkkäämisestä, viimeistelystä ja ompelemisesta on ohjeistus. Kuten materiaaleista, langoista, neuloista ja helmistä.
 

 

 Tässä ohjekirjassa on kerrottu myös järeämpienkin koneiden tarpeellisuudesta, kun tehdään viimeistelyjä varten erilaisia muotoja. 

Virkkaustermit kannattaa opetella, helpottaa muuten kummasti kuvion lukua, kun osaa perussilmukat. Tosin nämä ovat niitä tyypillisimpiä silmukoita, kun muutenkin virkkaa.

Tekniikoista on oma lukunsa, myös kuvallisena. Valmiiden töiden säilyttämiseen ja varastointiin on omat niksinsä.

 

 

Ihastuttavat pallot, tähdet ja muut ohjeet on kuvattu selkeästi. Moni virkkaa ilman ohjetta, kuvasta seuraten. Värillistä kuvallista ohjetta on selkeä ja helppo seurata. 

Nämä ja monet muuta ohjeet on niin kauniita, että on valinnanvaikeutta mistä aloittaisi.

Kauniit kuvat inspiroivat miettimään miten omani toteuttaisin. Omien lankojen kiiltävyysaste on maltillisempi. Ohuemmista langoista työ näyttäisi ihan erilaiselta.

Erilaisilla tähdillä, miksei palloillakin saa kivan lisän lahjapaketin koristeeksi. Useammasta tähdestä voisi alkaa suunnittelemaan joulukortteja.

Kannon päällä olevat pallot näyttivät ensinnä oljesta punotuilta, mutta ovat virkattuja.

Ihanaa luovuutta. Monta eri ohjetta ja kaikkien variointi luo lukuisia uusia koristeita.

Kirjan ihastuttavat kuvat on ottanut Ilona Pietiläinen. Kaunista, niin kaunista.

Korjaa kauniiksi

Hiljattain päivitin korjausompelun tuskauttavasta tunteesta, kun ompelu ei ota tuulta purjeisiin. Ottaisiko nyt, kun selaan tätä uutta kirjaa, joka on tehty varta vasten vaatteiden korjaamisen helpottamiseksi ja vinkiksi, miten monella eri tavalla saa vaatteelle pidemmän käyttöiän. Vaatteet on tehty suojaamaan ja lämmittämään kehoa. Tarvitsemme monta vaatekertaa eri vuodenaikoihin, toimiin ja tapahtumiin. Ikävintä on sen lempparivaatteen hajoaminen tai toimimattomuus. Tässä uudessa kirjassa on esitelty monta eri tapaa ihan vaatehuollosta sen loppusijoittamiseen asti. Siihen väliin jää käyttö, korjaus ja säilytys.

Kirjan on tehnyt Anni Ingnatius, Sormustin-käsityöblogin kirjoittaja. Pääset seuraamaan eri medioiden kautta hänen ideoitaan ja päivityksiään.

Jos et halua korjata vaatteitasi ihan jesarilla, on nähty, sen voi korjata nippusiteellä, on nähty, tai niiteillä, on nähty! Kauniimminkin sen voi tehdä ja kannattaa, että saa vaatteelle pidemmän käyttöiän. Korjaamisen voi tehdä näkyväksi tai näkymättömäksi, miten itse haluat. Myönnän, korjaaminen on melkoista haastetta. Korjaukseen voi ryhtyä käsin, koneella ja hyödyntää erilaisia materiaaleja omista kätköistään. Vaatehuolto käsittää myös neuleet, ei pelkästään kangasvaatteita. Kuinka moni on pessyt neuleensa nukenvaatteeksi? No, siitäkin vaatteesta voi tehdä vielä paikkausainetta tai kirjoa neulalla ja langalla jotain söpöä.

Kirja alkaa vaatehuollosta, jossa on monien eri aineiden luettelo joilla voi yrittää puhdistaa tahroja. Hyvä osio, josta voi helposti lukaista onko vielä mitään tehtävissä. Osansa saa myös ennakointi, mistä vaate kuluu ja kuinka sen voi välttää. Materiaalivalinta ja välineet korjaamiseen, kertaus on opintojen äiti.

 Erilaiset apuaineet, tukimateriaalit ja välineet ovat omassa roolissaan, kun korjaukseen ryhdytään. Itse en suostu korjaamaan pesemätöntä vaatetaa, vaikkakin se reikä suurenisi pesussa. Kirjasa on osansa myös vaateen muokkaamiseen ennen käyttöönottoa, esim.housunpunttien lyhentämiseen. Muotolaskokset, erilaiset sisäänotot ym.parantavat vaatteen istuvuutta. Tosi harvoin olemme valmisvaatteiden mitoissa.

Neulesukkavillitys on huomattu. Mutta miten korjata niiden lempisukkien kantapäät? Parsimalla tai neulomalla uudet. Perinteinen ristikkoparsiminen parsinsientä apuna käyttäen on varmasti monelle tuttua, mutta kuinka moni on ryhtynyt toimeen?

Kirjassa on myös opastettu sukan koko pohjan korjaaminen trikoolla. Erilaiset pistot ja tekniikat tulevat tutuiksi.

Mitä tehdä puhki hinkaantuneille lakanoille? Kestokelmu mehiläisvahalla sopii hyvin eväiden ja ruoka-astioiden suojaamiseen.

Monen vaatteen käyttö jää lyhyeksi, kun vetoketjunvaihto tulee ajankohtaiseksi. Olen tehnyt kerran tällä tekniikalla ja todennut se oikein toimivaksi. Helposti sen vaihtaa myös ompelija, joka ammattimaisesti saa ne tuulilistat ja nepit takaisin paikoilleen.

Monipuolisen kirjan opeilla saa hyvät opit ja kannustuksen aloittaa. Ei täydy olla ammattilainen, että saa tikit piiloon. Kirjan selkeät kuvat ovat hyvä lisä ja helppotajuinen teksti on ohjeena jokaisessa työvaiheessa. Lopuksi kannattaa lukaista ohjeet, miten, mihin ja millaisia tekstiilejä kierrätetään ja lahjoitetaan.