Manserock

 Manserockin ohjemalliset illat ovat olleet suosittuja. Me osallistuimme Vapriikissa yhteen näistä, kun vuorossa oli Popeda. Miähen toive oli päästä tänne, joten täällä oltiin.

Kuvagalleriasta pongattiin monta henkilöä, kokoonpanoa ja edesmennyttä.

Vuosikymmenien takaiset esitykset, levynkannet ja henkilöhahmot on nostettu esille muistojen kätköistä.

Museoituminen on kivaa. Näihin tapahtumailtoihin piti lunastaa erillinen sisäänpääsymaksu, jolla  pääsi katsomaan muutkin näyttelyt. Muihin me emme illan aikana ennättäneet, eikä kyllä jaksettu. Vapaalippumme jäivät vielä käyttämättä, joten uusintakierros pitää tehdä.

Illan ohjelmallisen osuuden kautta saimme paljon uutta tietoa. Museokeskus Vapriikki on tehnyt hyvää työtä tämän näyttelyn koosteessa. 

Lisää kulttuuririentoja

Kävimme uusintaottelussa TT Klubilla Mars vs. Venus 2, jossa Riku Suokas ja Johanna Tohni ottavat kisaa parisuhteesta. Kävimme joskus katsomassa tämän ensimmäisen erän ja sekin on jäänyt hyvin mieleen. 

Omalta osaltani ilta meni hiukan pieleen, kun sain jäätävän päänsäryn alkuillasta. Mutta olihan meillä hauskaa. Esitys oli melkoista menoa ihan loppuun asti!

Terhi

Tämä ei ole mustikkapiirakka, eikä vadelmaa ja mansikkaa

 Tämä on lasiuuninpohjalle kaadettu sulatuslasimursketta, jota kannattaa aina kerätä talteen ja käyttää seuraavissa töissä. Minulla on paljon laatikoita, joihin olen kerännyt kaiken leikkuujämän. Tähän työhön hyödynsin tummat sävyt. Reunoille lisäsin vielä valmiiksi pussitettua lasijauhetta, jolla täydensin murskeen väleihin jäävät tyhjät välit. Ensimmäisen sulatuksen tein tasona.

Valmiin tasotyön nostin muottiin, ohjelmoin uunin uudestaan ja kävin noutamassa valmiin työn vuorokauden kuluttua. 

Vadissa ei ole korkea reunus, mutta juurikin sen verran, ettei tarjottavat putoa pois.

Vadelmaa ja mansikkaa

Tein samalla innolla toisenkin vadin, joka on riemukkaampi kuin edellinen.

Valo saa lasin hehkumaan

Tähän työhön olen jättänyt reunojen yli valuneet lasit sinälleen.

Terhi

Ruusut

Oi, että! Rrrakasta kukkia, niiden värejä ja muotoja. Tuoksua, kauneutta, vuodenaikavaihtelua ja mahdollisuutta itse kasvattaa ja kokeilla viherpeukalon osallisuutta. Ostin 20 kpl ruusukimpun KSM vuosikimpun ruokakaupassa käydessä. Hyvällä hoidolla näistä on iloa pitkäksi aikaa. 

Innostuin myös näistä papukaijatulppaaneista. Niiden kukinto on rimpsureunainen, mielenkiintoinen ja monivaiheinen.

Kuvissa Pentikin ryijytyynyt Yellow

Krysanteemit on ehdottomasti lempikukkiani. Näissä on niin monia mahdollisuuksia väreissä, muodoissa, korkeudessa. On leikkoa ja ruukkua.

Sain jälleen kukkakauppiaan loput sipulikukat pääsiäiseltä. Laitoimme ne ulos mehiläisten ja ohikulkijoiden iloksi. Kun maa sulaa niin kaivan nämäkin maahan. 

Ensimmäinen satsi on jo tuleentunut, eli näitä on paljon piilotettavaksi. 

Terhi

Ihan tönkkönä

Vajaa viikko sitten pääsimme aloittamaan kevättyöt pihassa. Ihan sama päivä, kuin viime vuonna ilman kalenteriseurantaa. Some muistuttaa aiempien vuosien päivitykset, joista voi aina katsella missäs sitä ollaan oltu. No, ihan pihalla. 

Maa ei ole vielä sulanut, mutta pinta kestää siistimisen ja traktorin painon. Kottikärry on välillä ihan turhake meidän tontilla, kun puhutaan tekemisestä. Olemme hyväksi havainneet, että isommat kuormat juntataan peräkärryyn ja rippeet kottariin. Osa kukkamaista on vielä koskemattomassa tilassa, joten lisää tönkköjä jalkoja liikkeelle.

Niinisalossa harjoitellaan. Hekon ääni kantautuu kauas ja olenkin ollut valmiina. Kotimme päällä on jonkinlainen suora lentoreitti ja se on kyllä huomattu vuosikymmenien aikana. On konetta, ääntä ja nähtävää.

Boeing Apache AH-64

Taivaalta pongataan paljon värejä. Tässä aamuyö 10.4.2024

Sukkien neulonta jää nyt tauolle tämän parin myötä. Olen hillonnut tätä Nallen kirjavaa raitalankaa monta vuotta. Tänä talvena päätin palauttaa loput kerät takaisin sukkalankakoriin ja käyttää ne mihin tarvitsen. 

Tein tästä langasta neulemekon, joka oli minusta hiukan....jotain. Sen käyttö jäi sovittamiseen, kaapin täytteeksi ja mietin, että steekkaan, laitan nappilistan ja otan uudelleen käyttöön neuletakkina. Sovitin neuleen ylleni ennen talvilomareissua ja voi kuinka se tuntuikaan ihanan lämpimältä. Olin säilönyt neuletta ihan liian kauan. Tämä oli todellinen matkaneule. Niin notkea, lämmin ja ihana kaveri, että se sai jäädä sinälleen ja langat tulee muuhun käyttöön.  

Lämpimät ilmat ja liiallinen auringonpaiste on saanut tarttumaan ikkuna-avaimeen. Jotain on tarvinnut tehdä, että talven roiskeet ja noki ikkunoiden pinnasta saadaan häviämään. Huone kerrallaan auringonkierron mukaan olen pessyt ruudut hohtamaan. Samalla olen siirrellyt viherkasveja suihkuun pölynuttuja viruttamaan tai/ja vaihtanut mullat tarvittaessa. Kaikkia ei tarvitse huoltaa, osa pärjää vanhoilla pehkuillaan. 

Laskin kastelukierroksella kantaneeni 94 viherrykselle kastelulannoitetta. 

Primulina

Mitäs nämä sitten ovatkaan? Nämä ovat olleet viimeisen vuoden kovassa käytössä, toinen hiukan toistaan vähemmän. Minulla on ollut pitkään oikeassa kädessä tenniskyynärpää, joka oikuttelee aika kivuliaasti. Työn raskaat nostot, siirrot ja kantamukset kirpaisee ajoittain vietävän lujaa. 

Vasemman käden myötätunto kaveriaan kohtaan ei ole ollut sen helpomassa asemassa, kun rannekanavan oireyhtymä nasahti päälle vasemman olan yli ja heilauttaa minut hoitopedille tänään. Pinnetila leikataan ja todella toivon, että se onnistuu yhtä hyvin, kun oikean käden leikkaus v-96. Jos kaikki kivut olisi tässä, niin sehän olisi ihan mainio tilanne, mutta eipä olekaan. Kun vasemman käden ranne on taipumaton tuon raudan kanssa, on kipu heittänyt lisää kierrettä saman käden olkapäähän, jossa on kiertäjäkalvosimen tulehdus, tai jäätynyt olkapää. Käteen on tullut liikeradan vajaus ja sen hoitoon pitää ottaa niskaote. 

Tämä ei ole sairauspostaus, tämä on elämää. 

Terhi