skip to main |
skip to sidebar
Olen kotiutunut iltapäivällä, tyhjentänyt auton, mutta kassit ovat eteisessä tyhjentämättä.
Osa kasseista saa jäädäkkin sinälleen, uuden vuoden alussa menen kouluun takaisin.
OLI IHANAA!
Odotin innolla päästä kokeilemaan uusia juttuja, mutta asua koululla ei ole ihan minun juttuni. Moneen sopeutuvana sekin menee, kun tietää, ettei se ole jatkuvaa.
Matkassani oli paljon laseja, ihan levynä ja pulloina.
Olin saanut ohjeistuksena ottaa mukaani mahdollisimman paljon kokeiluun soveltuvaa materiaalia.
Pullojen katkaisua en ole päässyt aiemmin kokeilemaan, mutta luulen jatkossa koululla käydessäni katkovan toistamiseen sopivaa materiaalia uusille ideoilleni.
Hiekkapuhallusta olen kerran aiemmin tehnyt nukkekotini ikkunoihin.
Työvaihe on hidasta, varsinkin kun käyttää puhalluskalvoa, johon kaiverretaan itse kuvio.
Ensin pitää olla työlle suunnitelma, jota pääsin heti ensimmäisenä päivänä piirtämään.
Jossain vaiheessa viikkoa työpöytäni näytti tältä! Ja tämä kuvakohde oli vielä tosi siisti. Innostuin välillä kokeilemaan mitä kaikkea vielä voin tehdä.

Minä en omaa piirustustaitoa, luonnostelen joitain viivoja, hahmottelen ja muka suunnittelen ;)
Kun työlle on selkeä kohde, on työtä hiukan helpompi aloittaa. Minulla on alkamassa uusi kesäprojekti, sisusta ulkovessa.
No, sitä ulkohyyskia ei vielä ole, mutta hyvällä mielikuvituksella varustettuna olen voinut osaltani aloittaa sen työstämisen.
Pulloihin olen hiekkapuhaltanut kuvion vain yhdelle syrjälle, pohjaväreinä kirkas, ruskea ja vihreä limsapullo.
Nämä pullot eivät jää kynttilätuikuiksi, vaikkakin ne siinä tarkoituksessa toimivat ihan hyvin. Ihan vain kuvauksiin laitoin pidikkeen sisälle.
Pullon kaulat suunnittelen lasivalaisimeen, tarviihan hyyskissä olla kiva valokin.
Tässä oli vain osa viikon töistäni, odotan päivänvaloa, että saan kuvattua ikkunaa vasten loput työt.
Illalla kävimme nuoremman pojan koululla katselemassa joulujuhlaesitykset.
Ponnekkaasti kaikuivat lasten laulut ja esitykset sujuivat mallikkaasti.
Illassa oli jonkinlaista haikeuttakin. Olemme istuneet miähen kanssa alakoulun joulujuhlissa viimeisen 15 - vuoden aikana katselemassa omien lastemme esityksiä. Tämä oli kohdaltamme viimeinen joulujuhla tässä juhlasalissa.
Näiden vuosien aikana emme ole kertaakaan kuulleet Tiernapoikien laulua. Nyt oli kuulemma niin rohkeita poikia laulamassa, että esitys saatiin toteutettua.
Knihtinä nuorin lapsistamme.
Tätä opiskelijan elämää....Töitä ja tekemistä piisaa päivän joka tunnille, ja vielä sen ylikin ;)Aamun tunnit alkavat kasilta ja päättyvät neljältä. Siihen väliin mahtuu paljon uutta ja mukavaa puuhastelua.Koulutuntien jälkeen alkaa omatoiminen työskentely, jota tänään jaksoin jatkaa kolmatta tuntia. Nyt on sellainen fiilis, että seuraavaksi on pakko saada ruokaa, suihku ja hetki vielä virkata liinaa.
Sormet haavoilla, eikä millään pikkuviilloilla, vaan kunnolla pakattuina sitä yrittää pakertaa sen mitä ehtii.Muut oppilaat ovat tehneet saman oppiviikon tai paremminkin oppiviikot, jo aiemmin syksyllä, mutta minä joudun opiskelemaan samat asiat neljässä päivässä.Tässä kohtaa pitäisi olla hölmistynyt ilmeeni.Parhaani yritän, mutta en saa millään kaikkea määräaikaan, eli torstaille valmiiksi.Osa töistä pitää ottaa kotiin valmisteltavaksi ja jatkaa seuraavalla koulukäynnillä täällä loppuun.Vasta silloin saan töistäni arvostelun, luulen ma.Nyt keräämään voimia huomista päivää varten, uni maittaa kylmän kalseassa asuntolassa melko mukavasti. Onhan mukanani oma pehmoinen tyyny ja peitto.
Näissä kuvissa on äitini joululahja. Enkeli ei ole tekosiani, ihan on kaupasta ostettu.
Niin on ollut kiire, etten tiedä mitä mistään tulisi, jollei tukenani olisi hyvät taustajoukot!
Muutama viime päivä on tehty joulukortteja, kirjoitettu ja pakattu yhdessä.
Tytär sai käskyn liimaa - leikkaa- askartele - tämän vuoden joulukortit.
Olin nostanut kaikki tarvittavat keittiönpöydälle jo hyvissä ajoin, mutta en ehtinyt tekemään ainuttakaan.
Hyviä ohjeita ja neuvoja kyllä ehdin jakamaan.
Samalla, kun tytär teki kortteja, minä tein tusinan pieniä lasikoristeita.
Osa saa tänä vuonna joulukorttinsa mukana pienet lasikellot.
Minä leikkasin, hioin, massasin, folioin, juotin ja patinoin, ja sain kuin sainkin määräaikaan mennessä kaiken valmiiksi.
Kellojen lasi on värillistä peililasia. Mahdottoman epämieluisaa kuvattavaksi, rystyseni loistivat joka kuvassa. Peili, mikä peili.
Lehtilasina Be- sulatuslasi, ohuempaa versusta.
Vähemmän olen töideni lisäksi lasitöitä tehnyt kotona, mutta tuo kaunis punainen lasi sai minut kokeilemaan miltä se näyttäisi joulukellossa.
Keltainen tuli kaveriksi, mutta samaan koristeeseen en sekoitellut värejä keskenään.
Tänään olen pakannut matkalaukkujani.
Pakannut tarveaineita, miäs pesi laseja ja yhdessä on laitettu melkein kaikki valmiiksi alkavaan viikkoon.
Aamulla laitan loput kasseihin ja matkaan kohti koulua.
Ensinnä käyn viemässä nuoremman pojan kouluunsa, istahdan hetkeksi luokkahuoneeseen, kuuntelen jouluhartauden oppilaiden kanssa ja jatkan matkaani. Palaan samaan kouluun kiireellä torstai - iltana, kun oma tinkini on valmis toisaalla, silloin on vuorossa joulujuhla.
Siinä välissä minä vietän oman hetkeni opiskellen kylmätyöstöä ja hiekkapuhallusta.
Ulkona alkaa näyttämään jo niin kauniilta, lumi peittää maisemaa, pakkanen puhaltelee kylmin henkosin ja kenelläkään ei ole joulustressi päällä.
Eihän?
Tänään pääsen pikaisesti näkemään ihanan pienen kummityttömme, sekä hänen sisarensa.Pikaisella iltakäynnillä jätän tytölle joululahjan, jonka pakkaamisen aloitin aikaseen aamusta.Ensin piti kasata käyttöohjeen mukaan laatikko, prinsessat linnassaan.Tämä satumaisen kaunis säilytyslaatikko on osa lahjaa, sinne voi piilotella omat kivat jutut talteen, mutta samalla hyödynnän tätä lahjalaatikkona, jonne piilotan omat joululahjani.Aiemmin neulotun neuletakin ja lopuista langoista tehdyn nukenasun.Silloin kun tyttö oli ihan vauva, lapsen äiti tahtoi minun tekevän tytön nukelle vaatteita ommellen.
Kun tuo ompelukone ja minä ollaan aina hiukka vastahakoisia kohtaamaan toisemme, olen päätynyt neulomaan nukelle asuja.Osa teistä muistanee tämän parin vuoden takaa olevan joululahjan, jossa minä pääsin suunnittelemaan ja miäs askartelemaan.
Minulta jäi silloin muutama henkari odottamaan käyttöä ja nyt niitä on yksi vähemmän työpöydälläni. Vielä on jokunen idea löydyttävä, jotta kaikki henkarit päätyvät tuohon naulakkoon. Uusia juhliahan on taas tulossa.Takkiin ujutin samat neulepalmikot, mitä on tytönkin takissa.Hamosen neuloin neuloin pyrönä, aloittaen helmasta ja kaventaen muutaman kerroksen välein yhden silmukan pois jokaisesta pystyraidasta. Mallista tuli kivan pyörteinen.
Virittelin uuniin valkean heti herättyäni, sytytin kynttilät ja kuuntelen radiota.Tänään ei ole mitään mahdollisutta antaa itselleen sitä vapaapäivää, minkä kroppa vaatii.Ennen ehtoopäivää minulla on paketoitavana monta salaisuutta, askarreltava joulukortteja ja haettava poika koulusta.Pojan illan kiekkopeli tuo jännitystä päivään, sarjataulukon tulokseen pystyy vielä vaikuttamaan.Säätiedotukset lupaavat valkeaa joulua, lunta ja pakkasta. Ihanaa!Tällä hetkellä lumisade on vähäistä, mutta hyvä niin. Odotan innolla niitä kunnon pakkasia, tiet pysyvät kuivina ja autoni ei näytä suolakuorrutukselta.Kunnon talven odotusta,
Niin vain on mennyt tämäkin viikonloppu nopeasti.Kahden päivän vapailla sitä luulisi ehtivän rentoutumaan ja tekemään vaikka mitä, mutta ei se vain mene niin.Eilen suuntasimme auton kohti mummolaa, matkalla piti päästä poikkeamaan Lempäälän IdeaParkissa. Oli ihan asiaakin sinne.Meille kun ei ilmesty mitään muita sanomalehtiä, kuin paikallinen pikkusurkee, ilman suuren maailman uutisia, oli yllätys päästä viettämään liikekeskuksen 3 - vuotispäiviä.Joko tuo möhkäle on ollut niin kauan toiminnassa? Kyllä tämä aika kuluu ihan huomaamatta.Koska olimme sopivasti keskusaukion lähettyvillä, kävimme katsomassa nämä Talentista tutuksi tulleet lentokoneet.Nuorimmainen änkeentyi eturiviin ja minä nakkasin kamerani perään. Jokunen kuva tallentui, mutta ei tästäkään oikein terävää kuvaa tullut.Kyseessä on taiturimainen Flying Circus.Joka putiikkia ei kierretty, matkan piti jatkua.Minulla oli pieni käsityöntekele matkassa mukanani. Aloitin virkkaamaan joululiinaa, mutta se saattaa valmistua vasta joulun jälkeen. Liian iso työ ja liikaa muita töitä saadakseni tämän valmiiksi. Mutta onhan se joulu ensi vuonnakin.Toisaalta, saatan yllättää itsenikin, jos tämän valmiiksi nyperrän ajoissa.
Äidilläni oli mietittynä monta tehtävää miähelle. Minä taas keskityin kuvaamaan äitini tekemiä neuleita ja virkkuita, jotta saatiin Novitan kuvagalleriaan lisättyä uusimpia töitä näytille.Ja kyllä niitä olikin monta.Vaatetta toisensa perään löytyi kaapin kätköistä, oli peittoa ja verhoa, pipaa ja vaustia.Vielä illalla, ennen kotiinlähtöä, käännettiin hälle kangaspuut kudontapaikalle ja kotimatka pääsi alkamaan.Matkalla tulikin sitten vettä ja lunta, tienpinnat oli liukkaita.Pari tunta kului radiota kuunnellen, kässy sai pysyä koskematta korissaan.
Tänä aamuna Suomi heräsi itsenäisyyspäivään ja 2. adventtikynttilä sai palaa koko päivän.Minulla oli suuret suunnitelmat päiväksi, no, sain ainakin yhden työn tehtyä. Nimittäin pääsin lopultakin leikkamaan lasia. Jotain pientä ja häikäisevää on suunnitteilla.
Tänään ovi kävi tiheään, yksi tuli, toinen meni.Lopultakin pirtti rauhoittui ilta seiskalta, ja minä aloin ottamaan vastaan linnan juhlavieraita.Virkkuukoukku huiski silmukoita, ihailin vieraiden kauniita juhla - asuja ja ihmettelin uusia arvonimityksiä.Olen taas ollut uutispimennossa.Uusi viikko on alkamassa.Älkää hyvät ystävät hukkuko mihinkään, vaikka en ehdi käymään blogejanne lukemassa. Vielä ennen joulua, minä suuntaan autoni kohti koulua. Sitä ennen, hyvää yötä ja mukavaa joulukuuta,
Minä en varsinaisesti tykkää lukea kenenkään lehtikatsauksia, saati kirjoittaa omia, mutta olkoon tämä nyt se poikkeus kaikessa.Olen tällä viikolla ostanut / tilannut kaksi uutta lehteä. Uutta ja uutta, mutta...Molempiin olen tutustunut aiemmin, aloitan TaidelasiLehdestä.Tätä lehteä olen muutamia vuosia sitten selannut useamman numeron harrastuspiirissä. Nyt sitä tuleekin selattua yhä useammin työn merkeissä.Tässä viikolla ilmestyneessä talvinumerossa on hiukan minunkin näppini mukana.Lehti ilmestyy 4 kertaa vuodessa ja siitä löytyy mukavasti malleja ja ohjeita alan harrastajille.Toinen lehtiuutuus on Käsityö, Viron suurin käsityölehti, jonka talvinumero on ilmestynyt suomennettuna.Käsitöö - lehti on aina ollut kiva matkatuliainen Tallinnasta. Useampi lehti on tullut hankittu näiltä matkoilta.Tämäkin lehti ilmestyy 4 kertaa vuodessa, aina jotain uutta ja kaunista.
Samaan postaukseen sopivat, just ja just, minun loputkin käsityölehteni.Kansioita kahta peräkkäin koko kaapin korkeudelta ja osa lehdistä löytyy vielä toisenkin kaapin kätköksistä.Näihin kansioihin ja lehtikoteloihin on kerätty vuosikertoja kotimaassa ilmestyneistä käsityölehdistä.Kirjo on laaja. Kuvalehdistä irtirevityt ohjeet ja kuvat ovat omissa kansioissaan, samoin kopiot ja tulosteet.Ja arvaattekin, koskaan ei löydy sitä oikeaa ohjetta, kun jotain hakemalla hakee.Osan lehdistä olen kerännyt aihepiireittäin, toteuttamiskelpoiset ideat omiin kansioihin. Näitä lehtiä tuleekin selattua useammin, kuin muita malleja, mutta harvemmin niitä teen.Ne vain on kerätty talteen.
Käsityölehdet ovat minun lukemistani.Minulla ei yöpöydälle keräänny kirjapinoa, en lue ruokapöydässä mitään romaania, selailen mallilehtiä ja haaveilen.
Alemman postauksen yhden kuusen koristelin omaan häkkiinsä pienten enkeleiden kanssa.
Ensimmäinen adventtisunnuntai ja minä pöllytän höyheniä. Tai pöllytin jo.Näihin kuusiin ihastuin viime joulun alla ilmestyneessä Kotivinkin JOULU - lehtikuvassa.Etsimällä etsin valkoisia höyheniä askartelukaupoista, mutta en saanut mistään.Tai lopulta löysin, uuden vuoden jälkeen Turusta, torin reunan askartelukaupasta ja ostin kaikki pois.
Keväällä pääsiäisen aikaan ostin lisää höyheniä. Sulat ei ole kauniita, liian jäykkiä ja rautalankoja en ala irroittamaan valmiiksi niputetuista höyhenpusseista.Tähän työhön sopii kaikki pienen pienetkin palat. Niillä saa hyvin täytettä ja " kuusen oksat " jäävät koholle. Kaikki kauniisti kaartuvat höyhenet kannattaa sijoitella päällimmäiseksi, ettei kuusesta tule surukuusta.Voisin sanoa, että tämä oli kivaa. Sormet liimassa ja höyhenissä. Jopa niin kiva
a, että laitoin vanhemman pojan eilen hakemaan minulle lisää styrox kartioita Sinooperista.Tein kaikkiaan yhdeksän kuusta, joista kolme on pienempää.Yhteen kuuseen kannataa varata ainakin kaksi pussia Tiimarin höyheniä.Olisin halunnut kuusesta paljon korkeampia, mutta en löytänyt aihioita. Kartongista vääntämällä olisi saanut, mutta epäilen niiden kestävyyttä säilytyksessä.Nämä pehmokuuset jäävät keittiönpöydälle. Toisella kertaa lisää kuvia kivoista sisutusjutuista.Ensimmäinen adventtikynttilä tuokoon valoa sinunkin päivääsi,
Kummilapsemme tulee saamaan pehmeän joulupaketin. Tiedän olevani olevani tylsä kummitäti pehmeine paketteineni, mutta laitan minä jotain muutakin, ettei ihan tarpeellisella linjalla kuljeta.Lapsen äiti toivoi jo heinäkuun syntymäpäiville tytölleen neuletakkia, mutta olin jo lahjan silloisiin juhliin tehnyt, enkä olisi millään niin lyhyellä varoitusajalla saanut takkia valmiiksi.Ostin Nalle - langan kesän alennusmyynnistä, tietoisena joululahjasuunnitelmistani.Tälle takille hain aiemmin ohjetta, mieluista ei meinannut löytyä, kun ohjeen piti olla helppo, nopea tehdä ja mielellään ihan samalle langalle valmiiksi laskettunakin.
Malli löytyi Novitasta, 2 / 2002. Ohjeessa käytetyn Woolin vaihdoin ostamaani lankaan, samalla tiheydellä mentiin.Neuletakki on nelivuotialle, koko 104 cm. Toivon sen sopivan sellaisenaan, helmassa ainakin on reilusti mittaa. Ohjeesta poiketen, en tehnyt huppua laisinkaan. Huppu haalarin väliin tungettuna ei ole kiva, ja päähän se puetaan aniharvoin.
Takissa on kaunis kuvio joka kappaleessa, pientä palmikkoa oli mukava neuloa.Pienet napit on sopivat mukavasti pienen sormiin näprättäväksi.