Rakkautta ja piikkilankaa

Yöllinen vesisade oli luontoa virkistävä.
Ilma on helteinen, sisällä olo tuntuu välillä paljon mukavammalta, kuin pihalla.
Olen kantanut tavaroita omille paikoilleen, kesä saa muuttoliikkeen aikaiseksi ja silloin pitää siirtää kaikki talven aikana sisälle kertyneet asiat paikoilleen.

Sitä on nähnyt talven aikana paljon hyviä ideoita monissa blogeissa ja luetuissa lehdissä, monia asioita on halu kokeilla ja tänään olen yhden sellaisen toteuttanut.
Oikeastaan jo eilen aloitin ja pitkin päivää verkkaiseen tahtiini olen saanut kaikki paikoilleen. Tai melkein kaikki.Piikkilanka, tuo aikansa palvellut lehmälaitumiemme välttämätön paimen on nykyään julistettu pannaan. Sitä ei saa enään käyttää laidunten rajaajana. Mutta se on jostain syystä jäänyt laittamatta metalliromulavalle, kuin odottamaan tämän emännän jatkuvaa luomisen tuskaa.
Kieputtelin eilen illalla neljä tällaista kolmen kiepin rinkulaa ja spreijasin ne valkoisella maalilla.
Olen aiemmin päivittänyt tekemiäni keramiikkasydämiä ja nähtyäni tuollaisen piikkirenkulan, tiesin heti miten sydän jatkojalostetaan.
Sydän oli suunnitteilla terassin tuulensuojaoviin, mutta näillä kiepeillä sain työlleni ihanan kehyksen.













Toisen kiepin, valkoisella sydämellä laitoin kulman taakse, silmäniloa joka suunnalla.
Kahdelle kiepille etsin vielä paikkaa, mutta eiköhän nekin aikanaan löydä oman paikkansa, kun taas kiertelen katselemassa pihaamme.



















Kukinnot puskevat läpi mustasta mullasta, kasvuvauhti on ollut huimaa parina viime päivänä.
Viime keväänä jouluruusuni oli nupuillaan, kun tuli kylmät yöt ja sanoin hei, hei sen kevään kukinnolle.


















Olen istuttanut tämän kolmisen vuotta sitten tälle paikalle.
Samasta kohtaa olen ottanut blogiini ensimmäisen valokuvan. Viereinen jouluruusu ei taida kukkia tänä keväänä laisinkaan, elo näyttää niin hiljaiselta.

Orvokki, lehdokki, vuokko ja ...

Aina on hyvä syy juhlia!
Nimipäiväonnittelut tyttärelle ja onnea uudelle työlle.

Näinä aikoina työpaikan saanti on kimuranttia, siinä onnistuneelle on juhla paikallaan.Lähes 10 työhakemusta ja yksi tärppäs.
Nautimme pienet leivokset auringon antaessa lämpöisiä säteitään.
Lempeä tuuli ja tunne, että pieni taakka on poissa mielestä, toinen pääsee aloittamaan uusissa ympyröissä.


















Pihatyöt ovat päässeet hyvään vauhtiin.
Kun talventörröttäjät poistettiin, voikukka luuli että tyhjä tila kukkamaalla on ihan sitä varten.
Mukavia hellepäiviä sinulle, toivoo
ja änkee kukkamaalle takaisin ;)

Kohopintaa

Päiväni on kulunut räytyen, en tehnyt yhtään valmiiksi suunnittelemista töistäni, vaan istuin ja neuloin, neuloin ja ompelin. Kasasin ihan kaikki peitonlappuset, mitkä olin koriini matkoilla tai telkkutyönä neulonut.
Sain taas vauhdin päälle ja neulon aktiivisesti.
Tytsi on aina välillä huomautellut, että hänen peittonsa on vielä keskeneräinen. Josko tämä olisi jouluksi valmiina ;)
Näin kesän kynnyksellä on hikistä puuhaa neuloa paksuhkoa villalankaa, mutta sitkeästi etiäppäin. Malli on jo iskostunut päähäni ja vaihtelua työhön tuo eriväriset laput.
Korkkasin vasta valkoisen langan, näillä neljällä värillä saadaan peittoon tarpeeksi värin vaihtuvuutta.
Jos laskimme langankulutuksen oikein, on koristani kulunut vasta 1 / 3 varatusta lankamäärästä.


















Osaa väreistä en varmaankaan saa enään lisää, mutta valkoista löytyy aina.
Valmiin peiton värisommitelmaa ei ole mitenkään ennalta suunniteltu, sen saa tytär miettiä itse, kun saan kaikki neulottua. Minä vain ompelen palat kiinni.Ilmassa on aitoa kesäillan tunnelmaa, linnunlaulua, nihkeää ilmaa, sadetta ja ukkosta.

Pohjia

Tässä on äiren iso humu!
Kukkasena kukkamaalla, kiellosta huolimatta kiipesi nysän sähkötolpan päälle. Onneksi ei sentään tätä korkeamman.
Edellisessä päivityksessä mainitsin ommelleeni äitienpäivän kaikki vapaa - ajan, siitä piti huolen vanhimmaisemme, kun toi pelitakkinsa muokattavakseni.Kolme takkia, joidenka rintataskuihin ommellaan tarrapohjat ja valmiina ommellaan hihoihin.
Poeka oli sentään riistänyt valmiiksi melkein kaikki irti, muutama taskuläppä oli vielä ratkomatta.
Matkassa oli 5 cm leveää tarrapohjaa 4 metriä, mutta vastakappale oli unohtunut ostaa.
Onneksi äiren varastoista löytyy sunnuntaisinkin jotain, joten pääsimme heti työhön käsiksi.




















Minulle annettiin tarkat ohjeen, nauhat pitää tulla ihan keskelle, eikä nauhojen välistä saanut näkyä yhtään taskukangasta.
Ompelin ensinnä vihreiden takkien kaikki taskut, ettei tarvinnut jatkuvasti vaihdella lankoja koneeseen.
Nauhat paikoilleen, ja sitten sovittamaan.

















Taskun sovittaminen hihaan ei ollutkaan ihan niin helppoa, kuin luulimme. Taskuissa on vain toisessa sivussa laskospohja antamassa väljyyttä, jotta iso käsi mahtuu ihan pohjalle asti.
Laskospohja piti laittaa selkäpuolelle. Ensimmäinen ommellus, ei kommellus, se ommeltiinkin etukappaleen puolelle.
Ja taas riistettiin.
Monta kertaa mallattiin ja tehtiin sovituksia, isot taskut eivät ihan tuosta vaan sopineet hihoihin.
Kangas on todella tiivistä, ompelukoneeni huusi apua nelinkerroin väännetyn laskoksen kohdalla.
Ompelijan kärsivällisyyttä koeteltiin, kun viimeisen takin kohdalla oli työaikaa vain muutaman kymmenen minuuttia. Onneksi oli jo kokeiltuna kaikki mahdolliset väärinsovitukset, läppien asennot ja katkenneet neulat, sekä nuppineuloilla kaiverretut sormenpäät.













Kolmannen takin hihataskut menivät kerrasta kohdilleen, tikit ommeltui suorina, ja sitten vain merkit paikoilleen ja sovitukseen.



















Kesäkuussa, kun Ruotsin Victoria vihitään, rymyään iso kansainvälinen airsoft- peliporukka toisaalla Ruotsissa.
Pirkanmaalta lähtee muutama kaveri tämän oman humumme lisäksi pelaaman. Kolme päivää pelkkää pelaamista ja rymyämistä.
Muistaakseni pelialue on 30 km kanttiinsa, siinä ajassa alueenhan juoksee ihan helposti pari kertaa ympäri.

Turistaan juhlasta

Viikonlopun hulinat, juhlat ja pulinat ovat taakse jäänyttä, mutta kaikki muistissa. Koska lyhyet vapaani ovat nykyään ihan yhtä menoa ja touhuamista, halusin olla kotona edes äitienpäivän ja kutsua oman äidin ja hänen miehensä meille syömään.

Ehtona oli, että minun ei tarvinnut leipoa edes sitä äitienpäiväkakkua, sen lupasi tehdä sisareni ja niin hänkin sai kutsun luoksemme. Ovelaa.

Kaikki lapsemme olivat läsnä, oli mukava olla koolla pienellä porukalla. Minulla oli kädet täynnä työtä koko päivän, vaikka en laittanut ruokaa, siitä huolehti miäs ja lapset. Tein ompeluksia, niistä myöhemmin.

En odottanut saavani mitään, mutta sitä yllättyneempi olin, kun jo lauantai - iltana, perinteisesti meillä annetaan lahjat päivää ennen juhlapäivää, siinä Suomen pelin ekalla erätauolla, minun syliini kannettiin monta pakettia.
Sain ihka oman piikkimaton. Rentoutumiseen. Nyt vain pitää uskaltaa ottaa lepoisa asento piikkien päällä ja antaa kropalle lokoisa olo.
Vihreät Reinot. Olin viikolla lukenut, että nyt näitä saa vihreinä ja minä sain ne! Toisen tossun osti tytär, toisen vanhempi humu. En muista kumpi tuli kummalta. Niin ihanat, siro 37 on jalkaani täydellinen. Itsetehtyjä kortteja. Nämä ovat niin persoonallisia, olen aina säilyttänyt kaikki. Nuorimmaisen koulussa oli äideille kylvetty paprikaa, mutta kaikki lapset olivat unohtaneet ottaa sen kotiin viikonlopuksi.
En saanut sitä vielä tänäänkään, edelleen dementiaa tuolla pojalla. Ehkä saan sen ennen kesälomaa, hoitakoon opettaja sitä tämän toukokuun.


















Valkoinen, iso hortensia monine kukkasineen on miähen ostama. Ihastuttava kukinto on pitkäaikainen ilo.

Uusi viikko on alkanut sateisena ja kylmänä. Siitä huolimatta laitoimme huvimajan kesäkautta varten siivoten ja pesten.
Aina jostain ovenraosta pääsee muutama lintu sotkemaan huoneen talven aikana.
Oikein ihanaa viikkoa sinulle,

Älä tuo mitään

Minulle kovin rakas kummitätini juhli tänään syntymäpäiviään.
Vuodet pyöristyivät, mutta juhlija pysyy ikinuorena. Juhlatilaisuus pidettiin Pyynikin kupeessa ravintola Koulukellarissa.
Samassa paikassa missä päivänsankari on itse aikanaan tehnyt osan päivätyöstään opettamalla uusia ruoka - alan ammattilaisia.Ah, mikä ruokalista meillä oli tarjolla. Ja mikä määrä tarjoilijoita!
Ihania salaatteja ja piiraita, juustoa ja muita herkkuja.
Syntymäpäiväsankarille soitettiin viulua, laulettiin, lausuttiin runoja.
Juhla oli kaunis ja lämminhenkinen.
Oli ihana olla mukana kutsuttujen joukossa. Nähdä tuttuja kasvoja vieraiden joukossa, vilkutuksia ruudun taakse teille kaikille.

















Kun kutsussa lukee, ettei mitään muistamisia, on vaikea olla toteuttamatta juhlijan tahtoa.
Ihan pienen muistamisen tahdoin kuitenkin antaa, virkatun liinan.
Ja koska itse pidän vihreästä, tein liinasta vihreän.
Ohje on Filethäkeln - lehdestä / 07, malli 42. Ihan pikkasen tein ohjeessa muutoksia.


















Aamulla kuvailin ja mittailin liinan ennen paketointia. Tästä tuli mukavan kokoinen vaikka kahvipöytään laitettavaksi.
Pituutta 90 cm ja leveyttä 39 / 49 cm.
Lanka on Lammy Yarns Crohet couleur, 100 gr kerä.
Hippasen yli kerän kulutin lankaa. Lanka on 100 % pv ja tuttuakin tutumpi 1. 5 mm koukku.

Onnitelukortin, kuten niin monet muutkin kortit viimeaikoina olen piirrättänyt tyttärellä.
Hän päivittää korttilistaa lähipäivinä, kunhan kaikki ovat saaneet omansa.
Iso halaus ja kaunis kiitos sinulle, Eeva.

Kaikille äideille hyvää äitienpäivää,

Naavaparta

Mikä ihana hiljaisuus!
Kuuluu vain haravan rapina, tauoton puheensorina ja naapurista vasaran pauke. Ei autoja, eikä jatkuvaa liikennettä.
Toisaalta naapurista tulee vieno savun haju, liekö lämmittävät saunaa.
Korva lepää ja hermo.
Eilen saimme vauhdin päälle ja siivosimme kolmesta kukkamaasta kuivat oksat. Yleensä olen yrittänyt saada äitienpäivään mennessä etupihan siistiksi, nyt se on jo tehtynä.Kukissa on mahdottoman pienet alut, muutama krookus kukkii lehtien alla. Ainoastaan kahdessa aikaisin kukkivassa pionissa on hyvät alut, noin 10 cm.
Vanhat pihamännyt eivät paljon roskaa, käpyjä on niukalti ja kuivia oksia kourallinen.Sitä vastoin kukkamailla on sellainen sekamelska, ettei tiedä mistä kulmasta sitä taas aloittaisi.
- Mikä tässä kukkii?
- Ööö, en muista.
- Saako sen katkaista?
Miten voikaan unohtua kukkien nimet talven aikana, mutta kohta niiden noustua maanpinnalle, tulevat nimet muistiin.Kahdella kärryllä ja hyvällä määrällä ämpäreitä pärjää pitkän aikaa, kun kärräri raapii tiensyrjän ojia.











Piha kohentuu hetkessä, ja kukinnot ovat valmiina uuteen kasvukauteen.
Ilahduttavan vähän myyrän tuhoja, ja ikäviä koloja. Jokunen pesä löytyy kasvuston seasta, mutta huomattavasti vähemmän kuin viime keväänä.

















Uusia kukkamaita perustetaan tänäkin kesänä ja vanhoihin perennapenkkeihin pitää hankkia taimia.Ehkä pioni, yksi tai ....
Aina tulee markkinoille kokeiltavia uutuuksia. Posti kantaa mainoksia, joista mieli tekisi lähemmin tutustua moniin uutuuksiin.
Työmatkani ihanuus, Pinsiön taimitarha, alkaa houkuttelemaan kauniilla näytetarhallaan.
Ah, kyllä kesä on ihanaa aikaa.Antaa naavan kasvaa puhtaassa ympäristössä.

Ensi vuonna uudestaan

Viikonloppu tuntuu erityisen pitkältä, kuin olisi ollut lyhyempi loma.
Sää on vaihdellut vähäisestä lumisateesta kunnollisiin sadekuuroihin. Nopea auringonpaiste ja kova tuuli, sitähän se lähinnä on ollut.
Töiden jälkeen perjantaina ajauduimme miähen kanssa teatteriin. Saimme liput, kun lipun lunastaneet eivät voineet sairaustapauksen vuoksi itse mennä katsomaan hulvatonta Luolamiestä. Jostain syystä, olisiko ollut selkeäsanainen esitys, kun miäs tunnisti itsensä niin monesta kohtaa itsensä - luolamieheksi.
Nauroimme esitykselle, se oli hauska. Unohtui viikon väsymykset ja pötsärit olivat ihan kipeinä.
Vastavuoroisesti olisi kiva päästä katsomaan Luolanainen, sinne pitänee varata vedenkestävää ripsaria tai jättää vallan laittamatta.
Teatterikäynti on aina elämys, kyllä se elokuvan aina voittaa.Vapputorille oli raahautunut sateesta huolimatta moni muukin, kuin me. Katselimme teekkareiden kasteen, nautimme annokset muikkuja ja jälkkäriksi metrilakua.
Iloitsin nähdessäni kaikki lapseni yhtä aikaa, tosin vain hetken. Vanhempi hävisi humuun tyttöystävänsä kanssa, eikä siinä ihmisvilinässä erottanut kuin nuo "vahdittavat".

Illaksi ajaduimme mummolaan, tytär halusi olla kuskina, sai ajaa koko päivän. Se sopi hyvin minulle, sain neuloa peiton paloja ja näin hyödyntää vähäistä neulonta - aikaani.


















Tänään olin aikeissa lähteä kirpparille, mutta sainkin ison lastin vanhaa, roskiin menevää tavaraa kotiin. Kiitos siskoni! En lähtenytkään mihinkään, vaan jäin leipomaan pullaa.
Kahdesta isommasta korista teen lajittelukorit kodinhoitohuoneeseen, kannellisesta lankakorin ja kahdesta muusta...no, vielä en tiedä, mutta varmasti nekin paikkansa jostain lunastavat.
Loput tavarat lajittelin jo omille paikoilleen.

Viikosta on tulossa vilkas, joka illalle töiden jälkeen on jotain menoa kirjattu päiväkirjaan.
Hyvää alkavaa viikkoa sinulle,