Valot hämärään

Vasta tämän kesän lopussa olen innostunut lisäämään näitä aurikokennovaloja. Koskaan aiemmin en ole liiemmin edes katsonut, mutta tämän vesialtaan päälle laitettu kärhökaari inspiroi etsimään pitkän valonauhan, jossa valot heijastuisivat pimeällä vedenpintaan.
Takapihan terassinnurkalla on ollut yksi valosarja, joka sekin sijoitettiin rennosti valumaan tolpankylkeä pitkin.

Päädyin kuvaamaan valosarjan yöllä, kunhan nyt jotain näkyisi. Kuvaaja ei ole horjunut, vedenpinta ei ole läikkynyt, vaan luovuus, se näkyy kuvakulmissa =D

Täytyy sanoa, että eihän nämä mitään liiemmin valaise, mutta kyllä ne kivasti tuovat eloisuutta alkavaan hämärään. Nämä ovat aasinsilta kausivaloille ja siitä jouluvaloihin. HUOM! Joulu mainittu!

Asensimme valoja päiväsaikaan ja siinä rimpuillessamme kaaren laidasta laitaa putosi muutama lampunpidike altaan mustaan pimeyteen. Löytynee ensi keväänä, kun allas taas tyhjennetään pesua varten.

Jokasään valaisimet kestävät säällä, kuin säällä. Pakkasenkestoa en katsonut, mutta aiemmin ostettu nauha on kyllä ollut paikoillaan ympäri vuoden.

Etupihan suureen lyhtytaloon, jossa lyhty sisällä, ostin kynttilänmallisen valonlähteen. Tässä on kaunis, kirkas valo, joka näkyy suoraan keittiön ikkunasta.

Puutarhan omppopuuhun sijoitettiin useampi valo. Katsoo mistä suunnasta vain, aina näkyy joku pallo.

Kasvarin päädyssä on myös valot.

Samat nurkat kuvattu aamunhämärissä. Aurinkokennoissa riittää virtaa hyvinkin aamutunteihin asti.

Etupihan kivimaahan ostettiin "kivivalot", jotka maastoutuvat hyvin vaaleiden kivien lomaan.

Yllättävän hyvin valojuopa näkyy koneen kylkeen. Vanha kone on hellinrenkaineen hyvin massiivinen suuren kiven päällä ja sen korostaminen, eli esiintulo on kiva näky myös pimeänaikaan.

Kukkatolppa

Ostin paikallisen kirppiksen tarjonnasta sipposen kukkatolpan, kun olen sellaista jo hyvän aikaa etsinyt. Kaikki tarjolla olleet ovat liian kaukana tai liian jotain. Tässä näin heti mahdollisuuden, mikä ei vaadi mitenkään suuria ponnisteluja niin tehdessä, kuin siirrellessäkään.

Pinta oli kulunut ja tasanne kiero. Silleen kivasti kulunut ja täynnä mahdollisuuksia.
Miäs hioi tämän koneella kauttaaltaan ja minulle jäi maalaus.

Tällä kertaa maaliksi valikoitui kilikalimaali, turkoosi kalkkis, jolla saisin nopeasti valmista pintaa.

Minulle oli tehty puuliiteriin valmiiksi maalauspaikka, suojamuovit, korokkeet ja hyvä tila kiertää. Korkki auki ja maalia pintaan.

Suhuttelin pinnat kahteen kertaan ja annoin välillä hetken kuivua. Valmiista pinnasta tuli silkkimäisen pehmeä ja se mihin ei maalia osunut, on saanut jäädä silleen. Maali on riittoisaa, pulloon jäi vielä ainetta niin, että voin maalata sillä jotain muutakin.

Halusin tasosta kulutusta kestävän, jolloinka tolppa siirtyi takasin miähen pajalle, jossa siihen laitettiin vaha pintaan. Kunnon tuuletus ja kuivaus ja nyt kukkatolppa on valmis.

Turkoosia on edelleen pieninä väriläiskinä ympäri kotia. Sijoitin tämän kukkatolpan pirttiin aivan ikkunan eteen. Sen päälle sijoitin monstera peikonlehden. Kyllä, monstera, tästä kasvaa suuri. Siis, jos kasvaa.

Olen kesän aikana vaihtanut lopuillekin kukille mullat, antanut lisää kasvutilaa ja siirtänyt viherinnostuksen vähitellen sisätiloihin.

Pirtti koki muutoksen, kun myin suuren pöytäryhmän pois. Huomaa, pöydässä ei ole laisinkaan kantta =)

Pajuneliö

 No nyt on tehotytöillä mummin tekemät peitot, kun sain lopultakin valmiiksi Vanessan oman peiton. Venlalle tuli aikoinaan tehtyä useampi peitto, joita sitten Vanessa vauva-aikoinaan  käytti. Siksi en halunnut kuormittaa nuorten kotia liialla materiaalilla.

 Kyllä minua silti monesti on harmittanut, kun juurikin tämä nuorin on jäänyt kaiken kiireeni jalkoihin. Tiesin jo tytön syntymän aikoihin, että omatuntoni soimaa, kun olen niin vähän läsnä. Kerroin sen jo silloin tyttärelle. On kuitenkin ollut hienoa, että Vanessa ei ujostele, juoksee nähdessään heti syliin ja höpöttelee omiaan.

 Pidemmän aikaa mielessäni oli, että haluan tehdä Vanessalle samanlaisen Pajuneliöpeiton, kuin sisarelleen. Tsekkasin aiemmasta päivityksestä värit ja ostin langat vuodenvaihteen lanka-alesta.
Ensimmäistäkään lappua en ennättänyt aloittamaan ennen kevättä, kun matkasimme Saimaalle. Matkakässynä aloittamani laput minun oli tarkoitus virkata loppuun kesälomamatkalla samaan paikkaan, mutta ei sekään aika vielä riittänyt.

 Peiton kokoaminen otti oman aikansa, samoin kaikkien lankojen päättelyt. Otin aikataulukseni teen, kun ehdin. Tyttöjen käydessä kerroin Vanulle, että teen hälle oman peiton. Voi sitä tytön riemua, kun hän otti pienen peitonpalan ylleen ja kävi sanomassa vaarille, että mummi tekee hälle peiton. On kiva ilahduttaa, kun tykätään.

 Valmiin peiton reunaan virkkasin vielä ks, sekä pylväskerroksia. Valmiin peiton mitoiksi tuli 1,4 x 1, 4 m. 
Lanka on Svate Fåret Tilda, jota kului himpan yli kilon verran. Sain yhden virkkuukoukunkin poikki. Hyvä muovinen koukku, joka ei kestänyt ihan koko peittoon.

 Käsitöiden merkitys on muuttunut vuosien aikana ja niiden tekeminen on minulle aina yhtä rakas harrastus. Olen monen monituista kertaa miettinyt näiden päivitysteni tekemistä ja lukijoiden osallisuutta. Tänä aikana, kun olen näitä kuvannut ja kirjoittanut itselleni muistiin ja teille nähtäväksi, olen ollut pätkätyöläinen, sinkoillut sinne tänne töideni perässä ja aina jossain välissä ehtinyt jotain saamaan valmiiksikin asti. Bloggailuni alkoi 2007, eli kesällä tuli jo 12.vuosi täyteen käsityörikasta elämää blogistaniassa. Ja nythän oli niin, että sain pitää ensimmäisen yhtämittaisen kesäloman miähen kanssa 12-vuoteen. Joka täyttyi kesän lämmöstä, matkoista ja pihatöistä.
Työt tulee jatkossakin viemään ison osan päivistäni. Olen iloinnut täyttyvistä iltakursseista, lasiharrastukset jatkuvat. Valmiiden töideni päivitystahti ei tule tästä vilkastumaan, mutta ihan kaikesta muusta aion kirjoittaa ja kuvata edelleen.

Mehikasvit

Siirsimme alkukesästä suuren suuren valurautapadan kukkamaalta toiselle. Hetken mietin, mitä tähän laittaisin. Koska padan pohja on jo halki, on siinä voinut pitää ympäri vuoden maa-ainesta ilman, että harmittaa, jos pata hajoaa. Siirron ajaksi pata oli kuitenkin tyhjennettävä. Oli se niin painava tyhjänäkin, että sitä joutui tosissaan siirtelemään.

Kun pata saatiin täytettyä uudestaan, oli minun vuoroni täyttää se kasvustolla. Minikokoelmani pihaosuus tulee tässä padassa hyvin esille. Sain kauan sitten apuja Kristiinalta, kun markkinoille saapui erä kauniita pitsikaarisia puutarhatuotteita.

Aidanne, istuimet, pienet kottikärryt ja linnun juoma-allas, sekä lintuhäkki on sijoitettu niin, että tulevat esille maksaruohojen kasvaessa.

Kesän edetessä lisäilin vielä muutaman pienen esineen, mutta kaikki nämä täytyy kerätä talteen syksyn aikana. 
Minimaan kasvustoa keräsin kukkamailta ja ruusukkeet kävin ostamassa.

Olen kuvannut kesän kasvun muutamaan eri aikaan, jolloin huomaa, että vehreys on lisääntynyt huomattavasti. Jopa niin, että osa kasvustosta on "valunut" ulos padasta ja jatkaa kasvuaa kukkamaalla, jonka päälle pata on nostettu.

Padan taustalta näkyy punainen malva, mikä ensimmäisessä kuvassa oli vielä hyvinkin alussa.

Jos nämä talvehtivat tässä hyvin, keväällä kasvu lähtee entistä rehevämpänä uuteen kasvuun.

Koko ikä on yhtä leikkimistä. Pienet tehotytöt ovat jättäneet nämä omaan rauhaansa. Kotoa on ilmeisesti opastettu, että mummin kukat ja omat lelut =D

Loppukesän kukkivat

Kuvasin ihastuttavan köynnösruusuni terassin reunalta ja tein kuvakollaasin kukinnon eri vaiheista. Yllättävän kauan ruusu on jo kukkinut ja siinä on vielä paljon nuppujakin. Osa nupuista on vahvan kirvakerroksen alla. En ole ajatellut suihkutella niitä pois, jos eivät nyt äidy ihan tuhoamaan ruusuani. 
Mihin vain katsonkin, on kukkivia vielä vaikka kuinka paljon. Terassin pelakat pyrin säilyttämään, jos vain jaksavat sinnitellä yli talven.

Sormustinkukan pitkä varsi on täynnä siemeniä. Jos kaikki tuleentuvat, pieniä lehtiruusukkeita on ensi kesänä taas paljon nypittäväksi. Toki annan osan kasvaa missä kasvavat, mutta osa kasvustosta on pakko pitää kurissa karsimalla.
Toinen perenna, malva, on myös pidettävä kurissa jatkuvalla kasvun rajoittamisella. Alkuja löytyy joka paikasta, vaikka en ole kasvustoa siirrellyt.

Uudet perennat ilahduttavat kukkimalla, vaikka ei niiden tänä kesänä vielä täydy pörhistellä. Riittää, että juurtuvat. En ole kuitenkaan raaskinut katkoa kukintoja.

Salkoruusun kukintaa sai odottaa tooosi pitkään. Kurkin aika ajoin kasvustoon, että onhan se edelleen hengissä ja on se. Muutama vuosi sitten ostin kaksi alkua, joista toinen on jo kuollut. Tänä vuonna aion nakata monta pussillista siemeniä itämään ja odotan kasvun ihmettä. Tämän salkoruusun kukinta on lähes musta.

Ilta-aurinko lämmittää vielä ihanasti. Sen säteilyn hyväilyssä petunian kukintokin punervoi koko kukan.

Omenasadosta on tulossa hyvin vähäinen. Osa ompuista putoilee jo muumioituneena, osa toukkien rusikoimina.

Pepi-päärynä, eli Venlan päärynään on tulossa iso sato, mutta päärynät eivät taida ehtiä kypsymään.

Isomaksaruohon kasvusto on saavuttanut jo takapihan kukkamaan toisen reunan päästä päähän. Vuosien aikana olen hiukan venyttänyt kasvustoa. Hyvä peittokasvi, etteivät rikkakasvit valtaa alaa. Vielä saa odotella, että kasvusto saa kauniin värin kukintoihinsa.

Jos takapihan kasvusto on seesteistä ja harmoonista, on puutarhan puolella värien ilotulitusta! Täällä pärjäävät vain ne, jotka jaksaa venyttää kukinnonvartensa korkeuksiin.

Keltaisin kukin kukkivat nauhukset, vaaleanpunainen malva ja siniset jaloritarinkannukset. Taustalla perhosten suosima kukkanen, jonka nimeä en millään muista. Palavan rakkauden tunnistan, kirkas punainen, mutta tuon vanha roosa kukkanen...piip, on purppurapunalatva (5.9. nimi lisätty).

Pian voi jo sytytellä valot lyhtyihin. Viikonloppuna lisättiin muutama aurinkokennovalo lisää istutusten lomaan.

Hortesioiden nuput ovat aukeamassa. Täytyy myöntää, syksy on jo tulossa.

Kevään ensimmäiset, orvokit, jaksavat vieläkin sinnitellä. Olen nyppinyt kukkineita pois koko kesän ja saanut tilalle aina uusia kukkivia. Osan pieniä orvokki-istutuksia heitin jo pois, kun lehdet harmaantuivat ilmeisesti härmän vuoksi.

Valtaisa kukkapallo

Terassin lappeen suojissa huomiota saavat monet istutukset. Nautin nyppiä kukkineita, ohjailla kasvustoa ja suunnitella kauden seuraavia kasvustoja.

Saamani verenpisara, Blue Sarah, oli heittää henkensä viime talvena kellarimajoituksessa. Olen koko kasvukauden seurannut hidasta elpymistä, viherryksen lisääntymistä ja muutaman nupun aukeamista.