Koskaan aiemmin en ole saanut samana päivänä potkuja kahteen kertaan! Koska korona. Maanantaina sekin tuli koettua ja piti oikein varmistaa, että oikein meni. Iltatyöt on tältä keväältä ohi. Suvivirsi tuli aiottua nopeammin, vai saiko sitäkään enää veisata? Olen malttamattomana odottanut miten voin toimia, että saan tehtyä loppuun kesken jääneet työni siltä osin, kun uunitukset vaativat. Kävin omatoimisesti tänään koululla, joka oli jo tyhjentynyt aavemaisen hiljaiseksi. Palautin avaimeni ja jätin kirjelapun, minä se olin. Pyrin vielä poikkeamaan useamman kerran, että voin antaa valmiit työt kurssilaisille.
Toisaalla saattaa opisto käydä aukomassa ovet, että kaikki saavat omat materiaalinsa haettua. Niin paljon mietittävää ja asioiden hoitamista.
Päivätyössä saimme uudet käytösohjeet =) Niiskustus, pysy kotona. Kuume, pysy kotona. Lihassärky, pysy kotona. Jne. Samat ohjeet, kun netistä olemme voineet lukea. Sairaslomalle jäädään herkemmin, kukaan ei ota riskiä sairastumiseen, eikä tartuttamiseen. Rivistöt alkoivat jo harventumaan.
Olemme saaneet lukea monen firman aloittavan yhteistyöneuvottelut. Kun kyykätään, kyykätään syvälle. Me menemme vielä huomenna töihin. Perjantainakin. Ja niin kauan, kun pystyssä pysytään.
Kevään kaikki tapahtumat on nyt peruttu. Syntymäpäivät x 2. Odotimme näitä tapahtumia. Muita ei ollut suunnitelmissakaan.
Otin kevään teatterilehtisen kauppareissulla ennen kaiken pysähtymistä, selasin ja totesin, ei varata nyt mitään. Kaikessa tapahtumien suunnittelussa on tainnut olla etiäinen, kun päiväkirja on jäänyt vaille merkintöjä ja loputkin saa vetää yli. Kaiken kaikkiaan ahdistavaa.
Alkujärkytyksen, vai voiko tätä sanoa järkytykseksi, jälkeen olen alkanut toimimaan. Jokaisena hetkenä jotain pientä puuhaa löytynyt ja suuret suunnitelmat säästetään viikonloppuun. Paistaa se aurinko huomennakin,














