Käpälä

 

 2.5.2024 

Odottavan aika ei ollut pitkä. Onneksi hoitojono oli himpan myöhässä. Koskaan, milloinkaan aiemmin en ole mennyt näin tärkeään lääkäritapaamiseen niin viime tipassa, kuin tänne. Olin saanut kutsun suunniteltuun käsikirurgiaan, jota varten varoin rikkomasta ihoani, hoitaen ja suojaten, että mikään ei muuttaisi käyntiäni tulevaan. Miäs oli ottanut päivän vapaaksi, että pystyi kuljettamaan minut. Ennen operaatiota oli jonoksi asti asioita hoidettavana ja ilmoittautuessa piti vielä muistaa ne loputkin. 

En lähtenyt hiippailemaan käytäville, vaan odottelin rauhassa omaa vuoroani. Jono lyheni nopeasti, kun oli jo minun vuoroni saada puudute omaan ranteeseeni. Että otti kipiää! Tässä välissä laitoin viestin, että aikataulu sakkaa. Lähdin vessaan. Pian oli jo minun vuoroni, eikä aikaakaan, kun operaatio oli valmis. 

Rannekanavan jumi, 10 min. Edellinen leikkaus oli vuonna -96. Ja sitten hotellin aulaan odottamaan noutajan saapumista. Olimme käyneet samassa rakennuksessa noin 1,5 vuotta aiemmin, Eemelin syntymäpäivänä.

Olihan minulla tollo olo. Vaikka tiesin miten hoito etenee, niin olin tehnyt jo pitkän aikaa omaa pääni sisäistä työtä, että saan pysymään itseni paikallaan yhden käden turvin. 

Olin kokeillut jokaisen ulko-oven avausta. Pääsen ulos kahdesta ovesta. Nuorimmainen korjasi tilanteen ja sain kolmannenkin oven auki yhdellä kädellä.

En saa kuitenkaan auki vaatteitani, enkä pysty pukemaan, kuin osan ihan itse. Etsin väljät, vetoketjuttomat vaatteet valmiiksi. Kengät, jotka saan laitettua jalkaani kenkälusikan kanssa. 

Pesulla käydessäni maalarinteippi ja muovipussit. Pesuainepullojen pumput on niin hyvä keksintö, versus puserrettava kovamuoviastia. 

Hyötyaskelia tulee tuplaten, kun vien vain yhtä asiaa, astiaa kerrallaan. Miäs pilkkoo, kuorii ja laittaa kaiken valmiiksi seuraavien viikkojen aikana.

Ettei nyt vain sattuis mitään, istun ja odotan ajan kuluvan. Haen värityskirjani, jonka olen ostanut v.2013. Yhtäkään sivua en ole värittänyt ennen tätä. Haen puuvärikynäni ja automaattiteroittimen. Kiitos tekniikka, saan kyniini uudet terät helposti!

Herään aamuisin todella aikaisin, mutta otan välikuoleman muutamana päivänä leikkauksen jälkeen. Puudutteet on nyt käytetty loppuun ja käpälään sattuu. 

Kuuntelin Eila Roineen elämänkerran samalla, kun värittelin kirjaani. 

Pysähtyminen ihan kaikesta tuo erilaisen näkemyksen monesta asiasta. 

Luonto heräsi vähitellen eloon ja sain avata käteni kääreen kolmantena päivänä leikkauksesta.

Käpälä oli siisti, mustelmilla, mutta ei mitenkään pahasti. Kahdeksan tikkiä, joiden poistoon voin varata ajan kahden viikon kuluttua operaatiosta. Lopetan samalla särkylääkkeiden syönnin.

Siteen avaamisen jälkeen käsi turposi lähes välittömästi. Kylmää, kohoa, lepoa ja kohoa. Ihan olen ohjeen mukaan jumpannut ja kohonnut, mutta käsi turpoaa edelleen ennen tikkien poistoa. 

Keksin värittämisen tilalle jotain enemmän. Otin esille timanttimaalaukseni, jonka ostin Kajaanin Rustasta aiemmalla lomareissulla. Tämän tekemiseen ei mennyt montaa päivää. 

Kun timantit oli kiinni pohjassaan, vaihdoin työlevylle seuraavan työn, 1 000 palan palapelin. Minullako muka tylsää? No on totta vieköön!

Äänikirja päivässä, tai vähän enemmän olen kuunnellut Pirkko Koskenkylän Pohjantuuli -sarjaa, joita on 8 . 

Onnekseni alkoi MM-kiakko. Etsin laatikon uumenista kanavatyöni, jota en ole saanut koskaan alkua pidemmälle. Eihän käteni kestä sitä työasentoa, mutta pisto kerrallaan, ja peli kerrallaan. Edellisen käsileikkauksen jälkeen tein näitä ristipistoja, huonetauluja. Kuvasta huomaa, kuinka kuiva tyyppi olen. 

Joka kerta työn ohi kulkiessani joku pala osuu kohdilleen. AALTOJA!

Saan kyydin ystävältäni, että pääsen työpaikkalääkärille alta kaksi viikkoa leikkauksesta. Ajomatka on liian pitkä yhdellä kädellä mentäväksi. Sairaslomaani jatketaan kolme viikkoa. 

Nukun iltapäivän. Käsi kipeytyi ikävästi päivän menosta. 

Tänään on kulunut kaksi viikkoa leikkauksesta. Kävin terveyskeskuksessa tikkien poistossa ihan yksin. Minun olisi pitänyt varata ensin aika hoitajalle, mutta ihan pöllönä ja mistään tietämättömänä pääsin hoitajalle ja sain teippirivin ja kiellon olla kastelematta kättä seuraavan vuorokauden aikana. Tottelen.

Teipin alta tulee näkyviin siisti jälki, joka ei edes liiemmin vuotanut tikkien poiston jälkeen.

Otan loppukirin palapelin kanssa. Tarjotin tyhjenee hyvää vauhtia, nyt on näppituntuma kohdillaan.

Viisi päivää työn aloituksesta se on valmis. Nyt se täytyy saada käännettyä toisen levyn kanssa ympäri, että miäs voi laittaa työn taustalle teipit. En halua purkaa työtä, vaan nostaa sen esille. 

Seuraavan palapelin reunat kasasin heti seuraavana päivänä. Ettei tulisi tylsää, mutta nyt olen jo innostunut jostain muusta 😊

Kanavatyö on ollut laatikossa vuosia, kymmenen vuotta ainakin ilman minkäänlaista kiinnostusta jatkaa koko työtä. Olen tehnyt tätäkin välillä, rullaillut työtä nippuun, sormiharjoitteita ja pistellyt väri kerrallaan pintoja täyteen.

Tylsyys ja tekemättömyys on hyvä asia oppia. Aina ei pidä suorittaa, pitäisi oppia vain olemaan. Suorittajalle tässä on paljon pohdittavaa, kun ei jää jälkeä laisinkaan.

Kolme viikkoa leikkauksesta haavan reunat on kuivuneet. Laitan jatkuvasti käsivoidetta ja jumppaan kättäni. Se ei kestä vielä mukin painoa, mutta siitä on jo hyvin apua arjen kevyissä teoissa. 

Virittelin terassinpöytään vyyhdinpuut monena päivänä ja olen rullaillut vyyhdit keriksi. Samalla pärvötin yhden keskeneräisen työni auki uusia kokeiluja varten.

Neljä viikkoa leikkauksesta, menen fyssarille. Käsi on pinkeenä, eikä aukea kunnolla. Saan kotihoito-ohjeen ja aloitan kämmenen hieronnan. Venyttelen, käännän ja väännän jotta käsi tulisi taas kuntoon.

5 viikkoa leikkauksesta ommaar jumpattu! Siinä se vilkuttaa ja heiluttelee. Venyttelee ja istuu käden päällä, että se pahus pysyisi auki. 

Timanttimaalaukseni on saatu kotiin kehystyksestä. Ostettiin Minimanista valmis kehys ja veimme sen muokattavaksi kehystysliikeeseen, jossa pahviin tehtiin suurempi aukko. Työ saatiin kotiin täysin valmiina. 

Valmis työ laitettiin pystyasentoon, koska se näytti vaakana liian ahtaalta tuolla nurkassa nukkiksen ja seinän välissä.

Huomaa valmis palapeli ovessa

Jossain vaiheessa sen tajusin, mun käsi ei puudu! Se ilkeä kipu, jatkuva lepuuttaminen, kaiken yhdelle kädelle varaaminen on jäänyt. Vasen käteni ei ole enää pelkkä koriste. Olen käynyt kääntymässä töissä, moni odottaa jo paluutani. Olen käynyt lääkärissä ja on mietitty paluutani töihin. 

Vajaan kaksi kuukautta on mennyt, paljon siivottu kotia ja laatikoita. Ehdin jo tottua näihin pyjamapäiviin ja hitaisiin aamuihin. Kuuntelin varmasti yli 20 äänikirjaa. On kuitenkin aika kiittää saamastani avusta Arjaa ja miästä. Ilman heidän apujaan olisi jäänyt monta lähtöä tekemättä. Miäs opetteli laittamaan hiukseni, kun itse en pystynyt. Avusti pukeutumisessa, kun käsi ei taipunut. 

Nyt olen valmis lähtemään takaisin töihin, kokeilemaan miten käteni toimii, kun se ei ihan vielä ole valmis, mutta kotonakaan en pysty tekemään sillä niitä kaikkia temppuja, joita työelämässä vastaan tulee.

Terhi