Kiinanruusut

 Kamerani rakastaa kuvauksellisia kohteita. Vai minäkö niistä tykkään? No minä ainakin!

Tänä kesänä kiinanruusut ovat saaneet vallata tämän aamuauringon ikkunapaikat. Varsinkin tämä keltaisenaan kukkiva kokonsa puolesta. Se ei vaan sopinut toisaalle, joten pientä ruukkujumppaa ja se löysi oman paikkansa talon toiselta reunalta. Mahtoi tykätä, kun lehtien kärkiin alkoi kasvamaan nuppuja. Ja kuinka paljon!

Viisi kukkaa yhtä aikaa. Kukinta-aika oli pitkä ja lisää on tulossa. En taida siirtää tätä juromaan enää vanhalle paikalleen. 

Keltaista löytyy myös Pentikin sitruunasta, joka on Minna Niskakankaan suunnittelema kuosi. Kävin Pentikin outletissa ja kotona hurautin päärmeet. Silittelin kankaan ja otin käyttöön keittiönpöydälle. 

Keltaisen kintsun lähikaverina viereisen ikkunan ääressä kerää huomiota toinen kiinanruusu. Tämä on kerrannainen, vaalea puna, jossa on aavistus oranssia hehkua. 

Tämänkin kukinnoista voimme nauttia pitkän aikaa, kun nuppuja on latvat täynnä, vaikka kasvi ei ole suuren suuri. Täytyy vain muistaa kastella ja lannoittaa säännöllisesti ja aina välissäkin. 

Kiinanruusun kukinto kestää yllättävän kauan hyvänä maljakossa. Yksi ohihutasu ja kukka putosi kannastaa. 

Eikä siinä vielä kaikki, kolmas kukkija on violetti versio. Näiden kasvua on mieluisa seurata, tarjota niille hyvä kasvupaikka ja tarvittaessa lisää valoa. 

Itse pitäisin ajatuksesta talvipuutarha, lisäsiipi, jossa olisi ihanteelliset kasvuolosuhteet pitkiin talvikausiin. Kun kotia lämmitetään jatkuvasti, osa kasveista ei pääse kunnolla lepokauteen. Meillä on huonelämmöt laskettu hyvin minimiin, reilusti alle + 20'. Lämmitys hoituu leivinuunin ahkeralla käytöllä ja ilmalämpöpumpulla, jotka nekään eivät ole paahtavia, liikaa kuivattavia. Kun meillä ei ole pattereita, vaan kattolämmitys, ei ikkunan eteen asetetut kasvit kuivahda huomaamatta. Tai kuivuu ne joskus, jos en pidä kiinni siitä joka sunnuntaisesta hoitopäivästä. Pidän kiinni rutiineista ja juttelen kukilleni kaikkea mukavaa.

Terhi