Nöpönenä

Kummitytömme syntymäpäivä lähestyy. Kaksosten 4 - vuotispäivää juhlitaan viikon kuluttua sunnuntaina, minä olen kerrankin ajoissa valmiina tytön lahjan kanssa.
Lahjan teko oli tällä kertaa helppoa, Hello Kitty on haluttua tavaraa.
Kassin tein ohjeestani hiukan poiketen. Pienillä kassinsangoilla roikotettava malli on näppärä kuljetettava.
Kassilla on kokoa 19 x 19 cm, kiva kerhokassiksi.
Käytin kassilangaksi Lidln Coloradoa ja kissa on kirppislanka Cotton Paula.
Melkein samat langat kuin viime joulun tyynylahjassa.
Kassin sulkemiseen laitoin yhden napin. Toinen nappi löytyy kassin takaa, pienestä taskusta. Sieltä ei nessut pääse putoamaan.
Ettei kassi olisi ihan tyhjä, täytetään sitä...kuinkas muutenkaan, Hello Kitty- tavaralla.

Keimaileva mekko

Viikko mennä hujahti isolla vaihteella. Loppuviikosta oli huomattavissa suurta väsymystä ja vielä vauhdikkaampaa menoa.
Pihalla olen jaksanut touhuta iltaisin työpäivän jälkeen, tytär apunani. Uuteen kukkamaahan en ole saanut vasta kuin suunnitelmat tehtyä, miäs teki maanmuokkauksen tänään.
Mutta kaikki muut perennapenkit on taas kertaalleen kierretty.
Viime kesän isoin muutos pihallamme oli takapihan uuden terassin rakentaminen ja vanhan terassipohjan laittaminen kukkamaaksi.
Nyt tämä näyttää ihan erilaiselta, vehreältä ja monimuotoiselta.
Näistä kuvista näkee tuon muutoksen.

Hiukan on vielä täydennettävä istutuksia, mutta hyvässä kasvussahan nuo kukat ovat ja kasvutilaa tarvitaan aina hiukan ympärille.
Yhteen huonosti kukkivaan maahan olen suunnitellut istuttavani ruukuissa olevat kertaalleen kukkineet tulppanit. Josko myyrät kävisivät talven aikana möyhentämässä kivikovan maan möyheäksi, kerrankin elikoista olisi jotain hyötyä.
Tuolle kukkamaalle ei ole auttanut hiekka, ei turve - aina iskee lapionsa tinttaantuneeseen savikkoon.
Talven maassa olleet valetut raparperinlehdet olivat säilyneet ehjinä melko hyvin. Yksi oli mennyt hiukan rikki, sitä en kuitenkaan ole siirtänyt pois pihasta.
Kivikkopihan luomisen aikana ei tullut mieleenikään laittaa katetta kivien alle. Olen kuitenkin valmis nostelemaan kivet pois paikoiltaan ja siistimään maan, mutta vielä ei ole ollut mitään suurempaa tarvetta tehdä lohkaresiirtoja.
On kiva kierrellä taloa ympäri, katsella erilailla katettuja pintoja, kukkamaiden muotoja ja kukkien värejä.
Olkoon ilma suosiollinen huomenna, saisin istutettua puutarhaan tulevaan kukkamaahan muutamia purkkitaimia.

Mitä on lähipysäköinti? Se, että saa parkkeerattua autonsa ihan kotiovelle tai tavaratalon parhaalle paikalle?
Tai sitten näin!
Olimme miähen kanssa eilen katselemassa Pyynikin kesäteatterissa näytäntöä. Onhan siellä tunnetusti parkkitilaongelma, mutta onko siellä sitten näin ahdasta? Ehkä.
Etummainen auto on minun pieni kauppakassini. Minä en ajanut! Takana ollut autoilija tuli ihan hajuun.

Laukataan

Fiilistelen jo ajatuksella päästä sisustamaan luhdin huoneita!
Tai oikeastaan päästä kokeilemaan, mitä näihin huoneisiin laitan.
Täytyisköhän piirrellä ensin suunnitelmat paperille, vai viitsiikö sitä raahata tavaroita ylhäälle ja takaisin alhaalle? Niin siinä kuitenkin taitaa käydä, vaikka minkälaiset suunnitelman paperille piirtelisin.
Osa huonekaluista on ihan varmasti yläkertaan tulevaa, mutta se hienosäätö taitaa olla sitten laittajan silmästä kiinni.
Portaat on vain pönkättynä maahan, mukavammin näissä askel kulkee kuin tikapuissa. Hiukan tulee lopullisessa asennuksessa muutoksia asetteluun.
Voi että, kuinka koko rakennus näyttää kauniilta!
Se on ryhdikäs ja komea.

Taas on tämä pariskunta vetänyt hevosenlaukkaa pitkin kylänraittia.

Tällä kertaa minä olin se hevonen.
Sain kesken kukkamaan siivon taas sellaisen älyvalon välähdyksen, kun muistin tämän ihanan vanhan kirkkoreen. Sekin on suunnitelmissa ollut siirtää rakennukseen, mutta minulla kulkee jostain syystä ajatus nyt vähän jälkijunassa. Ei siinä mitään, jos tämä ei olisi sopinut alakerran ovesta sisään, sen olisi voinut vielä traktorin etukuormaajalla nostaa yläkertaan.
Onneksi saimme tämän omalle paikalleen tänne, pientä varsahyppelyä piti saada pomppia, kun minä tätä etupäästä kannoin.
Vanha isäntäpari on tällä tehnyt aikanaan useamman kauppamatkan pitäjälle. Heillä oli oikea hevonen hyppelemässä reen edessä ;)

Koko kesän mieltä painanut asia on saanut tänään onnellisen lopun, meidän kannalta.
Eilen päättyivät miähen työpaikan yt- neuvottelut, miäs saa jatkaa omassa työssään.
Tosi ikävä kesä niille, jotka huomenna aamulla menevät töihin allekirjoittamaan lopputililappunsa.

Bambu, Cotton, Samos, Nalle, Virkkauslanka, Red...

Mitä kaikkea ovatkaan nämä vanhat laukut sisällään kantaneet vuosien aikana?
Alinna olevan laukun olen saanut isäni tädiltä.
Siellä on sisällä vieläkin vanha mustakantinen vihko, johon on kirjoiteltu muistoja sodan aikana. Tervehdyksiä ja laulunsanoja. Minulle se on oikea aarre.

Kaksi ylintä laukkua olen ostanut kirppikseltä, niissä ei ole mitään muistoja, mutta niitähän voi sinne kerätä.
Tosin olen ne ostanut ihan muuta tarkoitusta varten. Nimittäin lankojen säilytykseen.
Piankos tässä nettiyhteisössä leviää tieto lanka - alesta.
Ensinnä luin lankojen olevan tyrkyllä Anttilassa. Sieltä ostin ison muovikassillisen kaikkea ihanaa, osa oli kyllä normihinnoilla. Mutta laatu ja väri oli pääasia.
Ajattelin näiden lankojen riittävän pitkälle talveen, kun ei mitenkään vähäinen ole tuo lankavarastoni ollutkaan koskaan.
Nuorimmainen kysyi ostokseni nähdessään, ettet sitten enempää ostanut.
En ostanut, kun en saanut koriin sopimaan yhtään enempää.

Seuraavaksi huomasin keskustelun, Prismat aloittivat lankojen alennusmyynnin.
Työmatkani varrelle jää iso marketti, jossa on aina hyvä lankahylly.
Sen verran aiempaa piti kello laittaa aamusta soittamaan, että ehdin poikkeamaan kaupassa ennen töideni alkua.
Pienen pieni morkkis tuli kaupasta pois lähteissäni, mutta tunne kesti vain hetkisen.
Samaisena aamupäivänä sain tekstarin miäheltä, ostitko tarpeeksi lankaa, ettei lopu heti kesken?
Jeps!

Voi kun lanka olisikin loppunut jo kauppojen hyllyltä, mutta piti saada sitten vieläkin hiukan lisää.
Citymarkettien hyllyt oli vielä penkomatta.
Sieltäkin ostin "muutaman" nöttösen lankaa itselleni.

Kun vauhtiin olin päässyt, ostin Novitan uutta Puroa, Kanervan sävy, neljä kerää ja tämä Sibylla oli pakko saada ihan Sibyllan kuvan takia.
Sukat ovatkin jo aloitettuna.

Eikä tarvi olla edes kovin viisas, kun huomaa ettei näihin laukkuihin nuo ostokseni sovi mitenkään.
Nallet pakkasin tilkkutyönä tehtyyn matkalaukkuuni ja pienillä muutoksilla ja siirroilla sain ängettyä ja tungettua laukut täyteen ja lukot kiinni.

Nyt en lue mitään ale - ilmoituksia.

Kiiltää

Eilen oltiin heti aamusta liikenteessä, suunta kohti rompetoria.
Paikka, kolmostien LA- kirppis.
Ihana ilma, viileä, hiukan aurinkoa ja voi kuinka paikalla olikaan paljon väkeä heti kymmeneltä. Myyjiä, paljon. Ostajia, paljon. Ja juttuseuraa, paljon.
Voi sitä onnentunnetta, kun löysin paljon kauniita tavaroita, osa piti jättää ostamatta. Seuraavalla kerralla sitten.
Ensinnä halusin päivittää tämän ihanan kannun.
Se oli niin surkuhupaisan näköinen auton peräkärryssä kaikkien työkalujen, kirjojen ja koneiden välissä.
Tällä kertaa aloitin tinkaamisen itse. Kannun kylkeä hipaistessani, kysyin, että täältäkö nokasta se kannun hyvä henki tulee ulos.
- Saattaa se tulla, myyjä sanoi.
- Jos hipaisen kylkeä toistamiseen, saanko hintaa laskemaan?
- Saattaa se hiukan laskeakkin.
Ja niin minä hipaisin kannun kylkeä, sain hinnan minua miellyttäväksi ja niin kannu sujautettiin muovipussiin.

Tänään heti aamusta piti kokeilla, miten saisin kannuni putsaantumaan. Ihan kaiken patinan ei pidä lähteä pois, mutta saisin hiukan kiiltoa pintaan.
Hopeanpuhdistusaine ei tehonnut, kokeilin pohjaa hiukan putsata.
Muistin Novitan Neulomossa hiljattain käydyn keskustelun, jossa pohdittiin ja mietittiin soodakylpyä.
Pikainen selaus ja niin oli minunkin kannuni isossa muoviastiassa likoamassa lämpimässä vedessä, soodalla ryyditettynä.

Minun hätäinen luonteeni kävi jatkuvasti katsomassa mitä tapahtuu. Pakko oli hiukan sormella hinkata kannun pintaa.
Lopulta sain miähen vanhan hammasharjan käteeni ja aloitin kevyen kannun pesun.
Melkein kaikki irtolika lähti pois ja näin se saa nyt olla.

Kävin katkaisemassa takapihan pionipenkistä muutaman kukinnon ja laitoin kukat kannuun.
Seuraa tekee aiemmin löytämäni vati.
En sitten saanut kannunhenkeä tulemaan nokasta, mutta kauniin kannun sain.

Höyläpenkki

Kesällä ulkoilutetaan sisäkukatkin. Kaktukseni tarvivat kivan pöydän ruukkunsa alle ja piankos meidän terassin katoksen alle oli kannettu vanha höyläpenkki.
Tämäkin on menossa jossain vaiheessa tuonne. Mutta hetken aikaa nojailkoon pirtin seinää vasten.
Tai eipä tuo mitään nojaile, hyvin ryhdikkäästi se seisoo omilla jaloillaan.
Ajattelin kaktusruukun alle ensin jotain vanhaa pitkää pirtinpenkkiä, mutta sellaista ei nyt mistään valmiina löytynyt. Miäs lupautui sellaisen nikkaroimaan, nopeammin sain kuitenkin tästä tarvitsemani alustan.
Tässähän on laskutilaa paljon, sitä pitää hyödyntää, joten tehtiin yksi kukkaistutus sinkkiämpäriin - humalaa ja valkoinen koristekaali. Loput ovat sitten aiemmin näytettyä.

Höyläpenkki on säilynyt hyvässä kunnossa ja täytyy nyt kyllä myöntää, että en muista tätä montaa kertaa nähneenikään. Traktorisuulin vintille ei koskaan ollut liiemmin asiaa ja vintin tavarat ovat jääneet hiukan vieraiksi. Siksi ne varmaan ovatkin säilyneet niin hyvin, poissa käsistäni =)

Vaikka ensialkuun ajattelin jättää terassin mahdollisimman tyhjäksi kaikenlaiselta tavaralta, jopa kukkasista, niin kyllä nyt alkaa jokainen tyhjä kohta olla täytettynä.
Sellainen minä olen. Tykkään kaikesta kauniista ja sitä pitää olla paljon!
Ja niitä kukkiakin on paljon, osa lattiaruukuissa, osa amppeleissa. Tämän keramiikka - amppelin tein viimetalvena keramiikkakurssilla.
Viikon työt on tehtynä, viikonloppu vapaata. Ilmat viilenivät sopivasti, jaksaa touhuta pihapuuhissa paremmin.
Nautitaan Suomen suvesta!

Kukintoja

Sadetin on käytössä toista päivää, kukinnot vaativat vettä enemmän kuin kastelukannuilla kukaan jaksaa kantaa.
Lämpöaalto on hellinyt nuppuja ja isoin osa pioneista on aloittanut kukintonsa. Pensaita on tuettu, jotta suuret kukinnot jaksavat pysyä pystyssä. Ja kyllä näillä pioneilla onkin suuret kukat.
Kiersin kameran kanssa takapihan kukkamaan ympäri ja nappasin muutaman kukan värin talteen.
Nämä jaksavat ihastuttaa vuosi toisensa jälkeen aina vaan uudestaan.
Mutta mistä ihmeestä puskien juurille on taas tullut rikakasveja? Osa kukkamaista on haketettu, mutta en tykännyt oksasilpusta. Sen olisi pitänyt olla vielä pienempää suttua, jotta olisi kunnolla peittänyt avoimeksi jääneen mullan. Paras ratkaisu tähän jatkuvaan kitkemiseen olisi tiheä kasvusto. Silloin ei pääse rikakasvit valtaamaan penkkejä.
Joku vain teki kukkamaistani avohakkuita talvella, murr!

Alinna oleva kuva otettiin puutarhan pionipenkin vieressä.

Uusin neulejakkuni valmistui eilen. Työ oli hihoja vailla ja niin se jäikin pitkäksi aikaa.
Neuloin keväällä tämän jakun ja työn valmistuttua aloitin heti neulomaan itselleni samaista neuletta. Sainkin työn etenemään, mutta lankani loppui kesken. Soitin erääseen lankaliikkeeseen, lupasin maksaa lähetyksen välittömästi ja langat luvattiin postittaa heti seuraavana päivänä minulle.
Odotin viikon, eikä mitään kuulunut. Soitin liikkeeseen uudestaan ja sain melkoisen mukavia selityksiä myyjältä, miksi langat ovat edelleen hänen liikkeessään.
Työni jäi kesken, aloitin monta uutta siinä odotellessani.
Mutta tuosta liikkeestä en enään lankoja tarvi, vaikka mikä työ jäisi kesken.
Sukunimestäni alkaen kuulin vitsiä väännettävän. Sellaista asiakaspalvelua, pyh!
Jakun malli on Novitan kevät 07 / 13. Lanka on Anchor Style Bamboolo. Väri 260.
Langanmenekki 510 g.

Loimi puuttuu

Vanhat kangaspuuni on tänään siirretty aittaan. Rakennustyöt luhtityömaalla on siinä vaiheessa, että yläkertaa pääsee aloittamaan. Ja sinne yläkertaan olin suunnitellut sijoittaa nämä ikivanhat puuni - uudemmat puuni jäävät omalle paikalleen piharakennukseen.

Näillä kangaspuilla on jo paljon ikää, mutta ne toimivat vielä melko moitteettomasti, kunhan vain varaa työkalulaatikon viereensä kutomisen ajaksi.
Olen tehnyt näillä puilla metreittäin mattoja ja poppanoita.
Mutta edellinen omistaja, naapurin vanha emäntä, kutoi näillä Pirkanmaan kotityölle vuosikausia kudonnaisia. Ja niitä metrejä kerääntyi satoja. Tosin siitä on aikaa yli 20 - vuotta.

Anoppini osti nämä puut minulle aikanaan. Muistaisin hinnan olleen 500 mk. Minusta oli ihana kutoa kotona, ei tarvinnut lähteä mihinkään kudontapiiriin kylille.
Näillä puilla on tunnearvoa ja nyt ne saavat paikkansa luhdin yläkerran toisesta huoneesta. Saattaa olla, että laitan näihin vielä joskus lyhyen loimen, kudon vaikka poppanaa, sen ne ainakin kestävät.

Vanhin poika junttas isänsä kanssa kangaspuut tänään päivällä suulista, traktorin etukuormaaja nostaa korkeuksiin.

Sen verran näilläkin puilla on korkeutta, etteivät sopisi oviaukosta sisälle.
Kätevät kangaspuuni menevät kyllä kasaan, loimitukin saa vedettyä lähelle puita, mutta korkeutta ei pysty säätelemään.
Vielä pitää laittaa musta muovi puiden suojaksi. Koskaan ei tiedä tuleeko sitä sadetta vai ei.

Hmm...ollapa loimi nyt paikallaan, mikä ihana aurinkoinen, tuulinen kudontapaikka. Eikä maisemassakaan ole mitään vikaa.
Tosin, taitaisin joutua hölmöläisten kirjoihin...