Ystis ❤

Perjantaina vietettiin ystävänpäivää. Aamusta huikkailin töissä miähille hyvät ystävänpäivät ja osa kyllä hämmentyi. Ai, että. Meitä naisia ei ole tuotannon puolella kuin seitsemän ja miähiä kymmenenkertaisesti enemmän. Kaupallistamiseen en ala, eikä kenenkään pidä, riitti, että huikkaa aamun huomenet eri tavalla.
Edeltävänä aamulle olin saanut kutsun Miljan päikkyyn Tärkeän ihmisen-päivään.
Milja olisi halunnut sinne nuorimman, mutta uusi työ ja keikkahomma ei mahdollistanut käyntiä. Kun sain puhelinsoiton, en empinyt hetkeäkään. Ehdin tekemään töitä hetken ja tapahtuman jälkeen jatkoin.

Milja jo odotteli ja vajaan kahden tunnin aikana ehdimme touhuamaan vaikka mitä. Ensimmäiseksi teimme ystävänpäivärannekkeet. Tyttö pujotteli valitsemansa helmet omaan rannekkeeseensa ja kun minäkin sain tehdä itselleni oman, valitsin värit ja Milja sai pujotella vielä toisenkin nauhan. Muistoja, muistoja.

Liikuntasaliin oli tehty temppurata, jota tyttö hyödynsi tehokkaasti. Puolapuut, köysi, liukumäki ja esteet hypittyään ja pompittuaan, käytiin vielä mehulla. Sitä ennen sai koristella ystispiparit, joihin keskittyminen ja täyttäminen suoritettiin hartaudella. Milja koristeli omansa, minun, että vaarille tuliaiseksi vietävän piparin, jota huolella varjellen kuljetin päikystä töihin.

Vaatii kekseliäisyyttä ohjata ja kasvattaa lapsukaisia oppimaan, hyväksymään ja suvaitsemaan. Arvostan hoitohenkilökunnan panostamista erilaisiin tapahtumiin ja vieraiden kutsumiseen. Aamupäivän hetki oli taas avartava käynti pienen ihmisen arjessa.

Miljan hoitolelu on hyviin kuvaava omasta arjestani sen viipellyksessä. Tällä viikolla on ollut paljon ahdistusta. Hetken huilijaksot ovat tulleet tarpeeseen.

Lauantaina ajelimme katsomaan tyttären perhettä tietoisina, että tytär tulee meitä vastaan, eikä ole tavattavissa. Mutta onhan siellä nämä pienet ihanat ja heidän isänsä. Vastaanotto oli äänekäs, samaa menoa oli luvassa koko päivälle. 
Olin tehnyt joitakin hankintoja tyttären asuinpaikan lähettyviltä, joista osan he olivat jo noutaneet. Samalla ajolla saatiin tehtyä myös nouto nuorimmaiselle, eli monta asiaa hoitui yhdellä ajolla.

Tein tehotytöille muutaman paperilennokin, syöksylaskijoita kaikki tyyni, mutta kivaa oli. Eihän nuo paperilennokit taivu käsistäni lentokelpoisiksi vieläkään. Vaari sai tehtyä hyvän pikakoneen, mutta taisi olla tytöillä jo suurin into laantunut.

Leluja ei ole liikaa tarjolla ja uusia juttuja on kiva testata. Pitänee opetella netin ohjeilla muutama perusjuttu, että pääsee paperintaittelussa muutamaa taitosta edistyneemmälle tasolle.

Jokainen tyttö sai tuliaiseksi Hello Kittyn. Miljan rasian sujautin hoitoreppuun. Vanessa sai valita ensinnä omansa, olihan hänellä tammikuussa 3-v syndet. Juhlat ovat myöhemmin keväällä.

Venlalle samanlainen rasia, joista saavat vaikka Barbien tavaroille kivat säilyttimet.

Kuutamolla

Yhtä hyvin otsikko voisi olla viikon varrelta. Olen taas kerännyt itselleni paljon kaikkea ohjelmaa, etten ennätä istahtaa koneen ääreen laisinkaan viikon varrella. Joitakin asioita voi hoidella puhelimella, mutta päivitykset olen aina halunnut tehdä pöytäkoneella. Minusta on mahtavaa, että vielä on blogeja. Ja se, että niiden päivityksiä aloitetaan ja osa uudelleen hengitetään. 
Saimme viikolla mukavasti lunta, ihan takinkauluksesta sisään ja tuntuman talvesta. Pakkanen huiteli kylmimmillään -14' paikkeilla. Nyt ollaan palaamassa taas normaaliin, eli plussalla mennään ja lumi sulaa pois. Voi hitsi mikä sohjo!

 Päivä on pidentynyt niin, että nautimme päivänvalosta vielä kotiin päästyämme. Ai että. On se valonmäärä ihan mahtavaa. Kun pitkät päivät pakertaa töissä, satunnaisesti hankii itselleen mahdollisuuden hapenottoon lastaussilla, on kuitenkin työ sisällä, eikä sinne ei paljon aurinko pääse paistamaan.

Pikkaisen harmitti noki ja töhnä ikkunoissa, mutta se ei aiheuttanut vielä minkäänlaista siivousintoilua, ehei. Kun en ole töissä iltaisin, olen käynyt työhuoneella nautiskelemassa omien töideni parissa. Voi että! On kyllä nautinnollista päästä tekemään itsekin jotain ja suunnitteillahan on vaikka ja mitä. On aivan eri asia ohjata, kuin tehdä. Nautin suunnattomasti mahdollisuudesta tehdä töitä ohjaajana, kun saimme vielä lisää kurssilaisia kevään tunneille. Mennään hyvällä vauhdilla ja valmiiden töiden määrä alkaa päätä huimaamaan. Niin on vauhdikkaita työiltoja, antoisaa työskentelyä.

Viikolla napattiin laskuriin vuosi lisää häistämme. Onhan sitä liittoamme jo alun alkaen määritelty kestoltaan lyhyeksi, mutta sanonko? No en sano!
Jokaisella on oikeus mielipiteeseen, niin meilläkin. Smak!

Sain näin upean kukkavihon miäheltä, joka oli käynyt tekemässä tilauksen, kun olin illan töissä. Noudon hän teki, kun olin päivällä töissä =D
Hyvin piiloteltuna sain avata kukkapaketin kotiin tultuamme ja niin pirteä kevät paperikääröistä paljastui.
Itse päädyin muistamaan miästä jännityksellä kirjan muodossa. Tylsän rauhallinen meno saa vastapainoa syventyessään kirjan saloihin.

Luottokukittajamme Anu, Sweet Things, Ylöjärvi.

Jouluruusu, keltaiset ruusut, krysanteemi ja kaikki ihanat lisukkeet.

Kukkien seassa oma sammakkoprinssini!

Makeillaan vielä hetki ja nautitaan hyvät kakut Naistenlahden läheisyydessä, Ansarin kahvilassa, jonka kevätkausi alkoi helmikuun alussa.

Viikolla tulee paljon käytyä syömässä ulkona, eikä ne kaikki hetket ole pelkkää makeilua. Pitää syödä kunnolla, että jaksaa tehdä pitkää päivää. 
On löydetty reitiltä hyvät paikat. Siisti ja viihtyisä ympäristö ja nopea palvelu on pelkkää plussaa. Mennään sen mukaan mitä minä pystyn syömään omine rajoitteineni.

Mystiset jäljet suorastaan järkyttivät minut eräänä aamuna. Nousin sängystä ja katselin makuuhuoneen ikkunasta. Mitä?!
Kuka on käynyt meidän ikkunan takana? Yritin herätä, saada järkytyksen tasapainoon ja kävin kysymässä miäheltä onko hän ehtinyt takapihalle jälkiä painamaan. No ei ollut. Pohdimme aamupalalla mitä on kulkijan mielessä, kun on tontilla tallannut ja oikassut kukkamaan poikki. Mitä siinä on vedetty perässä ja kuka tästä on mennyt?

Paljon ei aamulla ehditty jälkeä seuraamaan, mutta naapurit avustivat mystisen jäljen alkuperän selvittelyssä.
Minulle tuli kauhuinen ilme, kun lapsuuden trauma elokuvasta Soittorasia palautui mieleeni välittömästi. Niin myös miähelle, kuten monelle muulle ikäisellemme. Hui mikä kohtaus!

Onneksi kukaan kaksijalkainen ei ole hiippaillut ikkunan takana, vaan lähinaapurista oli poni lähtenyt karkuteille pelästyttyään jotain. Olemme olleet yhteydessä omistajaan. Poni oli löydetty aika nopeasti ja minäkin sain pätevän selityksen oudoille jäljille.

Jos meidän vuosipäiväämme kilahti vuosi lisää on sitä tullut kummitytöllemmekin. Hänellä ja himpan vanhemmalla kaksoisveljellään on alkanut ikimuistettava luku taipaleellaan, rippikoulu.
Saimme kutsun kummien ominaisuudessa osallistua tänään vietettyyn jumalanpalvelukseen Tyrvään kirkkoon, jossa oli tämän vuoden rippikoululaiset koolla.

Olimme varanneet tämän päivän oman nuoremme tapaamiseen ja tehtävänantoon, jossa muistelimme nuoren omaa kastepäivää, kastepäivän merkitystä ja tulevaa rippikoulua jonne hän osallistuu veljensä kanssa Viron leirillä.
Saimme samalla päivittää koulun tapahtumia, tulevaisuuden suunnitelmia ja mietteitä tulevasta rippikoulusta.

Kranssi

Olen tehnyt ja tehnyt, mutta en mitään muuta kuin suunnitelmia. Nyt nappasi ja nappasi kunnolla, kun näin tämän kauniin sävyisen silkkipionikimpun. En malttanut viedä mihinkään piilosille, vaan jätin keskelle keittiönpöytää, että huomaan.
Varastoista löytyi pari kranssia, joista valikoin tuon luonnonsävyisen, tiheään punotun. Ajatus oli, että yhdellä istunnolla tuikin oksien lomitse kukat ja siihen tämä tummempi kranssi oli luonnikkaampi. 
Valkoinen jäi odottamaan uutta inspistä.

Kukissa on mehevät sävyt, niin luonnikkaat ja kauniin vintagemainen. Katkoin ensinnä kimpun oksiksi ja sommittelin kukat kranssin pintaan. Sen jälkeen otin kaikki pois ja tein ensinnä pohjatyöt.

Otin kaksi oksaa viime keväänä ostamiani pastellipallukoita, ruokakauppaostos, joista piti tehdä jotain kevättä. Samalla nappasin yhdestä valmiista somistuksestani punaiset lehdet ja kiinnitin ne kranssiin. Mitään ei ole kiinnitetty niin, ettei ne lähtisi helposti irti.

Täydensin vielä suurien kukkien jättämiä aukkoja limellä hortensianlehdellä, Pentik, vanhan roosan sävyisillä pienillä kukilla, Sokos, ja köynnöstävillä kevyillä viherryksillä, samasta kimpusta, kuin pienet kukinnot.

Jätin kevyet vihreät oksat ilmavasti kukkien lomaan ja nostelin helmipallukat näkyviin sieltä täältä. Pioneissa oli sopivasti sama lehtivihreä, kuin hortensiassakin.

Kun värit ovat lähellä toistaan, valmis työ on seesteinen, vaikkakin runsas. Valmiille työlle iskettiin naula ompelikaapinoveen.

Kranssissa on sama sävy, kuin makuuhuoneen tapetissa. Tämä voi sijoittaa muihinkin huoneisiin, mutta jääköön nyt tähän.

Tällaiset pienet ja nopeasti valmistuvat työt ovat mukavia välipaloja, kun haluaa tehdä jotain, mutta ei ole aikaa mihinkään suurempaan.

Ellivuori

Ai että, kevättä kohti! Helmikuu vaihtui lumen peittäessä tienoot ja kyllä valkoinen peite valaisee päivän. Nuhjua, vesisadetta ja ihan pikkiriikkisen aurinkoa osui viikonlopun sääkartalle. 
Viikolla ole niinkään väliä, miltä päivä näyttää, kun kuitenkin sisätiloissa ollaan koko päivä. Viime viikolla oltiin liikkeellä illatkin työn vuoksi yhtä iltaa lukuunottamatta. Perjantaiaamuna oli jo havaittavissa melkoista turnausväsymystä. Siksi onkin kiva, ettei ole ollut mitään pakollista menoa viikonloppuna, että on saatu huilata. Jokin arkirytmi päällä kaiken aikaa, kun tänäänkin heräsin jo viideltä. Järks!

Olemme nyt saaneet kaksi erilaista ehdotusta keittiöedustajilta. Jänskättää ja malttamattomana odotan näkeväni vielä lisää. 
Toinen ehdotus on oikein mieleinen, kun säädettiin vaakalinjat kohdilleen ja jatkuvuutta ajatellen keittiö kestää kodinkoneiden vaihtamisen. Olen pohtinut värejä, tahdon kaiken ja seuraavassa hetkessä en yhtään aiempia sävyjä. Minun pitää päästä maalikaupoille, että saan katsoa värin kaapinoviin, seiniin, välitilaan ja lattiaan. En halua jotain välttävää, jonka voi vaihtaa myöhemmin uudestaan, vaan haluan nähdä värin vuodenaikojen valonkierrossa sopivaksi kokonaisuuteen.

Haluan päästä kodinkonekaupoille, jossa näen muitakin vaihtoehtoja, kuin edustajan esittämät. Meillä on rippikouluikäinen tiskikone, uusi mikro, pari vuotta vanha hella, joka nyt kuitenkin on vaihtumassa uudeksi. En halua hätiköidä, uutta mittavirhekeittiötä, jollainen meillä on nyt. Vältän turhia kaapistoja, koloja ja turhakkeita, joita ei kuitenkaan hyödynnetä. 
En halua maksaa mistään kivasta, joka on nyt, mutta onko se 10- vuoden kuluttua. 
Mietin käytössä olevat tekstuurit, joista pidän. Tupakeittiöstä näkyy ja sinne näkyy. 
Keittiöön oleellisesti kuuluu myös puuhella ja -uuni. Niiden ympärillä oleva laatoitus pitää myös purkaa ja miettiä uusi pinta.
Jossain hurjissa suunnitelmissani olen miettinyt lasityötä uunin päälle, mutta sitä ei voi jatkaa puuhellan päälle. Monta palikkaa ja mahdollisuutta tehdä Huvikumpu!

Kauppakierroksellani löysin suloisen Mailegin pupun. Enteilee jo pääsiäistä. En ole vielä hakenut muita pupusia näkösälle, mutta eiköhän tämä saa pian kaverit lähelleen. Samalla kierroksellani ostin myös ihastuttavan orkidean kukkakaupan loppuunmyynnistä. Näytti niin kauniilta pastellisävyssään. Vahvat talviset sävyt tekstiileissä saaavat kohta vaihtua kevään raikkaisiin.

Viherkasveissani ei ole montaa kukkivaa, joten tällainen kukkarunsaus huomataan. Toivottavasti saan tästä monivuotisen ystävyyden. Yhden juurakon joudun ulkoistamaan, kun se kellastutti kaikki lehtensä.

Ajelimme lauantaina lounastamaan Ellivuoreen, jossa oli paikan 50-vuotispäivä. Lounas, sekä illallinen tarjottiin - 50 % alennuksella täysin lautasin. Että oli hyvää! Oli kiva päästä ihan valmiiseen, varsinkin miähen, joka aina häärää keittiössä. Ruoka oli mennä silmien taakse. 
Paikka on laitettu niin kauniiksi ja viihtyisäksi. Monen monituiset kerrat on nämäkin mäet kiemurrettu, kun lapset halusivat laskettelemaan. Pärräreissulla mutkitteleva tie vie, mutta pintavikaisena reitti on aivan kauhistattavassa kunnossa. 
Hyvin levänneenä kohti uutta viikkoa ja haasteita.