Pistaasi

 Kun kuorin ja söin ensimmäisen pussillisen pistaaseja mietin, että mitähän kuorista voisi tehdä? Miksi ei vaan voi syödä, eikä aina nähdä mahdollisuutta hyödyntää materiaalia? Tästä tuli sitten kierre, kun yhden pussin materiaali ei olisi riittänyt, piti ostaa sitten toinenkin pussi.
No sen tyhjentämisessä ja syömisessä auttoivat miäs ja nuorimmainen.
Olen pessyt kuoret ennen käyttöä. Niiden pinnassa on suolaa ja rasvaa, joka saattaa ajanollen tuoksahtaa.
Ruottalaisesta ostamani hajustepussi oli tehnyt jo tehtävänsä ja olin heittämässä kaiken kompostiin. Pysäytin liikkeen ja keräsin kuormasta pudonneet takaisin. Jossain vaiheessa hoksasin, että nämä kaksi materiaaliahan voi hyvin yhdistää samaan työhön.

 Styrox-kranssi kaapista esiin ja kuoria sovittamaan pintaan. Täytyy sanoa, että ei ihan helpoin materiaali nämä kuoret ole, kun ne ei taivu, eikä halua pysyä paikoillaan. En käytä mielellään kuumaliimaa, se venyy ja paukkuu irti, vaan tein hitaasti ja hartaasti liimamalla.

 Kun olin saanut kuoret tahtomilleni paikoilleen, kävin ulkona maalaamassa mustalla kilikalimaalilla työpohjan mustaksi. Ja kaikki tämä tapahtui noin kaksi vuotta sitten =)

Olin saanut muut höysteet liimattua, kun inspiraatio loppui. Puolivalmis työ oli siirtynyt suuntaan, jos toiseen. Ensinnä tästä oli tulossa syksyinen oranssilla piristeellä, vaan eipä tullutkaan.
Viime päivityksen kuvissa tämä näkyy vaaleanpunaisen kärryn päällä tässä vaiheessa.

Lauantaina, hyvin nukutun yön jälkeen en ollut vielä aivan hereillä, kun se idea täydentyi! Puiset ompelulankarullat. Olen kerännyt jäämistöstä erilleen nostalgiset langat, koska epäilen, etteivt ne kulje hyvin koneessa. Lanka katkeaa tai suhraantuu. Tässä askartelussa ne toisivat hiukan kaivattua väriä työhön ja kun valmiin kranssin paikka tulee olemaan ompelikonekaapin ovi, niin sehän sopisi vallan mainiosti kuvaamaan mitä kaappi sisältää.

Taas liimapurkki esiin, nyt tavittiin nuppineulatkin apuun, kun rullat liukuivat pitkin kranssin pintaa. Ajattelin, että enemmän on aina enemmän ja toisen säiltyspurkin sisältö pitää saada tyhjäksi.

Etsin rullien lisäksi neppareita ja sormustimia ja ristiin rastiin tökityt bambutikut sai yllensä vanhat kirjoneulesukat.

Taas on yksi keskeneräinen työ valmiina, materiaalia ei heitetty hukkaan laisinkaan, vaan kaikki kierrätettiin. Styrox-pohja ja kilikalimaali on uutta.

Nämä sukat ovat vanhat. En tiedä alkuperää, olen saanut ne perintönä muiden käsityötarpeiden mukana. Saattaa olla, että nämä on neulottu malliksi tai nukenleikkeihin. Olen niitä vaalinut ja nyt ne sopivat täydellisesti kranssin keskelle. Ompelin ne yhteen muutamalla pistolla ja kiepsasin tikkujen lomaan.
Ai pistaasinkuoret? Kyllä ne sieltä pilkottaa.
 

Mökkeilyä

Oma työpöytä tai työpiste on noussut uutisen aiheeksi viime aikoina aika usein, kun väki työskentelee mahdollisuuksien mukaan etänä. Minäkin haluaisin, mutta se ei ole mahdollista. Liikunallinen työ ja fyysinen rasite kuuluu työnkuvaani, kun pakkaan materiaalia maailmalle. Jokainen meistä luo mahdollisimman turvallisen ja ergonomisen työympäristön niille tarpeille, joita työ vaatii. Puhtaus, järjestelmällisyys ja helppous tehdä omaa työtä on vaativa laji, kun materiaalia on monta eri nimikettä, eikä mikään nivoudu kunnolla mihinkään. 
Omassa työssäni vilkkaana päivänä/viikkona nostan, lajittelen ja siirrän tuhansia kiloja materiaalia pyynnin mukaan lavoille.
Työ ei mahdollista esteettisyyteen, ei värien ihannointiin, eikä pehmeisiin muotoihin. Kylmä totuus on, kylmäalalla työskennellään metallin tahdissa.
Koti on minulle paikka, jossa olen aina voinut toteuttaa itseäni. Olen vuosien aikana saanut tehdä ja toteuttaa monta haavettani todeksi. Monta työpistettä on muokattu erilaisia tarpeitani vastaaviksi ja näin saanut vapauden luovuuteen, joka pulppuaa milloin mistäkin. 
Välillä inspis lähtee selaimen kuvasta ja sitä innostuksen määrää on vaikea kuvailla, kun päämäärätietoisesti ollaan yhdessä jo hakemassa jotain minulle. Kuten esimerkiksi tämä William Morrisin sininen purkki. Aah!
Siistin pölyjä makuuhuoneen pinnoilta ja kuvasin työpisteitäni hiukan normaalia alemmalta tasolta, lattianrajasta.

 Monet kuvat vilistävät päivässä ohitsemme, mutta aina jokunen jää muistiin ja yksi niistä on tämä metallinen kerrostarjotin, ruåttalaisesta, jonka kotiutin viime syksynä. Kiva idea kerätä kortteiluun ja ompeluun soveltuva materiaali tarjottimelle, jota kevyesti pyörittämällä näkee mitä on tarjolla.
Ikean hyllykkö on nettikirppikseltä. 

 Avohyllyt tuppaavat keräämään pölyä, mutta niistä on myös helppo löytää etsimänsä pienellä vilkaisulla. Yritän pitää hyllyt mahdollisimman tyhjinä, selkeinä ja käyttää ensinnä mitä minulla jo on.

 Työhuoneella on vielä jonkin verran materialaatikoita, lähinnä helmeilyyn. Toin yhden laatikon sisälle ja järjestelin materiaalit paikoilleen. Tämä Clas Ohlsonilta ostamani samettinen ja kasaan taitettava laatikko sopi hyvin tuohon koloonsa jonka täytin koruiluun tarkoitetulla materiaalilla. Huomaa kiva nauhahapsu.

 Pitkään etsin ja lopulta laitoin ostoilmon, etsitään siistiä, ehjää, TURKOOSIA Rågskog tarjoiluvaunua. Olin monta kertaa ihan hilkulla saada vaunun itselleni, mutta niin oli moni muukin. Kolmatta kertaa jäätyäni nuolemaan näppejäni jonossa toisena, päätin tehdä täsmäiskun ja sain, kun sainkin tämän. 
Ai miksi tämä väri?

 Turkoosia on edelleen pieninä pisteinä kodissamme. Tarjoiluvaunuun mahtuu paljon materiaalia, se on tukeva ja liikkuu näppärästi.

 Pitkällisen johdatuksen kanssa päästiin näihin pieniin mökkeihin, jotka pilkottavat keskimmäisellä hyllyllä.
Pienet mökit oli ennen joulua nettikirppiksellä ja minä pongasin parilla kympillä koko satsin. Sain myös pari möksää lisää toisaalta, mutta en ehtinyt maalaamaan kuin muutaman viime vuoden joulukylään.

 Työpöydän alla on toinenkin pyörillä liikkuva vaunu, jonka ostin Jyskistä. Vähäseltään olen ennättänyt istumaan työpöydän ääressä, mutta olen todennut nämä toimiviksi ratkaisuiksi. Vaunut  helpottavat työpöydän painetta, kun saan laskea käsistäni materiaalia omiin koloihinsa.

 Pienellä järjestelyllä saan pöytäpinnan tyhjäksi ja pyrin palauttamaan työkalut aina omille paikoilleen. Vaaleanpunaisessa vaunussa on kaksi verkkokoria, joihin saan työkalut, kynät ym.välineet säilytykseeen.

 Tärkein apuväline lattianpinnalla on tietysti roskis! Turkoosi poljinroskis on sekin nettikirpulta. Tämän saa helposti tyhjennettyä irtonaisen sisä-ämpärin kanssa.

Kevät

Kello soitti aamulla neljältä ja katkaisi hyvin alkaneen loma! Järks. Ei paljon unihiekkaa ehtinyt raapimaan, olihan se lähdettävä, kun maantie kutsuu. Lunta tulla tuprutti koko päivän. Ehkä odotin, ehkä moni muukin odotti lumen satavan jonain muuna kalenterikuukautena, kuin huhtikuussa. HUOH!

Pääsiäinen katkaisee talven selän, tai ainakin niin haluan olevan. Pääsiäisen läheisyys saa vielä hetkeksi palaamaan juhlaan, jota vietimme varsin maltillisesti, miähen tehdessä autoremppoja ja minä neulomalla. Nuorimmainen viipyili kanssamme muutaman päivän. Ruokakauppakäynnit ohitettiin, tyhjennettiin jääkaappia ja pakastinta. Oli kiva olla luova ja tehdä mitä kaapista löytyy. Ja hyvin pärjättiin.

Tämän kauniin leikkokimpun kävin teettämässä jo paljon aiemmin. Pienet krysanteemit ja neilikat olivat niin kestäviä, että en teettänyt varsinaista pääsiäiskimppua laisinkaan. Lisäksi olin ostanut muutaman vaaleanpunaisen tulilatvan, joiden kukintahan on varsin pitkäikäinen.

Halusin kukissa olevan samaa sävyä, kuin pöytäliinassa, jonka päärmäsin Pentikin Pionista. Liinassa on kaunis sävy, hyvin harmoninen. Käyn välillä kurkkimassa Pentikin myymälöissä onko heidän jemmoissaan edullisia palakankaita. Tämä kankaanpala on talvilomareissun ostoja Tuurista.

Tässä kuvassa näkyy keittiönkaton mäntyinen pinta. Keittiöremppa odottaa edelleen suunnitelmien ja tarjousten kilpailuttamista. Tässä tilanteessa en halunnut jatkaa suunnitelmia, jos kohta ei ole töitäkään. Ei voi tietää.

Minusta on kiva kattaa kauniisti. Pöytäliinan suojana on kivat kattauslautaset, kevyet muoviset jotka saa nakata pesuun vaikka tiskariin tarvittaessa. Ruokalautanen uppoaa hyvin näiden sisään.

Vehreyttä ei tarvitse kaukaa etsiä, kun nostelen välillä näitä viherkasvejakin keittiönpöydälle. Suojaruukkuna kiva limenvihreä lasinen suojaruukku, joka myytiin 1 € kpl hintaan kukkakaupan loppuunmyynnistä. Kiva raikas väri.

Lyhyt loma ei mennyt nukkumiseen, vaan heräsin aamuisin aikaisin kuuntelemaan pihalta kuuluvaa kurkien huutoa ja joutsenten laulua. Takapihan puoleisella pellolla on näin keväisin melkoiset konsertit, kun lintuparit palaavat tutuille paikoilleen.
Minusta on ihanaa katsella auringonkiertoa, matalalta aamuvarjonsa heittävää sädettä. Kuviin saa kivan lisän, kun katselee kotia eri kulmista ennen kukonkiekaisua.

Narssujen kukinta on kestänyt kauan. Ostin myös paljon muitakin kevään kukkijoita, mutta nyt iski laiskuus ja kylmyys, joka kangistaa jopa huuorintajuni niin, etten suostunut palelemaan edes kukkieni vuoksi.

Olen ollut melko innoissani, no aika innoissani, alkavasta kasvukaudesta, mutta ei minua saa kyllä mitenkään innostumaan asiasta, kun taivas puskee lunta vaakatasossa ja korviin sattuu kylmä tuuli, vaikka katselen pirtiltä =D

Ole miettinyt mihin olen laittanut kaikki ruukkuni? Mitä olin niihin tälle kaudelle suunnitellut? Olen kuin tämä orava, puren pähkinää ja unohdan suunnitelmat. Tai onhan meillä joitain suunnitelmia tälle kesälle, jos ne vaan onnistuu. Osallistumme jälleen Avoimet Puutarhat tapahtumaan, joka on 5.7.2020.

Mukavaa viikkoa sinulle! Kyllä tästä selvitään,

Sukissa pelkkää raitaa

Jossain pitkäperjantain ja lankalauantain välissä päätin, että en vietä tätä pääsiäistä siivoten, vaan nyt teen ihan vaan sitä mistä tykkään. Neulon! Toki olen siivonnut, pessyt pyykkiä, järjestellyt, kohentanut kotia, mutta en varsinaisesti siivonnut. Paitsi vessan ;) Ja voi miten vapaat onkaan tuntuneet pitkiltä, kun vielä huomennakin voin neuloa. Sain sen verran inspistä niistä aiemmin mainitsemistani tylsistä lankalaatikoista, että siirtelin aiemmin viikolla osan langoista tikapuille kivoin väriparein ja askelmien tyhjennyttyä lisäsin lisää keriä saaden kaksi 32 ltr laatikkoa tyhjäksi.
Ihan kaikki langat eivät ole marinaadiansa pitäneet, en tykkää, mutta ehkä nämäkin löytävät parinsa.

 Näissä kaikissa sukissa on Novitan lanka, yksiväristä ja raitaa. Jos lankaa on ollut enemmän, neulon ensinnä sukat yhdeltä kerältä.

Jämät punnitsen ja jaan kahtia. Sitten valitsen lisäksi kivan lisävärin, tässä tummanvihreä. Sukan koko määräytyy langanriittävyyden mukaan. Neljä paria naisten jalkaan sopivia. 

 Töissä aloitettu sukkapari on helppo tehdä yhdeltä kerältä. Langat pysyvät hyvin ruodussaan pienessä tilassa, pienessä pussukassa. Tämän parin viimeistelin kotona, että sain muokata sopivan koon.

Tässä parissa terän valkoinen on eri erää kuin varren joustimessa. Raitalanka tuo kivan lisän.

Perussukissa ei ole mitään kikkailuja. Olen lähinnä iloinen niiden lankalaatikoiden tyhjentymisestä ja ainaisten jämälankojen vähentymisestä.

Miltä kuulostaisi sukkasunnuntai uusissa sukissa?