2 X V

 Tyttölöiden keväiset syntymäpäivät päättää Venla, jota juhlitaan viikon kuluttua. Olen jo ilmoittanut, että olemme tulossa 😀 ilman minkäänlaista erillistä kutsua. Ikävä pikkubimuja! Mummilla on taas pehmeitä paketteja viemisinä, kun sain viimeisetkin langanpäät piiloon ja napit kiinni.

Aloitin neulomaan tätä takkia talvilomalla, ajatuksella, että tästä tulee lahja Miljalle. Kun kämmäsin, niin kämmäsin kunnolla, mutta en alkanut purkamaan,vaan neuloin toisen takin, jonka Milja sai hiukan myöhemmin.

Suurella sitkeydellä jatkoin tämän takin loppuun ja sain muokattua Venlalle sopivan neuleen. Tässäkin olen käyttänyt raitageneraattoria apunani. Käytin ensinnä grafiitinharmaan loppuun ja työ vaaleni huomattavasti kohti miehustaa.

Punainen lanka on SandersGarn Lanett, muut sävyt Gjestal Baby Ull. Molemmat 100% merinovillaa. Neuloin 3 mm:n puikoilla yhtenä kpl aina kädentielle asti. Tässä työssä voisin mainita, että tein langan vaihtumiskohdan aina ennen nappilistaa niin, että seuraava työhön tuleva lanka kulki aina yhden kerroksen verran myöhemmin, ettei minun pitänyt tehdä pitkiä lankajuoksuja raitakerroksissa työn ulkoreunaan, jolloin jälki olisi jäänyt epäsiistiksi ja hyvinkin näkyväksi, kun olen neulonut nappilistat yhtä aikaa kappaleiden kanssa.

Neuloin vielä kolmannen neuletakin, eli pikkusisaren. Vanessa täytti vuotensa jo tammikuussa, jolloin vietiin nippu lapasia ja pipoja. Näitä neuleita olenkin nähnyt käytettävän, eli hyvin kelpaa mummin tuotokset kaikille bimuille.

Vanessan takissa käytin hyvin samoja värejä, kuin Miljan. Tässä kikkailin raitakoneen kanssa ja kokeilin valkoista vai keltaista? Kokeilin myös leveämpää raitaa, mutta miehustan matala osuus ei oikein ollut mieluinen leveillä raidoilla, joten päädyin neljän kerroksen selkeyteen. Valitsin näistä tuon vasemman, eli keltaiset raidat. Harmaat hihat tasapainottaa kokonaisuutta. Käytin loppuun kukkanapit, eli nyt serkkuplikat on nii samiksii.

Suojelen sinua kaikelta 💗

Kun on kortitkin valmiina, niin enää puuttuu lahjojen pakkaus.

Sehän kävi nopeasti!

Kävimme maanantaina tekemässä kaupat uudesta keittiöstä. Tarvittavat muutokset huomioitiin lähinnä mitoituksen suhteen. En halua toista mittavirhekeittiötä. Sitten olikin aika tehdä valinta ovi- ja vedinmalliin. Niissä ei kauaa mennyt, vaikka aluksi olin luullut, että juurikin ovimallin valinta olisi kompastuskiveni. Se ei ollut se, vaan suunnittelija. Tämän suunnittelijan kanssa saatoimme keskustella luottavaisin mielin. Hän kertoi mielipiteensä ja oman näkemyksensä. Kaikki ne aiemmat käynnit ja tarjoukset eri suunnittelijoiden kanssa loivat hyvän pohjan tälle kokonaisuudelle, josta saimme nyt mielestäni toimivan version kasaan. En saanut ihan sitä, mitä olisin toivonut, mutta kompromissit on tehty ja muutaman viikon kuluttua näemme teimmekö oikeat valinnat. Tällä tarkoitan eri firmojen materiaaalien yhteensopivuutta. Mahdollisuuksia on paljon, mutta ei tehdä tästä(kään) turhan vaikeaa itsellemme.

Suurin muutos uudessa keittiössä tulee näkymään siinä mitä emme tilanneet. Emme enää halunneet keittiöseiniä peittävää kaapistoriviä, vaan kahden aikuisen peruskeittiön. Tehköön seuraavat mitä tarvitsevat. Entistä keittiötä hallitsi 7, 8 m keittiötasot alakaappeineen. Vuosien aikana olimme jo luopuneet yhdestä kaapistorivistä, jossa oli kolme korkeaa kaappia, sekä työtaso yläkaappeineen. Yhteensä laskien n.10 m mahdollisuutta. Meillä on astioita ihan mahdottoman paljon. Käyn läpi kaikki, laitan kiertoon mitä en tarvitse. Ja miäshän tarvii aina jonkun ruuvilootan.

Olen innostunut kepeydestä, jollaisen saan vain laittamalla asiat pääni sisällä uuteen järjestykseen. Nämä asiat ei ole tulleet esille ihan yhdellä istumalla, vaan perustelemalla lähinnä itselleni. Kun näen muutoksen valmiina, harkitsen irrallisen kaapiston tarvetta, koska meillä on edelleen koko tila mahdollista käyttää uuden luomiseen. Eniten jää harmittamaan joulukylän rakentaminen, mutta sille löytynee tila jatkossa lattialta.

Häärästimet, eli veljekset, eli humu ja nuorimmainen tulivat avuksemme. Siinä ei kuulkaa kauaa mennyt, kun kaikki oli kannettu pihalle. Tai työtaso tiskialtaan vieressä on vielä paikoillaan, mutta kaikki muu on jo kannettu pois. Minulle tuppasi tulemaan kiirus, kun yritin korjata nuorimman työhousuja, kantaa kaapeista tavaroita pois ja häätää miähen pois jaloista pyörimästä. Hänellä jatkuu sairasloma edelleen.

Laitoin aamusta nämä kaapit myyntiin Toriin. Jos joku huolii, ok, mutta jos ei mene kaupan, poltamme ne. Keittiösuunnitelmien alussa sunnittelimme vaihtavamme keittiöön juurikin kierrätetyt kaapistot.

Minulle ei jää mikään ikävä tätä kaapistoa. Olemme asuneet tässä nyt hiukan vaille 30-vuotta. Kodin jokainen pinta on tullut tutuksi, käsi hamuaa aamuisin sitä vanhaa puulaatikkoa, jossa säilytimme vuosikymmenet työkasseja. Nyt on opeteltava uudet tavat ja laitettava kaiki valmiiksi aikaisiin aamuihin, koska illalla on vielä voitu siirtää jotain ihan eri paikkaan, kun on sovittu.

Kodinhoitohuoneen lattialla on arki, sen pöytätasoilla kahvinkeittimet. Pirtissä on juhla. Kahvikupit siirtyvät pari huonetta edemmäs, kun saadaan renginkaappi siirrettyä uuteen paikkaansa. Vaatehuoneessa on jauhokaappi. Ja nekin niin levällään, että toisen on hyvä ja turvallinen lähestyä niitä ilman vahinkoa. Loput arjesta vaeltaa kodin ja työhuoneen välissä. Kun ei ole suurta porukkaa koolla, pärjätään minimaalisesti.

Olen viikonlopun aikana laittanut kaiken niin heposti käytettäväksi, kuin mahdollista, koska alkavalla viikolla alkaa pintojen käsittely. Nuorimman kanssa on sovittu alustavasti laattojen irrotus, mutta aikataulu riippuu hänen reissuhommistaan. Joudumme vielä pyytämään apuja yhdeltä, jos toiseltakin, mutta eiköhän tästä vielä keittiö saada kasaan.

Materiavalinnat on vielä hiukan mietinnässä. Kävimme katsomassa monessa eri paikassa, mutta mistään emme tehneet vielä kauppoja. Saattaa olla, että käymme vielä parissa kaupassa sekoittamassa omia suunnitelmiamme.

Tällä hetkellä koti näyttää aika graftilta. Ehkä vähän teollisuushengeltä. Kun saisi vielä pari sikalan lamppua niin vaikutelma vain paranee. Näissä kuvissa näkyy hyvin vuosikymmenien kerrostumat, maalipintojen eri sävyt. Tästä se vasta alkaa ja innolla odotamme valmista pintaa.

Kodin helpot makrameet

 Mikäs ihanuus tämä on? Uusi kirja, joka innostaa selaamaan ja tutustumaan hiukan etusivua enemmän. Susanna Uusitalon uusin kirja on opas makramen perusoppiin, jossa on 20 solmeiluohjetta kodin eri käyttö- ja koriste-esineisiin. Uusitalon 10. kädentaitoaiheinen kirja on kiinni tässä hetkessä, kun solmeilu pitää edelleen pintansa. Tein 80 - luvulla koulussa kukka-amppeleita pöllyävistä naruista. Sen jälkeen aikuisopiskelijana solmeilin lisää juurikin ennen tätä suurta buumia. Tykkään!

Tässä kirjassa ohjeet on tehty matalla kynnyksellä, eli helppoja ohjeita, perussolmuja ja innostavia kuvia, joista tulee heti mielikuva mihin tämän voisi omassa kodissaan tehdä. Yhdeltä aukeamalta voi jo nähdä mitä kaikkea on tarjolla. Mistä sitä aloittaisi?

Solmukohdat on esitetty kuudella sivulla. Kun nämä kaikki on kuvattu selkeästi, kirjoitettu hyvin luettavaksi, on oman työn suunnittelu helppoa ja aina voi tarkistaa, mihin suuntaan sen langan piti kulkea.

Ja ne kivat ohjeet! Työt on esitetty selkeine ohjeineen, mitä solmuja tähän työhön käytetään ja  vielä erilliset työvaihekuvat työn edetessä. Näillä ohjeilla on helppoa päästä kiinni isompaan työhön. 

Tässä amppelissa on tuentana kaksi metallirengasta, eikä laisinkaan niin paljon solmittavaa, kuin edellisessä.

Lisää amppeleita löytyy kehykseen tehtävästä ja tästä kolmen ruukun seinäamppelista. Tässä punaisessa amppelitelineessä tulee suuret pinnat näkyviin, vaikka kasvitkin on omassa roolissaan.

Seinäkoristeista löytyy ohjeita renkaisiin ja keppeihin tehtyinä. Suuria ja pieniä nopeasti valmistuvia. Osaan töitä voi käyttää tehosteväreiksi langanloppuja. Kun perussolmut taitaa, voi alkaa varioida omia solmujaan.

Itse pidän tästä materiaalien saatavuudesta, kun aina vain useampi valmistaja tarjoaa markkinoille kivoja värejä, eri vahvuuksia ja lankoja saa helposti kauppareissulla.

Kansituolin kuva tuli vastaan, kuin tilauksesta. Minulla ei ole tuollaisen tuolin runkoa, mutta rottinkinen riippukeinu, josta ei ole jäljellä, kuin runko. Olen jo alkanut suunnittelemaan, miten  tekisin sille uuden päällisen solmuilemalla.

Solmuiltu varjostin on hyvä esimerkki luovuudesta, jos seinäpinnat ovat täynnä. Itse pidän erilaisuudesta ja tämä on juurikin sellainen. Oman varjostimen tein opiskellessani.

Matto! Tarvisinko juurikin tällaisen? Tästä tulee hapsuineen niin kesäfiilis.

Kun on jo solmeillut tyynynpäällisen, vaihtanut rahille uuden päällisen, voi tehdä unisiepparinkin.

Pullokin on saanut uuden nutun.

Kaunis ja kepeä kranssi voisi löytää paikkansa pöytäkoristeena, miksi ei seinältäkin? 

Tekniikkana makrame ei ole uusi keksintö, mutta minusta se on saanut uuden tulemisen rohkeiden tekijöiden käsissä, hyvällä maulla tehtynä.

Sokeripihdit

 Harakka täällä hei! Jos karkki auttaa mielialaan, niin minulla sen tekee kaikki mikä kiiltää. Yhdellä istumalla löysin Tori.fi kaksi settiä hopealusikoita, joista tein heti kaupan kahden eri myyjän kanssa. Odottelin viikon päivät, että sain lusikat kotiin ja samantein otin yhteyden Jaana Hirvoseen, että nyt tavataan. Hirvosen Lusikkaenkelit valmistaa kierrätyskoruja 25-vuoden kokemuksella. Arvostan kierrätystä ja olenkin teettänyt nyt pari settiä ihanuuksia ihan itselleni. 

Ensimmäisenä esittelen hiukan harvinaisemman ruusulusikan joita oli 6 kpl. Näistä teetin sormuksen, kaulariipuksen, rannekorun ja riippukorvikset. Rannekoruun on laitettu hiukan pidempi kiinnitysketju, koska olen tällaista mörssärikokoa. Tämä setti on vielä korkkaamatta, mutta kesällä ruusujen aikaan...

Toinen setti täydentyi kielolusikoista, joita sain neljä lisää. Tarkkaavainen tekijä kertoi minulle, että tätä lusikkamallia on kahta eri kokoa ja nyt olin onnistuneesti ostanut sen vähän vähemmän valmistetun pienemmän lusikkamallin, josta tehtiin kaulariipus, rannekorun ja alemman kuvan sormus. Tässä näkyvässä kuvassa on aiemmin teettämäni perintölusikkani pitkinä korviksina.

Tässä vasemmalla on sormus kielolusikasta ja nappikorvakorut, kielonkaari, jotka teetin vielä tekijän omasta lusikkavarastosta sillä isommalla kuviolla.

Muslan sokeripihdit löytyi myös Torin kautta heti, kun hokasin, että jään jatkuvasti toiseksi uusien tuotteiden ilmestyttyä myyntiin. Laitoin kyssärin tuotteesta myyjälle, on vielä myymättä. Toisen viestin nuorimmalle, joka sattui olemaan juurikin sinä viikonloppuna lähellä tuotetta. Sokeripihdit matkasi minulle ja minä laitoin postia taitavalle tekijälle.

Eikä aikaakaan, kun sain paluupostissa ihanat korvikset! Ottimista tehtiin ihanat kyntöset ja varren kuviosta arkisemmat. Molemmat korvikset on olleet käytössä. Alemmat sopii hyvin arkikäyttööni, jopa työelämään. Tuotteiden laatu on erittäin siistiä ja toimitus nopeaa. Oon jäänyt vähän koukkuun,

Stanssit

Pääsiäisenä tehdyt kortit vaihtoi omistajaa. Ihan kaikki. Kiva niin, saan tehdä lisää mielin määrin ja niin on taas päässyt käymään 😀. Kävin tekemässä vähän lisää hankintojakin, niin stansseihin, kuin korttipohjiin. Olen taas koukuttunut kortteiluun, eli kaikki muut työt ovat ihan nou, nou!

Tuossa aiemman postauksen yhteydessä tuli kysymys, että onko minulla laite näihin kuvoihin? Minulla on Big Shot-leikkuri, jolla olen viime vuosina opetellut tekemään erilaisia koho- ja reikäkuvioita sen mukaan mistä innostun. Erilaiset kohokuviot on kivoja ja helppoja tehdä kohotaskuilla. Niiden kiinnittämiseen käytän kaksipuoleista teippiä. Kohokuvioiden, kuten reikäkuvioiden tekoon laitteessa pitää olla leikkauslevyt, joiden pinta kuluu ja vääntyilee niin, että niitä pitää käännellä ja välillä on hyvä ostaa uusiakin. Minulla on vanhempi laite ja nyt sen leikkausalusta on alkanut hajoamaan. Pitää tehdä lisää hankintoja, muta ei vielä ihan välttämätön. Kaikki muut nelivärikuvat ostan valmiina, joko pussitavaroina, joita on tarjolla useammassa marketissa. Tai sitten ostan 3D-lehtiä, joista kasailen kohotarran avulla suurempia kokonaisuuksia. Kaupoilla käydessäni olen tarkkaavainen ja etsin erilasia materiaaleja alelaareista, sisustuspöydiltä ja nappaan ostoskärryyn. Sulat ovat vanerista tehtyjä, sisustuspuolen löytöjä. Maalasin ne tuputtamalla hopeista leimasinväriä pintaan. Värikäs perhonen on Lildn pääsiäisaskartelumateriaalia tältä vuodelta. Keijukorttien ruusut olen ostanut valmiina pieninä nippuina kortteilukaupasta. Kukissa olevat rautalangat katkon ja vääntelen piiloon. Kortin pohjalle liimailen lehtiä, puolihelmiä, stanssattuja lehtiä tms. Näin ruusut pysyvät paremmin kiinni, kun on kunnon liima-alusta.

Reikäkuvioiden irrottamiseen käytän askartelupiikkiä, jolla saa nuo pienetkin reiät tyhjäksi ja kuvion irtoamaan stanssista. Samalla työvälineellä irrottelen teippien paprut, avaan liimatuubien kärjet. Ruusukuvion stanssasin uudella pyöreällä reikästanssilla, kuten myös oranssin pohjan. Suurenntussa kuvassa näkyy helmiä, timangeja, joita on tarjolla monissa eri väreissä. Kuten myös puolihelmiä. Näiden alle lisään aina liimaa, vaikka niissä on se tarrapintakin.

Tässä kortissa on värikäs, hileinen pohja, jonka päälle liimasin saman reikökuvion kuin yllä. Kortti on aivan erilainen, vaikka elementit on lähes samanlaiset.

Näissä kahdessa kortissa käytin keijujen kuvia, joiden värimaailmaa voimistin joulunpunaisella kartongilla. Korteista ei tullut kuitenkaan joulukortit, mutta pienillä muutoksilla niistä olisin voinut sellaiset tehdä.