Monen tarinan peitto

Paljon väriä, paljon, paljon tekemisen riemua ja iloa valmistuneesta työstä!
Silkasta riemusta leyhäytin uusimman peittoni kostealle nurmelle luhdin edustalle kuvattavaksi.
Aamulla virkkasin viimeiset peiton pylväät valmiiksi. Työ ei vaatinut viimeistelyä, olinhan päätellyt jokaisen langanpään samantein.
Valmis työ kutisti mukavasti langanjämävarastoani, sekä saatuja keriä.
Hamsterivarastoni pieneni peräti 3, 050 kg!
Näinkin ison, 2, 3m x 2, 3m, peiton virkkaaminen kävi välillä voimille, kun työ valui aina lattialle asti, eikä sitä saanut pysymään siistissä läjässä jalkarahilla.

















Pitkään aikaan en ole innostunut mistään käsityöstä, kuten tästä.
Loppujen lopuksi tämän tekemiseen ei mennyt kuin reilu kuukausi aikaa. Syyskuun alusta tein ensimmäisen päivityksen ja näiden välissä välillä huokailin kerran hitauttani.
Vaikka pidän rauhallisista väreistä, enkä laisinkaan sinisestä, sopi tähän työhön kaikki värit. Kuin olisi räsymattoa kutonut vanhoista vaatteista, jossa jokainen raita kertoo omaa tarinaansa.
Työhön käytin kaikkia 3, 5 mm koukulle sopivia lankojani. Osan käytin kaksinkertaisena. Lopputuloksessa eri vahvuiset langat eivät näy haittaavasti.














Valmis peitto saa paikkansa luhdissa, naisten puolelta. Sivustavedettävä sänky on tarpeeksi leveä peitolleni ja antaa huoneelle lisäksi kivan kädenjäljen.
Tosin, huoneessa on paljon muutakin käsityötä, jopa kangaspuut.
Tavoitteenani oli saada peitto valmiiksi ennen nuoremman taksvärkkipäivää, ensi perjantaita, jolloin poika tekee päivätyönsä kotona tyhjentämällä luhdin huoneista tekstiilit talviteloille.














Kaikki tavarat olivat vielä paikoillaan, sain tunnelmallisia kuvia, kun peitot, patjat ja matot eivät roiku orsilla.
Tähän peittoon löydät työohjeen tältä sivulta ja tästä näet videon.

Tulkoon vaikka vuosituhannen kylmin talvi, meillä tarjetaan. Tämä oli jo 3. iso peittoni tänä vuonna.

Onko luvattu lunta?

Keltaisenaan hehkuvan luonnon kanssa ei voi oikein kilpailla millään sävyllä. Niin kauniilta kaikki näyttää, jopa aamuisessa unisumussa ajellessa.
Millään meinaa uskoa, että talvi tekee tuloaan. Ihan vain piti pikaisesti poiketa työmatkalla Plantageniin, ni eikös mun kaikki hyvät päätökseni olla ostamatta kuin tulppaaninsipuleita, romahtivat täysin. Ostoskärryni täyttyivät nopeasti valmiista syysistutuksista, kun halvalla sai, oli ostettava.
Viisi euroa ja kuisti sai uudet kukat. Toivottavasti nämä eivät ihan pikkupakkasia pelästy.
Vielä osa kesän pelakuistakin jaksoi kukkia, otan taimet talteen ensi kesää varten.













Hain vielä läheiseltä pellolta muutaman auringonkukan, hiukan kypsempään ikään ehtineen siemenkodan. Kovin olivat kukinnot nuupuneita sitten viimekäynnin.


















Keräilin kannujani kasaan, vielä ei voi laittaa kaikkia talvilevolle.


















Laitoin kynttilän palamaan kuistille, toivottaa iltasella tervetulleeksi pelaajapoikamme isänsä kanssa.
Minä vietän rauhallisen lauantai - illan yksinäni, nautin elokuvatarjonnasta ja virkkailen.

Apukädet

Mikään ei ole ikävämpää puuhaa kuin korjaaminen. Eikä minkä tahansa korjaaminen, vaan kiekkokamppeiden!
Ne haisee, ne on suuria ja ihan mahdottoman haasteellisia saada kotikoneen paininjalan alle.
Olen taas vetkuttanut tämän työn tekemistä, tarpeeksi kauan, eikä sitä kukaan muukaan ottanut tehdäkseen.
Pakko, mikä pakko. Huomenna on pojan turnaus ja molken polkkeet pitää pysyä kunnolla kiinni.
Käänsi ja väänsin suojia, tytsi jelppas ja kannatteli isoja patjoja, kun vaihdettiin kuolleet kuminauhat elastisiin.
Ensinnä ompelin uudet tarranauhat kuminauhojen päihin, sitten kääntelin, kiinnitin, väänsin ja tarkistin monta kertaa, että kaikki tuli oikein päin.
Toivottavasti tuli. Itse en pääse pelejä katsomaan, harmi, työt pitää kiinni.
















Yhden työn valmistuttua, siirryttiin työpöydältä toisaalle. Tytsi haluaa viedä tyttökaverilleen vaijerikorun tuliaiseksi viikonloppukäynnillään.













Löysin hyvän vaijerin, mutta väsyneet silmäni eivät meinanneet nähdä kiinnittää lukkoja. Taas oli monta kättä yhdessä työssä kiinni.
Mistä näitä käsiä oikein tulee.
Yritän aina opettaa samalla, kun tytär puuhailee kanssani. Se on ihan kivaa, opettaminen, kun on hyvää ainesta oppimaan.













Mukavia viikonlopun puuhailuja myös sinulle,

Arkista minää

Ensinnä, kiitos teille kaikille edelliseen postaukseen kommentoineille.
Joitakin kyselyjä on tullut tuosta reiänteosta. Koneenani on lasihiomakone, Kristall 2000 s, johon voi ostaa lisävarusteena reikäterän ja vesipumpun.














Niin vain viikko on lähes lopuillaan. Kauniit päivät ovat hyödynnetty kodinhoitoon, ikkunanpesuun ja pienen rempan jälkeiseen paikkojen järjestämiseen.
Kuka sitä enään muistaa, kuinka hypimme esteiden yli, söimme keittiön ruokapöydän ääressä, joka oli täynnä kukkia, tai etsimme kadonnutta vaatepussia.
Nyt on kukat ikkunalaudoilla, matot vahatuissa lattioissa, tyynyt sohvilla.













Kunhan saisin päätettyä yhden sohvan lopullisen paikan, siirretty jo kolmatta kertaa paikasta toiseen, saisimme laittaa tauluja ja valokuvia seinään takaisin.
Muutos on hyvästä, jokin verran tavaraa siirtyy kaappeihin, mutta osan haluan aina olevan näkösällä.
Olen miettinyt ikkunaverhojen tarpeellisuutta, ainakaan pitkiä verhoja pirtin ikkunaan en laita, ehkä vain matalan kapan lisäämään viihtyvyyttä.
Kuin huomaamatta kaiken tämän huushollaamisen kanssa, virkattu peittoni on kääntynyt loppusuoralle. Tosin on iltoja, kun en ole ehtinyt tekemään yhtäkään kerrosta, mutta voi kuinka nautinkaan sen tekemisestä. Viileinä iltoina tuntuu aivan ihanalta siirrellä valmista peittoa jalkarahilleni peittämään palelevia jalkojani.

Minua on ilahdutettu syksyisellä tunnustuksella.

Sirkan mieltä lämmittävin sanoin.... Haluaisin antaa tämän Tulihan tehtyä blogille, jota olen seurannut lähes koko oman blogitaipaleeni ajan. Blogissa tapahtuu, kuten nimikin sanoo, ja esitellään paljon mitä erilaisimpia asioita. Odotan jo ensi kevättä, jolloin blogista varmaan saamme lukea, kuinka heidän hieno uusi kasvihuoneensa herää kesäeloon ...


















Sitä minäkin odotan, kevättä, uutta kasvukautta. Kiitos sinulle!

Omasta puolestani laitan tämän eteenpäin Omppumadolle, jonka käsistä syntyy monia kauniita neuleita.

Lasikierrätystä

Uusia ideoita tulee monelta eri suunnalta. Joskus ihan tarpeeseen tai sitten ajan kanssa muokattavaksi.
Illalla etsin kuumeisesti kirjaa, jonka sivuilta löysin tämän seuraavan valaistukseni. Kirjoja on paljon, eikä mitään muistikuvaa edes kirjan kannesta. Siinä selatessani useampaa, löysin monta uutta ideaa joista voisin tehdä joskus jotain kivaa.
Voisi tehdä muistikirjan, jonka sivuille raapustaa ne ihanimmat ideat, jota voisi selata aina ahdistuksen puskiessa päälle.












Ajatuksissani oli hyödyntää pirtin ainoaa katonrajassa olevaa pistorasiaa ja tehdä pieni katosta roikkuva valaisin löytämäni kirjan ohjeilla.
Olin noudattanut kirjaimellisesti kirjan tekstiä ja käynyt kirpparilla etsimässä kauniita lasiastioita.
Katselin kesällä Tallinnassakin pieniä kristallimaljoja sillä silmällä, mutta astiat ovat pieninäkin aika painavia.Sitten on aina mahdollisuus saada astia rikkoontumaan, kun pohjaan tehdään reikä.

















Silläpä päädyin halvimpaan mahdolliseen ratkaisuun ja ostin vain halpoja käytettyjä lasikippoja.
Kävin lasipöytäni viereen ja sovittelin kaikki kolme astiaa vuoroin toisensa päälle. Mietin parasta kokonaisuutta ja palasin sisälle kirjan viereen. Jotain puuttui, pelkät astiat odottivat vielä jotain lisää. Se oli lautanen! Miksen heti huomannut, että siitä puuttui jotain kohottavaa. Siispä, kaikki keräilyssäni olevat lasilautaset sovitukseen ja yksi hyvä malli käyttöön. Kokonaisuus on täydellinen. Tein kolmeen kippoon ja yhteen lautaseen reiän.
Yhdestä astiasta teen lasikuvun, samanlaisen kuin aiemmin olen tehnyt.
Kun minä sain tehtyä oman osuuteni, loput työstä jäivät miähen ratkaistavaksi.
Olin ostanut töistä pätkän ketjua johdon pujottamiseen, sekä kauniin lampunpidikkeen. Ne molemmat piti saada sopimaan kokonaisuuteen.
Muutama hetki meni pähkäilyyn ja sovittamiseen. Vielä piti purkaa yksi pistotulppa valmiista valaisimesta tätä varten, saatiin illaksi valoa.


















Tästä tuli sievä. Erityylisten lasiastioiden yhditäminen onnistui hyvin. Valaisimella tulee juurikin sen verran valoa, mitä hämyinen pirtin nurkka tarvitsee.
Kaupalistaan pitää muistaa lisätä yksi jääkaappilamppu. 15 w hehku on tehoiltaan ihan ok, mutta tulee hiukan liikaa näkyviin kuvun alta. Tai sitten antaa ajan hiukan kulua, silmäkin tottuu.
Pirtissä ei ole lamppujen lisäksi muuta paikoillaan, kuin nukkekoti.


















Sunnuntain lepohetkestä ei ole tietoakaan, varsinkin kun piha täyttyy iltapäivällä innokkaista airsoftin pelaajista. Osa pojista on samoja, jotka pelasivat yösoftia kesällä pojan syntymäpäivillä.
Nautitaan päivästä kukin omalla tavallamme,

Vuotaa, antaa vuotaa!

Monenlainen kädentaito ja tapa tehdä itsenäisesti on jo blogin nimessä. Kyllä vaan, kiitos kannustuksesta, sain palautetta, kun sitä tarvitsin.

Koti on ollut viimeisen viikon ajan jatkuvassa myllerryksessä, siitä turhaantuminenkin. Vaikka sen aloittaessani jo tiesin, tässä menee pari viikkoa.
Pirtin vanha tapetti on jo nähty, se sai luvan irtaantua. Jokainen huone vuorollaan, aika pienin väliajoin, saa uuden pinnan seinäänsä. Helppo ja melko edullinen tapa antaa uusien tuulien puhaltaa.Viikon jokaisena iltana jokainen vuorollamme irrotimme vanhaa tapettia, oli kyllä pahuksen hyvin kiinni seinässä.
Työtä hidastaa nuorimmaisen jokailtaiset kiekkoriennot, miäs on tietysti menossa mukana.
Mutta sitten tänään tuli paljon näkyvää jälkeä, kun minun viikkovapaani + miähen pekkanen antoi mahdollisuuden kotona työskentelyyn.


















Tytär liisteröi, miäs nosti uutta paperia seinään ja minä olin piällysmiäheneä.
Seinät valkastuivat kertaheitolla, valkoinen saa tilassa ihmeitä aikaan!
Edullista tapettia, melko helppoa laittaa, eikä yhtään kohdistettavaa kuviota.














Ennen illan kiekkoreenejä, miäs maalasi toiseen kertaan pohjamaalin ikkunaseinälle. Puoli pirttiä oli muovihuoneena hionnan ajan.
Vielä pitää maalata puunväriset listat valkoisiksi, vahata lattia ja sitten pääsen oikein sisustamaan.
Monta kivaa ajatusta ja mahdollisuutta. Tosin isot vanhat klahvipiirongit, suuri nukkekotini, sekä isot sohvat pistävät suurimman mylläysintoni koetukselle.

Niin äitini, tätä minä vapaapäivänäni huushollasin.













Nautitaan kauniista syyspäivistä, sekä sumuisista illoista,

Pieniä tekosia

Syyskuusta tulikin sitten langankulutukseeni alin lukema tähän mennessä. Mitään muuta ei valmistunut, kuin pienet lapaset.
Aiemmin neulomani tossut saivat täytettä, reilu viikko sitten syntyi tyttö.

Peukuttomat lapaset ovat jämälankojeni hyväksikäyttöä, kaikki pätkäkin pitää säästää ihan näitä äkkiä jotain tehtäviä neuleita ajatellen.
Kevyesti kerretty pitkä nyöri pitää lapaset kiinni toisissaan, eli saa hyvin pujotettua haalarin hihasta hihaan.
Lapasen ulkosyrjässä on pienet rusetit.

Viime päivinä olen tosissani miettinyt tätä blogin pitämistä. Käsityöt, varsinkin suuret projektini, vievät monta viikkoa valmistua, ettei käsityöblogi vastaa tarkoitustaan.
Kommentointini on minimissään, vaikka joka ilta ehdin käydä lukemassa muutaman blogin. Olen pahoillani, jos tuotan lukijoilleni pettymyksen vähentyneillä pävityksilläkin.

Syksy maalaa maisemaa

Tänään on ollut mitä kaunein päivä, aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja minä olen ollut energiaa täynnä.
Syksy sopii minulle. Päivän aikana leipoontui sunnuntaipullat ja -sämpylät. Ehdin tekemään pitkän ja mukavan kirppiskierroksen.
Pihamaalta on kerätty pudokkaat, huonot pois ja hyvät omput talteen.
Teen viikolla iltaisin omenahilloa, maistuu hyvältä puuron päällä. Tosin pakasteet ovat niin täynnä, etten tiedä mihin ne hillot säilöisin.













Eilisen viikkovapaani olin vain, en tehnyt paljon muuta kuin ruuan lasten kanssa. Ja ehkä hiukan virkkasin...
Nuorimmainen pääsi kokeilemaan kotona koulussa opittuja köksätaitojaan. Ruoka oli hyvää, se ehkä innostaa kokeilemaan toisenkin kerran.














Miäs oli yön reissulla Tallinnassa. Tuliaispussissa oli monta kivaa juttua kotiväelle. Mieluisia lehtiä, sekä odotetusti vyyhti lankaa.
En tahtonut yhtään enempää neulottavaa, tämä tuli ihan tarpeseen. Uusi Revontuli pitänee aloittaa, alkaahan kiekkokatsomokausikin ihan piakkoin.
Aamulla asettelin uudet timanttituijani riviin luhdin päätyyn. Kävin perjantaina töiden jälkeen tyhjentämässä - 50 % alennuksella ison ostoskärryllisen taimia Prisman taimimyymälästä. Osan vein kotimatkalla siskolleni.
Kesän alussa viimeistelty luhdin ympäristö on nurmettunut kauniiksi, mutta se vaatii jotain katsottavaa.
Miähen kanssa olimme kumpainenkin tahollamme miettineet, että tuo alueelle olisi kiva istuttaa puita, niin vain meidän ajatukset käyvät yksiin, vaikka kaikkea ei ääneen sanota.
















Samalle nurmialueelle piti kesän aikana tehdä ulkohyyskä, mutta kasvihuone meni edelle.
Hyyskän vuoro on sitten ensi kesänä, tai sitten seuraavana...
Peittääköhän nuo kolme alamittaista tainta hyyskän ;) No, ehkä antavat joskus jonkinlaisen näkösuojan. Ja onhan tuossa rivissä muutama syreeni ja hortesiakin.


















Seuraavaksi menen laittamaan syyssipulit maahan. En ole ostanut montaakaan pussia, mutta muutama laukka ja tulppaani mahtunevat johonkin koloon.
Ans kattoo, kuinka kauan pirteä oloni kestää. Kotona on flunssaista porukkaa. Olen välttynyt kaikilta syksyn kulkutaudeilta, vaikka osa meistä on jo toisella kierroksella.
Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle,