Fiskari

 Ex tempore, ilman suunnitelmia lähdettiin aikaisin sunnuntaiaamuna kohti Fiskaria. To-su kestävät Antiikkipäivät Fiskarsin Vanhalla veitsitehtaalla on kiehtonut jo vuosia, mutta tänä kesänä, kun mennään minne mieli halajaa, oli lähdettävä katsomaan tämäkin tapahtuma.
Päivästä oli tulossa pelkkää autossa istumista, mutta pienet tauot ja vaihtelevat maisemat siivittivät matkaa joutuisasti.
Alku matkasta meni hyvinkin tutuissa maisemissa. Laitoin tyttärelle viestin, että ajamme aamusta ohitse, mutta poikkeamme ehtoolla, jos olemme hyvissä ajoin vielä illalla kotona.

 Kiertelimme tapahtuman viipyillen, kuin etsien jotain, mutta ei kuitenkaan mitään erityistä. Emme osanneet aavistaa mitä kaikkea tapahtuma sisälsi, ensikertalaisina erotuimme varmasti joukosta pälyilemässä =)
Näimme kotoisia esineitä, joiden arvoa emme olleet arvottaneet ennen tätä käyntiä. Teimme tiedustelun pöytäryhmän entisöinnistä versus maaseutu /kaupunki. Arvannet kumpi voitti? Tein pienen hankinnan, mutta se pitää ensinnä tuunata omalle paikalleen.

Ilokseni samaisella kävelymatkalla pääsin käymään kynttilätehtaassa. Täällä sain aikani kulumaan helposti tuoksutellen ja värejä valiten.

Desicon kynttilöitä voi ostaa jälleenmyyjiltä ympäri Suomen. Tehtaanmyymälöissä on kiva poiketa, jos osuvat kohdalla. Tästä ei täytynyt kantaa ostoksiaan autolle kuin lyhyen matkaa.

Aivan kynttilätehtaan alapuolella, Desicon harja näkyy kuvassa, oli aivan ihastuttava Puutarha Ruusupapu, jonka portilla oli houkutteleva asetelma. Ostin yhden pelargonian, josta aion ottaa useamman pistokkaan. Kukinnon vaaleanpuna- lime-valkoinen yhdistelmä oli niin houkutteleva, että se sai minut melkein pyörtämään päätökseni ottaa rauhassa tämä kesä kaikesta kasvillisuudesta.

Lähteissämme ajoimme vielä Billnäsiin, jonka idyllisessä ruukkikylässä käynti jäi vain suunnitelmaksi. Poikkesimme tauolla entiseen härkätalliin, jonka alakerta, jossa kahvila, oli ollut ennen paskaruuma. 
Kaiken tämän haluan (me) nähdä uudestaan ajan kanssa, joten onhan se jossain vaiheessa käytävä näkemässä.

Eikä kaksi ilman kolmatta. Aloitimme viikonloppumme perinteisellä RR -eli restaurantapäivillä Teivon ravikeskuksesta. Mobilistien järjestämä tapahtuma kerää moottoriajoneuvoharrastajat etsimään puuttuvaa osaa öljyntuoksuisesta valikoimastaan. Omat kiinnostuksen kohteeni olivat himppasen puhtaampia, ajanpatinaa ja nostalgiannälkää tyydyttäviä esineitä.

Tummanpuhuva pilviröykkiö ei liikuttanut meitä, eikä muitakaan. Olimme jo edellisenä iltana nostaneet autoon kumisaappaat ja muut sadetta suojaavat varusteet. 
Myyntipöydät tutkittuamme, aarteet hyvin pakattuina, kiersimme vielä huomiota herättävän autorivin johonka sai parkkeerata vain museorekisteriin päässeet yksilöt.

Näistä muutamat silmää hivelevät kaunottaret kuvasin.

Nyt täytyy myöntää, että himppasen kintereissä tuntuu viikonlopun kulttuuriannos,ottaen huomioon, että aloitimme miähen kanssa viikonlopun odotuksen perjantai aamuna klo 3.00, kun kello soitti töihin ja sitä rataa ravikeskukseen, Laukon kartano lauantaina ja sunnuntaina 650 km ajoreitti Antiikkipäiville.

Parasta antia oli nähdä kaikki pikkupimut viikonlopun aikana. Hyvä me!

Vielä kuvakulma remppaosuudesta, joka ei sitten ota pirullakaan edistyäkeen! Ei vaikka tapettirullat on ostettu, maalia haettu lisää ja tilaa missä temmeltää.
Täytyisköhän sitä olla välillä hetki kotona?