Sukka sentään

Kesän lämpöennätykset vain jatkuvat! Kuuntelin autossa työmatkalla uutiset ja hymy oli suupielessä, kun uutistenlukija sanoi Jaakon heittäneen tänään kuuman kiuaskiven järveen. Pitäisköhän sitä oikeen uimaan tänä kesänä?!
Olen tallentanut lämpöiset silmukat sukanvarsiin ja -teriin pienten piiperöisten varpaita lämmittämään. Vähän lisälämpöä höyrystä, etteivät silkkiset tassut känsiinny.

Edellisvuoden tapaan pyysin piirtämään jalasta ja kädestä mallineen, että voin vertailla valmistuvaa neuletta kaavaan.
Pienimmäinen on saanut äitinsä geenit. Kenkiä, omat tai vieraat ja mielummin vieraat, pitää saada sovittaa jalkaan.

Venlan käden ja jalan piirtäminen onnistui jo mallikkaasti, mutta nuorimmainen käveli ohi paperin.

Pikkuiset varpaat kippurassa antoi äitinsä piirtää, kun isä hiukan kevensi askellusta. Tosin molemmat jalat nousivat ilmaan, mutta kyllä minä selon otan.
Miljan kaavoitus on vielä vaiheessa. Täytynee muistutella ajan ollen.

 Kesä-heinäkuussa valmistui 9 pr sukkia tehotytöille vanhoilla mitoilla ja mutuna.

 Käytin langanjämiä, joita löysin ihan siltä istumalta.

 Jaoin kerät puoliksi, puolitin puolikkaat.

 Yksiväristet, raidalliset, pitkävartiset ja tarpeelliset.

 Sukka sentään valmistui.