Toukokuu tuo vuosien varrelta paljon mukavia ja kauniita muistoja. Tällä viikolla on miähen kanssa muisteltu, kuinka aikanaan lapset yksi toisensa jälkeen ovat taivaltaneet koulutiensä kohti kesälaidunta. Päättäneet opintonsa ja jatkaneet matkaansa.
Viimeiset omat opintoni päätin tasan vuosi sitten.
Menneitä muistellessa palaa mieleen monta omaa kesäloman alkua. Pienen ja huolettoman lapsuuden pitkät lämpimät kesät, jotka vain tuntuivat jatkuvan loputtomiin. Uimareissut ja naapurikaverit.
Toki näissäkin kesissä oli paljon mustia pilvenreunoja, ukkosta ja vesisadetta, mutta olen armeliaasti pyrkinyt karkoittamaan kaiken ikävän ja ajatellut vain iloisia ja kauniita hetkiä.
Tänä vuonna toukokuu jättää muistijäljen kylmästä jaksosta, joka huipentuu kovaan, osassa maassa jopa myrskyisään tuuleen. Eihän toki toukokuu ole ollut pelkästään hyytävää kylmyyttää, mukaan mahtui myös hellepäiviä, jolloinka iloittiin hikipisaroiden virrasta.
Kun kaiken tämän ynnää, jään miettimään, mitä tässä tapahtui? Mihin toukokuu katosi?
Puutarha on ottanut oman aikansa töiden jälkeen. Vähitellen on päästy raivoamaan viime vuonna pidetyn välivuoden jälkiä.
On pyristelty irti talven jäljistä siivoamalla. Käyty pärräilemässä ja ainakin työmatkat, jos ei muuten ennätetä.
Olen pitkästä aikaa kuvannut paljon, mutta en ennätä päivittämään niin usein kuin haluaisin. Olen myös päättänyt ottaa ne päikyt useammin. Eilen töiden jälkeen, olimme arkipyhän töissä, nukuimme kolmatta tuntia. Himppasen siinä pää on sekaisin, kun silmiä siristelee herätessään, onko aamu vai ilta.
Nautitaan hetkestä, siitä mitä meillä on. Kesä on täällä ja pian myös lämpimät ilmat!
Onnea kaikille keväällä valmistuneille ja opintonsa päättäville. Hyvää lomaa kaikille opettajille ja oppilaille, nauttikaa ja kerätkää muistoja reppunne täyteen.
Tervetuloa kesäkuu!
2 kommenttia:
Vähän samat ajatukset...mihin se toukokuu katosi...
Kun on kivaa tekemistä. Tai ainakin sitä tekemistä.
Lähetä kommentti