Tärkeät ihmiset

Miljan päiväkodilla järjestettiin perjantaina Tärkeän ihmisen-päivä, johon sain kutsun. Hetken emmittyämme, otin myös vaarin mukaan, jos kehtaavat ovella heittää pihalle, niin oottakoon autossa. Eivät ilenneet, joten yhdessä läksimme etsimään missä se mummin ja vaarin mussukka onkaan.
Vaikka emme ole käyneet kuin pari kertaa hakemassa tyttöä hoidosta, lähes jokainen hoitaja tiesi kysymättämme opastaa meidät Miljan luo, joka vielä oli nukkumassa.
Pääsimme herättelemään bimun, joka silmät sikkurassa sai ensimmäiset halit mummilta ja pääsi sen jälkeen vaarin syliin.

Päikyssä lapset oppivat nopeasti arjen rutiinit. Tyttö opasti meidät ruokalaan, jossa välipalatarjoilulle otettiin oma pieni tarjotin, lusikka, veitsi, ja pian oli itse kaapastu välipala lautasella.

Välipalan aikana ehdimme jo juttelemaan, mutta olihan näillä pienillä paljon ihmeteltävää, kun monta uutta kasvoa hääräsi pienten kanssa päikyn käytävillä.

Vierailijoille oli tarjolla kahvitukset ja leivonnaiset. Saimme juur takapuolemme mahtumaan pieniin penkkeihin, mutta yhdessäolo on tärkeintä =D
Päikyn rakennus on aika uusi, vain vuoden Miljaa vanhempi. Sen monimuotoisuus ja käytännöllisyys ei tullut käynnin aikana kysyttyä, mutta ainahan uusi on uusi.

Välipalan jälkeen osallistuimme askarteluhetkeen, jossa saimme tehdä jonkinlaiset askareen viestipuuhun.

Hetken mietitittyäni päädyin askartelemaan perhosen lehden päälle, värien valinta jäi Miljan päätettäväksi. En miellä itseäni askartelijaksi, mutta yhdessä tytön kanssa saimme värikkään, kesäisen iloittelevan perhosen, jonka jätimme kuivumaan ennen seinään kiinnittämistä.

Lehden päälle kirjoitin viestin, jonka hoitajat saavat lukea tytölle.
 
Milja
Olet meille erittäin rakas ja tärkeä mussukka
mummi ja vaari

Kun liimat oli siistitty käsistä, silput karisteltu roskikseen, siirryimme seuraavan pöydän ääreen värittelemään ja kirjoittamaan.

Tallensimme käyntimme kirjaamalla muistiin mitä olimme yhdessä tehneet Tärkeän ihmisen-päivänä.

Vasta kotimatkalla huomasimme, että tämä paperi jäi hoitopaikkaan, mutta saanemme sen jälkitoimituksella, kun lapussa on tytön nimi.

Hoitoviikon päätteeksi nappasimme tytön yökylään. Äiti ja isä pääsivät viettämään iltaa kahden omissa menoissaan. 
Vaari puki tottuneesti tytön, keräsimme lisävaatteet mukaamme ja suuntasimme kotia kohden. Työpäivän aikana vaari ja humu olivat siirtäneet hoitolaukun ja turvaistuimen autosta toiseen.

Illan aikana vaari sai juoda leikkimökillä kahvia lievän mahahaavan verran ja syödä lihasoppaa. Kokkina Milja.
Likukumäki laskettiin useampaan kertaan ja illan päätti sauna. Tämän tytön kanssa ei aika tule pitkäksi.

Aamulla tuli vähän hätäinen lähtö viipyilevän aamiaisen, hyisen kylmän lumisateen ihemettelyssä ja leikkien kanssa.

Oletko jo tavannut oikean prinsessan? Minä olen, kahdesti, Lumikuningattaren ja Kaunottaren. Ammattiprinsessa Miljan tarinan voit käydä lukemassa täältä. Sivustolla näet kaikki prinsessat.

Juhlaprinsessa Belle odotti pieniä prinsessoja raesateessa.

Hän on kuin luotu tähän työhön. Kaunis, herkkä, lempeä ja tuo puku!

Mietimme matkalla Miljan kanssa minkä väriset kengät prisessalla mahtaa olla. Tyttö oli nähnyt viikko sitten Arielin ja hänellä oli vihreät kengät, ei pyrstöä.

Lopulta oli meidän vuoro päästä juttelemaan Bellelle. Miljaa kovin ujostutti, mutta mummin kanssa hän uskaltautui.

Lapset huomioonottava prinsessa jutteli ja jututti. Tiesimme humun olevan tulossa, eikä aikaakaan, kun vaari vinkkasi, että isä on ihan pian paikalla.

Isä sai prinsessahalin ja

Miljan hymy heltisi.

Koska väkeä ei ollut paljon, jonoksi asti kyllä muutama, saivat isä ja tytär oma aikansa prinsessan kanssa.

Muistoksi yhteisestä hetkestä jäi kuva Bellestä. Tarina Hirviö ja Kaunotar lienee tuttu monelle.

Tämän tapahtuman oli järjestänyt Ylöjärven Yhtenäiskoulun vanhempainyhdistys Kirva ry.
Paikalla oli myös SuperSam, poliisi, keppihevosrata, 2.lk polkupyöräajokorttikoe, kasvomaalausta, arpajaisia ja kahvila.

Kuin auringonpaiste takatalvessa!