perjantai 3. heinäkuuta 2020

Kieroksella, vai kierroksilla?

 Pari kuukautta sitten ajattelin, että hyvinhän tässä ehtii, kun on monta viikkoa aikaa puurtaa piha kuosiin. Niinhän sitä luulis, että kaiken ehtii, mutta olosuhteet ovat jälleen luoneet omat haasteensa ja näiden asioiden kanssa on mentävä, niin kuin ne meille annetaan. 
Viime viikon helteissä pyörtyi nurmikko, jonka sadettaminen oli pakko aloittaa. Joka aamu ja ilta pienissä osin mistä eniten oli tarve saada elvytystä aikaiseksi. Kannu ojossa kiirehdin ruukulta toiselle. Kiirettä on pitänyt!
 Hikipantaa on kiristetty aina vain tiukempaan, ruutupaperit on jo unohdettu ja nyt tehdään viimeistelyt niiden töiden osalta, joihin meillä on vielä aikaa. Nilkka lukossa ajamme nurmikon, niitämme pitkän reunaheinikon ja teemme parkkialueen helpoksi käyttää.
Leikkimökin taustalle on tehty pientä uudistusta. Nyt sinne on istutettu pari jättikuunliljaa ja karhunvadelma.
Luhdin edustalla kukkivat daaliat, jotka aloittivat juurikin toisen kierroksensa.
Suuressa padassa porisee mehikasvit.
Puutarhasta, jos mistä näkee kesän vaatimattoman kukinnan. Kasvusto on hyvin matalaa ja kukinnot harvalukuisia. Onneksi juurakot ovat, eli ensi kesänä toivottavasti tällaisen välivuoden jälkeen voimme taas nauttia kasvun runsaudesta.
Ruusukaaressa on paljon uutta versoa.
Kasvarin seinustalla kurpitsat ja koristekaalit on päässeet hyvään kasvuun.
Pimeneviin iltoihin kynttilälyhty.
Olin jo tilaamassa netin kautta ratapölkky askellaattoja, kun huomasin paikallisen Hankkijan puutarhamyymälässä olevan aivan samoja tuotteita. Ostin heti 2 pkt, 8 askelmaa, ja laitoin vielä miähen ostamaan saman verran lisää. Nämä on helppoja asentaa paikoilleen. Yllättävän painavia, 2.7 kg/kpl. Tuote on 100 % kierrätetty autonrenkaista ja haisee kuin entisen elämän gummitehdas.
Vuoden perennaksikin valittu keijunkukka kukkii ylväästi.
Minulle tuli oikea pakkomielle saada linnuille kylpy- tai juottola pergolan talipalloon. Alkoi armoton netin selaaminen, eikä mikään mitä löysin ollut lähelläkään. Tilaaminen oli taas vihonviimeinen vaihtoehto.
Katselin, tein kuvahakuja, löysin ja hylkäsin. Yhtenä päivänä terassilla hokasin. Tuossahan se on! Meidän kivipöydän jalka joutaa vallan mainiosti hoitamaan lintualtaan virkaa. Työhuoneesta jotain hakiessani näin enkeliastian ja vot. Miäs irrottamaan jalasta kivipintaa ja minä putsasin vadin.
Haluaisin tehdä tähän mosaiikkivadin, jonka voisi massata kiinni pohjastaan niin, ettei putoa jalustaltaan. Näin Plantagenissa kivan betonilautasen, josta saa hyvän työpohjan.
Ihastuttava laukka.
Syksyllä istuttamani keijunkukan jakotaimet ovat hyvässä kasvussa pergolassa.
Olin ensinnä suunnitellut nämä laatat vain pergolaan, mutta yhteneväisyyden vuoksi ne ovat nyt myös terassin polulla.
 Näille poluille odotamme sunnuntaina 5.7.2020 klo 12-17  jo 5.kerran puutarhastamme kiinnostuneita vieraita.
Tutuksi käynyt luhtikahvila on myös avoinna poikkeusjärjestelyin, sekä säävarauksella mehiläispesäesittely huvimajalla.
Toivotamme kaikki tervetulleeksi!

Terhi ja Hannu

4 kommenttia:

*VEKKI* kirjoitti...

Kyllä on viihtyisää ja kaunista. Aina halutaan helppohoitoinen kaunis piha, sellaista ei ole olemassa. Kaikki kauneus vaatii työtä.

Sartsa kirjoitti...

Onnea ja paljon kävijöitä puutarhapäiväänne!!

satunNainen Paula kirjoitti...

Suuret kiitokset, oli kiva käydä kylässä!
Koko kevään ja kesän kaikkia moninaisia pihapuuhia blogista seuranneena oli ihan PAKKO tulla katsomaan kaiken uurastuksen tulokset livenä - upeaa, kaunista, rauhoittavaa! Taisimme viipyillä pihassanne puolitoista tuntia, ja tuntuu, että siltikin jäi paljon vielä näkemättä ja huomaamatta - pihanne ja puutarha on ihan loputon aarreaitta!
PS. Olisiko mahdollista saada sen yliherkullisen raparperipiirakan ohje blogiin?

TeSa kirjoitti...

Helppo pihakin vaatii hyvän pohjatyön ja silti sitäkin pitää hoitaa. Kiitos teille kommenteistanne, piirakan ohjeeseen linkki puutarhapäivityksestä tai kohdasta leivonta.