lauantai 11. heinäkuuta 2020

Kantti x kantti

Työhuoneeni päädyssä ollut vanhoista navetan hirsistä tehty kukkalaatikko oli tukikeppejä lukuunottamatta ihan haperoa. Se olisi pitänyt purkaa ja tehdä uudestaan jo viime kesänä, tai sitä aiemmin. Tämä kukkamaa rakentui ihan parissa päivässä ennen puutarhapäiviä. Ensin perattiin kukkamaasta kaikki rikat. Otettiin talteen perennat ja nostettiin hirret traktorinlavalle.
Miäs muisteli, että oli laittanut hirsien alle tiiliä. Lapiointi tehtiin varoen, koska siinä samassa sain idean, että tiilet jätetään paikoilleen ja niitä pitää korostaa jollain tavalla. Ensimmäisenä iltana saimme uuden kukkamaan yläosan jonkilaiseen muotoon. Roudattiin isoja kiviä reunoille ja keskelle kasvupaikkaa.
Raudoitusverkot painettiin kokeilumielessä kiinni saveen ja mentiin koizaan välillä.
Arvaatteko mikä kysymys meille molemmille tahoillamme esitettiin kaikkein useimmiten puutarhapäivillä?
- Nukutteko laisinkaan?
- Kyllä me nukutaan. Nukutaan 6-10 h yöunet, miten kuten keritään. Valveilla ollessa tehdään, ei haahuilla.
Ja taas tehtiin. Miäs ajoi kurpankauhalla multaa, pollen paskaa tai hiekkaa ja minä ladoin lisää tiiliä paikoilleen.
Siirreltiin, kokeiltiin, kannettiin ja minä istuttelin taimia heti, kun tuli valmista pintaa. Ihan ylimpään riviin istutin paljon keijunkukkia.
Vanha rumppuputki kaivettiin saviseen kuoppaan ja tiivistettiin soralla.
 Tämän voi täyttää mullalla ja istuttaa jotain kivaa, tai sitten asettelen sen päälle jonkin ruukun.
 Punainen kukka on mehivillakko yhdeltä puutarhareissulta.
Kun kukkamaan alareunaa valmisteltiin, pesin painepesurilla maasta löytyneet tiilien pinnat. Paljon kauniimpaa katsoa, kuin savimössöt. Erottuvatkin edukseen.
Emalikattiloista tulee kaivattua väriä, kun muutoin jää koko maa vaille huomiota. Mehivillakon takana on kaksi jumaltenkukkaa.
 Kuunliljat piileksivät tätä ennen etupihan kartiotuijien alla, välissä, ihan piilossa. Niitä vähän halkaistiin ja saatiin hyvät taimenalut etureunaa täydentämään.
Ketoneilikka on kuin kampaukseni, alati sekainen. Istutin kaikki tästä päädystä nostetut taimet takaisin uuteen multaan.
 Yhtenä uutuutena on kultakaari. Toivotaan, että tästä tulee kiva, rehevä ja hieman erilainen kukkiva maa.
Ihan kamalasti ei tämän kanssa aikaa mennyt, kun pystyttiin hyödyntämään tiiliä "istutusaltaina". Nyt pitää laittaa nurmensiemen rikkoontuneen tilalle.
Suurin mietinnän paikka oli jälleen nurmen ja kukkamaan raja. Mitä siihen voi laittaa, kun en pidä luonnonkivien rivityksestä. Hankkijalla on myynnissä Hortexin metallireuna, joista tämä on sitä korkeampaa mallia, 23 x 106 leveää. Me käytimme tämän rajaamiseen viisi kappaletta.
Reunanauha kaartuu loivempien alueiden rajaamiseen ja näiden kappaleiden yhdistäminen on nopeaa ja helppoa loviliitosten avulla. 
Asentaminen tapahtuu vasaroimalla kappale maahan puukapula metallireunan päällä. Kokoa tällä on jonkin verran 2 x 2 m, tai jotain sinne päin.

7 kommenttia:

Irma kirjoitti...

Kyllä tulee kivaa jälkeä kun vaan osaa ja keksii:)
Tuota "reunusnauhaa" mekin laitettiin tänä vuonna kukkapenkkien ympärille. Helppo asentaa ja siistiä tulee;)

TeSa kirjoitti...

Todellakin helppo asentaa savimaahan. Kunhan kasvusto rehevöityy ensi kesänä tulee kiva kasvumaa.
Kiitos Irma ❤

Saija kirjoitti...

Hyvin ideoitu! Tähän on kiva lisätä kasveja :)

Sartsa kirjoitti...

;D Taasko ne ahertaa ;D
P.S. Näyttää kyllä hyvältä...

TeSa kirjoitti...

Tämän talon emäntä on kävelevä...ideataivas!
Taimien välissä on tilaa uusille mahdollisuuksille.

OLI AIKA - Titta kirjoitti...

Hienoa ahkerointia. Olen itse hurahtanut noihin raudoitusverkkoihin ja uteliaana katson aina, mihin niitä käytetään. Emali kattilat on ihan karkit 😍

TeSa kirjoitti...

Kiitos sinulle, verkoista saa tehtyä kivoja "seiniä", tukia ja telineitä. Tähän voisi ensi kesänä laittaa kasvuun jonkin yksivuotisen viherryksen.