torstai 30. heinäkuuta 2020

Nurmes

Reissun sateisin päivä päätettiin viettää Nurmeksessa, Pohjois-Karjalan maakunnassa. Kun siirtymätaival oli tehtävä autolla, oli se meille ihan ok vaikka satoi koko päivän. Luonnon monimuotoisuus on suuri ilo! Näimme luonnon monet kasvot. Helposti lähestyttävät kohteet käytiin katsomassa ajan kanssa. Meillä oli kumisaappaat auton perässä ja hyvä niin, täälläkin housselinpuntit kastuivat.
Pidin pienen varannon, jos jostain kuuluu ääniä, olen tsuipannut itseni autoon sen enempää miettimättä äänen lähdettä. =D Onnekseni ei kuulunut yhtään mitään. Miähen naama venkoili, mutta ei sanonut sanaakaan.
Niin paljon kuin olen kuvannut, niin miten voi olla vaikeaa saada horisontti suoraan näihin kuviin? Tällä reissulla tuntui joka kuva vipottavan milloin millekkin reunalle.
Onneksi aina voi ottaa suuntiman uudestaan ja täyttää muistikortin vain saadakseen sen täydellisen kuvan.
Pilvisenä päivänä värit ovat selkeitä ja kauniita.
Nurmeksessa suuntasimme kulkumme Bomballe. Etsin netistä mitä nähtävyyksiä voisimme samalle ajolle kerryttää niin jostain löysin tekstin, ei täällä ole mitään!
Mielestäni pelkästään tämän rakennuksen näkeminen on käymisen arvoista. Upea hirsirakennus, jonka muistan nähneeni lapsuudessa ensimmäisen kerran. Kerran kävimme miähen ja kahden vanhimman lapsen kanssa. Portaista noustaan oluttupaan ja siinä vieressä on kesäteatteri.
Alueella on kylpylähotelli ja majoitusta. Nurmeksen muita nähtävyyksiä kannattaa katsoa tästä.
25 m pitkä ja kymmenen leveä hirsirakennus on rakennettu ilman nauloja. Ravintolana toimiva tila hiukan hiveli makuhermoja, mutta kroppani ei sietänyt taas mitään, jäi ruokamaistelut toiseen kertaan.
Runonlaulaja Ogoi Määräsen patsas on aivan Bomban tuntumassa.
Pielinen oli peittynyt harmaan sävyihin, kauniin rauhoittava näky.












Rakennuksen katolta pudonnut sadevesi vaahtosi piha-alueella.
Vertailun vuoksi omamme näkyy täältä.
Ihastelin täälläkin kauniita kesäkukkaistutuksia.
Kuljimme alueella sateenvarjojen suojissa. Huom! Kukka tässäkin harmaata päivää piristämään.
Ikkunapielien upeat koristeleikkaukset.
Kuvausassistenttini
Kahvila Pielispakarissa kävimme aistimassa paikallista iltapäivää. Pakarin leipomossa leivotaan karjalanpiirakoita eniten maailmassa. 
Ehdimme vielä poikkeamaan sukkamyymälässäkin.


5 kommenttia:

Nila kirjoitti...

Kiitos kauniista kuvista ja älä sinä kuule horisonteista välitä hyviä kuvia ovat kaikki. Nurmeksessa ollaan vuosia sitten käyty ja Bompalla syömässä. Silloin oli seisova pöytä perinneruokia tulvillaan. Pitäisi uusia jossain vaiheessa käynti.

Sartsa kirjoitti...

Teiän lomalla on taidettu jalkautuakin. Meillä istuttiin pääosin autossa ;D
Kahen aikuisen lomailu on tosiaankin erilaista, kun lapsiperheen aikana. Vähän oli haikeakin olo paikoitellen reisuja muistellessa.

TeSa kirjoitti...

Kiitos teille
Kyllä me jalkaudumme useita kertoja. Spontaaneja tuolla on jotain, pakko päästä katsomaan.
Bomba on idylli jonne on kiva mennä.
Tunnustan, että haikeus on läsnä jopa arjessa ilman lasten hääräämistä.

Saija kirjoitti...

Hurja määrä paikkoja kotimaassa missä ei ole koskaan tullut käytyä. Rakennus on tosiaan upea!

TeSa kirjoitti...

Yksi syy jatkuvaan netinselailuun on uusien, itseä kiinnostavien paikkojen löytäminen.