Ovi jota tuijotan

 Ympäri mennään ja kohta taas kohdataan. Kaikki alkoi eteisestä ja sinne on palattu monta kertaa uudestaan. Joka kerta ohikulkiessaan tuntee kuinka ilma virtaa tyhjyydessä ja katto kohoaa korkeuksiin. Valkaistut pinnat niin katossa, kuin ovissa ovat tilan parasta antia, josta osaan nauttia. Tyhjyys ei tarkoita minimalismia, vaan seiniä täyttävien kaappien poistoa, joiden siirrosta olen niin tyytyväinen. Pystyimme luopumaan materiasta, jota vuosien aikana on kerääntynyt kaappeihin marinoitumaan.

 Ovi jota tuijotan on vessassa. Siinä sitä istuessaan tulee tuijottaneeksi ovea vuodesta toiseen. Mikä riemu olikaan, kun ovi palautui muutaman päivän ulkoilukäynnin jälkeen paikoilleen, mutta se näky, että siinä oli uusi väri pinnassa!
Vessaremontista on aikaa jo muutama vuosi. Vain lattia ja ovi jäi entiselleen. Näin sitä huomaa, että koko ajan meillä puuhaillaan, vaikka tuntuu ettei mitään valmistu =)

 Näkymä keittiöstä eteiseen on kapea, käytävämäinen. Kun taas peilin kautta kuvattuna, eteinen aukeaa väljäksi tilaksi.

 Keskustelimme miähen kanssa, jos remppaa olisi nopeuttanut ja käynyt ostamassa kaikki uudet ovet ja karmit. Torppasin ajatuksen alkuunsa. Meillä on alkuperäiset umpipuuovet, joissa kolhut näkyy ja ne pystyy paikkaamaan. Uusien vastaavien ovien ostamiseen tässä rempassa ei ollut järkeä, kun vanhoista ovista sai hiomalla ja maalamalla yhtä kauniin pinnan. Tosin siinä meni aikaa paljon. 

 Eteisestä aukeaa viisi ovea, joista jokaisen pinnat maalattiin molemmin puolin kolme kertaa ja aina yhden kerran kuivuminen kesti vähintään 16 tuntia. Miäs eteni ovi ja karmit kerrallaan. Kahden kuukauden ajan aina jokin ovi on ollut työhuoneella pötköllään. Tällä välin on edetty muihin huoneisiin ja taas palattu eteiseen.

 Eteisen tapettia ei vaihdettu, pidän siitä edelleen. Maalattujen pintojen myötä vaihtoon meni kaikki listat, niin katto-, kuin jalkalistat.
Halusin suuren peilin, josta heijastuu näkymä monesta suunnasta. Vaakataossa se pidentää eteisen kapeikkoa entisestään pidemmäksi.

 Kolmen vaatekaapin tilalle tuupattiin vanha klahvilipasto. Sillä on oma kolo, josta se pääsee hyvin oikeuksiinsa. Tiffanyvalaisimet saavat olla näillä sijoillaan, ihan jäädäkseen.

 Seinän värisävy näkyy hyvin, purkkaa. Naisellinen ja kaunis. Luin jostain kuvalehdestä juurikin, että vaaleanpunainen ja vihreän sävyt alkavat nostaa päätään pitkän harmaa-valko-mustakauden jälkeen. Sopii minulle.

 Hellehattuni sopii sisustukseen =)

 Valokuvia, eikä muitakaan tauluja ole vielä kiinnitetty seiniin. Pientä säätöä ja vaihtelunhalua, eikä näin ollen ole kuin perhekuvat palanneet omalle paikalleen.

 Viime vuoden lopussa tuunattu penkki on ollut koko kesän säilytyskaluste. Sen päälle on ollut helppo jättää kaikki käsistään ja siitä on löytänyt vaihtovaatteensa kiireisiin aamuihin. Mennään sitten pärrällä tai autolla, eri lookki ajoneuvon mukaan.

 Peilin kautta näkee, että katonmaalaus on vielä vaiheessa. Keittiöön edetään vähitellen, kun tilaa on saatu raivattua edeltä tyhjäksi.

 Kattoon kiinnitettiin Granitin vaijeri, johon saan ripustaa pikkupiiperöisten taideteokset ihailtavaksi.
Välillä kuvissa on näkynyt vanhat tikapuut, joita olen nyt kesän aikana käyttänyt kenkätelineenä. Tähän on tulossa muutos tuonnenpana.

 Rottinkisäilytin, kauppakassien piilo, on ollut toimiva. Lähteissään kauppakassi mukaan ja tyhjennyksen jälkeen takaisin kannen alle.
Huomaa, vasemmalla pilkottaa harmaa muovi.

 Pääsisäänkäynti on suljettu tänään siellä aloitetun pintaremontin vuoksi. Ole hyvä ja käytä muita sisäänkäyntejä.

 Viikolla kuvattua. Myöhään jonain iltana tuolta ne tuli ja tonne ne meni.

 Neljä konetta lensivät tontin yli huristellen. Maalla ehtii kiinnittämään huomiota näihin yksittäisiin nähtävyyksiin, kun mistään ei kuulu muuta ääntä.

 Mahtoivatko laskeutua Jämille, vai palasivatko Pirkkalaan?

 Seuraavan helteisen, paahtavan, läkähdyttävän, sikakuuman + 31', illan auringonlasku oli kuin tulimeri!

Kesäkasvari

Kasvari ammottaa tänä kesänä tyhjyyttään. Jokaisena aamuna ovi kuitenkin avataan, kastellaan ne vähäiset taimet ja ootellaan sadon tuottavan tulosta.

Poistin tomaateista enimpiä lehtiä. Amppelitomaatit hörppäävät vettä vuorokaudessa uskomattoman määrän! Sato jää saamatta, jos vain kasvattaa lehtiä. Karsimalla enimpiä lehtiä, ilmakin kulkee kasvustossa. Olen ostanut amppelitomaatintaimet pieninä ruukkutaimina, jotka siirsin kasvusäkkiin, 2 kpl/ säkki.
Pitkä kurkku kasvaa pituutta kohti kattoa ja sen yli. Kieputtelin hyvissä ajoin tukilangat kasvuston koko pituudelle, kestää näin paremmin kantaa painavan sadon, jota jo odotellaan kieli pitkällä.

Tämä pelakka on Mary. Ostin taimen Fiskarssin reissulta. Täytynee vaihtaa suurempaa ruukkuun ja antaa vähän potkua sen kasvuun, niin innostuu kunnolla kukkimaan vielä tänä kesänä.

Keinuva keijuni oottelee esiliinojaan. Olen saanut jonkin verran viimeisteltyä näitä vahavaiheessa kuvattuja töitä kesän aikana.

Kasvari on ollut kaiken säilytyspaikka, eikä mikään siirtynyt toisaalle, kuten muina vuosina.

Istutin talvehtineeet pelakat yhteen suureen astiaan ja jätin kasvarille ilahduttamaan.

Vaikka huoneeseen on lintujen haasteellinen lennähtää, löytää sieltä satunnaisesti aina jonkun pyristelemässä läpi ruudun. Siinä sitä onkin tekemistä, että saa linnun ehjänä pihalle.

Tyhjä istutusastia, takana kasvaa luumutomaatti.

Vielä vihertää. Tästäkin taimesta poistin paljon lehtiä. Yksinäinen taimi leviää valtoimenaan tyhjää tilaa täyttämään.

Hetkeka, on vain heteka. Jos sitten ensi kesänä divaani.

Ikkunoista näkee vielä hyvin lävitse =) Siis ei murhetta.

Tänä kesänä on kastelukannut olleet liikkeellä jatkuvasti.

Kesäksi lukemista, syksyksi tekemistä

 Nyt on jo hyvä aloittaa neulesuunnitelmat syksyisiin neuleisiin. Toki neuletyöt kuuluvat ympärivuotiseen harrasteisiin, mutta aina voi lisätä vaikeusastetta ja tutustua uusiin malleihin.

Janina Kallion Lumoavat neulehuivit ovat aiemmin julkaistu englanniksi, nyt ensimmäisen kerran suomennettuna. Kirja on jaoteltu neljään vuodenaikaan ja ohjeita löytyy niin ohuille, kuin vahvemmille langoille. Kirja on visuaalisesti hyvin kaunis, sitä on kiinnostava selata. 
15 erilaista ohjetta, joista voisin antaa jokaiselle koko käden. Koukuttavaa.

 Merja Ojanperän Sydämellinen sukkakirja on taatusti sukanneulojien keskuudessa odotettu kirja. Merja Ojanperän kolmannessa kirjassa naisellisuus ja käytännöllisyys kulkevat käsi kädessä. Luulenpa, että moni on jo valinnut oman mieliohjeensa, jonka parissa sukkapuikkojen kilinä on jo alkanut.
Monet ohjeen langat löytyvät markettien valikoimista.

 Joko olet tutustunut Vernada koruihin? Itse ihastuin ensinnä väriin, sitten materiaalin. Rannekoru, jonka sain tilattua omaan ranteeseeni sopivalla mitalla, toimitettiin kirjepostilla muutamassa päivässä.
Kolme kiepautusta ja menoks!

Pinkkii

Helteinen heinäkuu antaa nyt parastaan ja meikä pysyy pirtillä paossa hellettä ja huilailen samalla pois kesäflunssaani. Työviikolla naisten taukohuoneessa useampi alkoi valittamaan kurkkukipua. Yksi niistä olin minä. Nokka vuotaa ja yskänpuuskat väsyttävät.
Viikonlopuksi ei oltu suunniteltu mitään minkä väliinjääminen nyt harmittaisi. Kodin remppa on edennyt pinkkeihin pirtinseiniin ja kattolampun asennusvaiheeseen.
Naapuri kävi jelppaamassa miästä, kun siirrettiin pari vuotta sitten ostettu valaisin makkarista pirttiin.

Vuoroin sitä kannateltiin, jopa minä tällaisena persjalkaisena joudin kannattelemaan. Yletin vielä pyyhkimään monet sormenjäljetkin peilipinnasta.

Ihaillen katselin katon valkoista pintaa ja kristallin kimmellystä. Tila on melkein valmis, joitain yksityiskohtia pitää vielä tehdä.

Tässä on uusin valaisinhankinta, jonka miäs nouti eilen lauantaina. Nappasin lähikunnan roskalavaryhmästä messinkisen valaisimen. Tämä taitaa olla seuraava makuuhuoneen valaisin. Tai sitten vaihdetaan se massiivisempi. Nyt en osaa vielä sanoa.

Toinen viikon nouto oli nämä 4 valkoista puusepän valmistamaa tuolia, jotka varasin toisen paikkakunnan roskalavalta. Näissä on todella hyvä istua ja sopivat muotonsa ja värinsä puolesta täydellisesti syksyllä hankkimieni tuolien joukkoon.

Työ on edennyt miähen osalta siihen vaiheeseen, että pääsin pesemään pirtin ikkunat ensimmäisen kerran tänä vuonna. Turhuutta olisi ollut, jos välillä olisin luutunnut. Otti kyllä voimille katsella noen, pölyn ja kärpästen jätösten sotkemia lasipintoja. 
Kaivoin laatikoista esille vanhoja verhoja, jotka laitoin kevytpesuun ja linkosin vain vähäseltään. Saan illan aikana ripustaa puhtaat ja sileät verhot ikkunaan.
Tila näyttää autiolta ja mahdollisuudelta! Harvoin meillä on voinut kulkea pirtissä niin, etteikö siellä olisi jotain.
Lattia pestiin ristiin rastiin useamman kerran. Vahasin pinnan jo kertaalleen, annan kuivua muutaman tunnin ja vahaan vielä toistamiseen.
Pirtin muutos tulee olemaan huomattava verraten entiseen. Tilan 24 m² on tarkoitus täyttää kepeällä kalustuksella ja välttää massiivisen sohvakaluston hankintaa. 
Talvella myymäni kaksi sohvakalustoa saa minut voimaan edelleen pahoin, kun katselen vanhoja valokuviani.

Pihapiiriin on tänä kesänä pesinyt useampi yhdyskunta, jotka on poistatettu sitä mukaan, kun ne on löydetty ja mehiläishoitajat käyvät pesillään. 
Kasvarin lappeelle oli otettu pesäainesta työhuoneen seinältä. Niin on raidat kohdillaan, että joku kysyi kuvan nähdessään, onko minun tekemä?

Miähen päänkokoinen pesä löytyi tonkkahyllystä. Tällainen suuri pesä sai minut varovaiseksi, kun en saisi saada yhtäkään pistosta.
Eilen pudotettiin yhteensä 5 pesää ja tiedossamme on ainakin kolme lisää, mutta niihin on hankala päästä käsiksi, eivätkä ole suoranaisesti kulkutiellämme.

Fiskari

 Ex tempore, ilman suunnitelmia lähdettiin aikaisin sunnuntaiaamuna kohti Fiskaria. To-su kestävät Antiikkipäivät Fiskarsin Vanhalla veitsitehtaalla on kiehtonut jo vuosia, mutta tänä kesänä, kun mennään minne mieli halajaa, oli lähdettävä katsomaan tämäkin tapahtuma.
Päivästä oli tulossa pelkkää autossa istumista, mutta pienet tauot ja vaihtelevat maisemat siivittivät matkaa joutuisasti.
Alku matkasta meni hyvinkin tutuissa maisemissa. Laitoin tyttärelle viestin, että ajamme aamusta ohitse, mutta poikkeamme ehtoolla, jos olemme hyvissä ajoin vielä illalla kotona.

 Kiertelimme tapahtuman viipyillen, kuin etsien jotain, mutta ei kuitenkaan mitään erityistä. Emme osanneet aavistaa mitä kaikkea tapahtuma sisälsi, ensikertalaisina erotuimme varmasti joukosta pälyilemässä =)
Näimme kotoisia esineitä, joiden arvoa emme olleet arvottaneet ennen tätä käyntiä. Teimme tiedustelun pöytäryhmän entisöinnistä versus maaseutu /kaupunki. Arvannet kumpi voitti? Tein pienen hankinnan, mutta se pitää ensinnä tuunata omalle paikalleen.

Ilokseni samaisella kävelymatkalla pääsin käymään kynttilätehtaassa. Täällä sain aikani kulumaan helposti tuoksutellen ja värejä valiten.

Desicon kynttilöitä voi ostaa jälleenmyyjiltä ympäri Suomen. Tehtaanmyymälöissä on kiva poiketa, jos osuvat kohdalla. Tästä ei täytynyt kantaa ostoksiaan autolle kuin lyhyen matkaa.

Aivan kynttilätehtaan alapuolella, Desicon harja näkyy kuvassa, oli aivan ihastuttava Puutarha Ruusupapu, jonka portilla oli houkutteleva asetelma. Ostin yhden pelargonian, josta aion ottaa useamman pistokkaan. Kukinnon vaaleanpuna- lime-valkoinen yhdistelmä oli niin houkutteleva, että se sai minut melkein pyörtämään päätökseni ottaa rauhassa tämä kesä kaikesta kasvillisuudesta.

Lähteissämme ajoimme vielä Billnäsiin, jonka idyllisessä ruukkikylässä käynti jäi vain suunnitelmaksi. Poikkesimme tauolla entiseen härkätalliin, jonka alakerta, jossa kahvila, oli ollut ennen paskaruuma. 
Kaiken tämän haluan (me) nähdä uudestaan ajan kanssa, joten onhan se jossain vaiheessa käytävä näkemässä.

Eikä kaksi ilman kolmatta. Aloitimme viikonloppumme perinteisellä RR -eli restaurantapäivillä Teivon ravikeskuksesta. Mobilistien järjestämä tapahtuma kerää moottoriajoneuvoharrastajat etsimään puuttuvaa osaa öljyntuoksuisesta valikoimastaan. Omat kiinnostuksen kohteeni olivat himppasen puhtaampia, ajanpatinaa ja nostalgiannälkää tyydyttäviä esineitä.

Tummanpuhuva pilviröykkiö ei liikuttanut meitä, eikä muitakaan. Olimme jo edellisenä iltana nostaneet autoon kumisaappaat ja muut sadetta suojaavat varusteet. 
Myyntipöydät tutkittuamme, aarteet hyvin pakattuina, kiersimme vielä huomiota herättävän autorivin johonka sai parkkeerata vain museorekisteriin päässeet yksilöt.

Näistä muutamat silmää hivelevät kaunottaret kuvasin.

Nyt täytyy myöntää, että himppasen kintereissä tuntuu viikonlopun kulttuuriannos,ottaen huomioon, että aloitimme miähen kanssa viikonlopun odotuksen perjantai aamuna klo 3.00, kun kello soitti töihin ja sitä rataa ravikeskukseen, Laukon kartano lauantaina ja sunnuntaina 650 km ajoreitti Antiikkipäiville.

Parasta antia oli nähdä kaikki pikkupimut viikonlopun aikana. Hyvä me!

Vielä kuvakulma remppaosuudesta, joka ei sitten ota pirullakaan edistyäkeen! Ei vaikka tapettirullat on ostettu, maalia haettu lisää ja tilaa missä temmeltää.
Täytyisköhän sitä olla välillä hetki kotona?