Adalmiini

Päätin ilahduttaa tyttären tyttöjä postipaketilla, kun emme pääse näkemään toisiamme. Ompelin molemmille bimuille samanlaisen repun, kun Milja sai aiemmin keväällä syntymäpäiväkseen. Sisaruksille oli suunniteltu yhteissynttärit maaliskuulle, jotka peruttiin syystä. Olin kuitenkin ehtinyt ompelemaan reput valmiiksi, lähetys vain ontui monesta eri syystä. 
Ohje on Tuulia Desing-tuote, jonka ohjeen olin ostanut kässymessuilta. Messuostos on ollut myös repun kangas, jonka olin ostanut hiukan aiemmin. Adalmiini tuo todella kauniita ja erilaisia kankaita Japanista. En oikein osannut päättää silloin mitä haluaisin ja nyt kun katson valmista työtä, bimujen reppuja, valintahan on täydellinen. Kevät, puput ja värit.

Kun Miljan reppu oli valmispaketti, piti minun kerätä sisarten reppuihin materiaali kotoa. Olen jemmannut Sinellin nahkapaperia kolmessa eri värissä, joista tähän työhön valitsin ruskean. Jestas, että oli piukkaa tavaraa! Sormet hellinä käänsin ja väänsin. En kastellut, enkä muokannut. Mitä ryppyisemmäksi nämä muuttuvat, sitä ihanammalta näyttävät. 
Ompelin kankaan ja nahkapaperin saumaan Hand made-merkin. Muistaakseni Kristiinalta saatu.

Hupparinnyörit kävin ostamassa Ompelijanmaailmasta. Olisin halunnut molempiin reppuihin kankaan väreistä poimitut erilaiset nyörit, mutta. Olisin joutunut ostamaan sitä kymmeniä metrejä, joten päädyin tylsään valkoiseen. Se ei mielestäni sovi näihin.

Kun repuista tuli presiis samanlaiset, piti ne jollakin tavalla erottaa toisistaan. Pengoin penkomistani ja lopulta päädyin opiskeluaikaisiin hartsikoruihin, joihin nuorimmainen porasi reiät ja pujotteli kaksoisrenkaat. Näissä töissä olin käyttänyt tyttären liian suuria kielikoruja, jotka nyt palasivat takaisin reppumerkkeinä =)
Pakettia täydensi kirjat ja jotain pientä tyttöjen juttuja.

Uutta juhlapäivää odotellessa,

Jokilaakso

 Kotoilua, pientä puuhailua ja auringosta nauttimista. Tämä pääsiäinen tulee varmasti jäämään monen mieleen juurikin poikkeustilan, kotoilun ja omissa oloissaan "pakoilun" pääsiäisenä. Ei mitään kiirettä siirtyä ruokapöydästä toiseen. Ei yöpymispakkoa pitkien matkojen päähän. Oma pääsiäinen  menee nauttien lähinnä pitkistä vapaista. Olisin halunnut yökirkkoon, kun joulukirkko jää pukkikiertueen vuoksi. Pitänee katsoa netistä.

 Alun alkaen meidän piti lähteä huomenna Pietariin. Juu, ei ny mennä. Mennään sitten toisella kertaa. Maantie(pöly) kutsuu houkuttelevasti, mutta omin eväin sinne pitää lähteä, jos mieli halajaa. On tässä ollut luonteelleni ollut kova opetteleminen, pysy kotona! Huhtikuu koettelee aina muutenkin. Olen taipuvainen masennukseen, jolloin voisin aina vaan skipata koko kuukauden kalenterista pois.
Sain kuitenkin laitettua kevään keittiöön vaihtamalla uudet verhot, Vallilan Jokilaakso, pinkki. Matkaostos talvilomalta. Vaaleanpunaisen eri sävyt ovat tulleet jäädäkseen, tai ovat ainakin olleet jo pitkän aikaa värikartallani.

Paksu päly- ja nokikerros on pesty pois! Aamuaurinko siivilöityy kauniisti ja voin katsella pintaa kauemmaksi ahdistumatta. Kuvia sekä aamusta, että illasta. Vaikka työaamun aamupalat nautitaan vielä pimeässä, ei aikaakaan, kun saa etsiä ajomatkoille aurinkolasit. Kevät etenee nopeasti. Ja kuuluu!
Alamäen pellolla käyskentelee sovussa niin kurkiparit, kuin joutsenet. Linnut rakentavat kilvan pesiään ja pian saapuvat loputkin muuttolinnut.

Järjestelin kukkaset, siistin pois huonoja lehtiä ja oksia. Muutama kasvi pitää mullata uudestaan, pinta on huvennut talven jäljiltä. Hyvä tehdä imuroinnin edellä. Kannoin yhden kirppusen suihkutilaan käsittelyä varten.

Pitkäperjantain ilma on viileähkö ja taivas on sininen. Päivällä taidetaan saada ripaus vettäkin.

Koristeluissa olen ollut hyvin maltillinen. Piti hakea jotain uutta, kun paikallinen sisustusmyyjä lupasi tulla aukaisemaan liikkeensä, kun sovimme yhdessä ajan. Ihastuin näihin kahteen mietteliäiseen pupuun, jotka asettelin lilaan munarasiaa sulkien päälle. Päivityksen ensimmäinen kuvan kana on myös Kaunis Coto-liikkeestä. Nappasin maljakosta oikean leikkokukan, joka kuivuessaankin pysyy kauniina.

Miten teillä vietetään poikkeusaikojen pääsiäistä?

Auringonlasku

Lasitöiden valmistuminen on aina ilo! Olen kova suunnittelemaan, toteutus yleensä onnahtaa ajan puutteeseen, mutta nythän olen päättänyt tehdä mahdollisimman paljon itselleni mieluisia töitä, joilla voin ilahduttaa myös muita. Tämä työ on yksi sellainen.
Minulla on ystävä, jonka kanssa voin olla oma itseni, kertoa joka päivä mitä vaan ja hän saa minut ilahtumaan niin monesta eri asiasta. Olen saanut häneltä paljon, mutta itse en ehdi kuin viestillä ilmaisemaan, että olen taas. Yleensä menossa.

Päätin, että teen hänelle mieluisan työn, jonka tekoa hän lasikurssillani suunnitteli. Pitkä honkkelijalkainen bambi, jota niin monet kurssilaiset ovat ihailleet ja valmistaneet. Bambin silmä(t) ovat vetoavan kauniit. Tälle valitsin tumman viininpunaisen pienen nugetin, jonka jätin kokonaiseksi.

Pitkien kapeiden jalkojen leikkaaminen onnistui hyvin, tunnustan, jännitti. Hioessa se sitten tapahtui. Lasi meni poikki. Kääk! Ei siinä mitään, jos minulla olisi ollut lisää samaa lasia, mutta ei ollut. Ei tätä taideta edes valmistaa enään. Nyt oli pakko olla ratkaisu heti käsillä. Mutta ei ollut sitäkään.
Päätin, että nyt en panikoi, vaan olen ratkaisukeskeinen ja teen työn valmiiksi siihen asti, kun on mahdollista. Pohdin sen jälkeen, että miten minä peitän tuon mokani. Päädyin silppuamaan lasikiposta jämiä, jotka hioin, asettelin vastakkain, muodostin lehtiparin, jonka väleihin mietin kukkaa. Mikä kukka?
Horsma? Sekö tämä on? Lajike on jotain ihan uutta, nopeakasvuinen ja hyvin peittävä. Ainakin se peitti hyvin katkenneen bambin koiven.

Hännännipukkaan asettui vaaleanpunainen tyylitelty perhonen, joka sai tuntosarvet rautalangasta. Tämä työ on patinoitu kuparinsävyllä.

Ilta-auringossa kuvaamani valmis työ sai lasityön taivaan irilisoidun lasin välkehtimään eri sävyissä.

Sulat ja höyhenet

Mistä tätä materiaalia oikein riittää? Voi yhen tähen, kun joka laatikko tursuaa ja pursuaa =) Eikä siinä mitään, kun vielä muistaisin missä ne kaikki loput on. Sulat ja höyhenet eivät olleet painuneet unholaan, kun viimeksi kieputin pussit kertaalleen unisiepparin luo ja takaisin.

Tein töiden jälkeen pikaisen pääsiäisaskartelun valmiiseen kranssipohjaan. Sulat pysyvät hyvin kiinni ilman liimaa, kun tökin ne kranssin kierteisiin. Katkaisin muutaman silkkikukanoksan, sain lehtivihreää. Valkoiset, hivenen keltaiseen taittava leinikki ja vanharoosa mikäliekukka asettuivat sulkien päälle.

Liimasin värikkäitä helmiä, korunosia ja kevesin kokonaisuutta ilmavirrassa heiluvilla höyhenillä.

Kuvasin saman kranssin kahdella eri seinäpinnalla, jolloin työ tulee eri tavalla esille.

 Hiljaisen viikon maanantai-illan terveisin,

Mango

Nyt on ollut kova kaipuu saada lisää väriä. Mielellään aurinkoa. Otin materiaaliksi lasin, jonka työstämisestä nautin. Tein kaksi työpohjaa, joihin leikkasin lasit hiontaa varten.

Nautin kaavojen asettelusta, sauma kiinni toiseen palaan ja sitten mietitään mihin väliin lasiveitsi laitetaan.

Kierros toisensa perään ja taas pengotaan lisää lasivarastoja. Tässä vaiheessa tyhjä työpöytäni oli täyttynyt ääriään myöden eri värivaihtoehdoista. Olen tykästynyt tuoreeseen mangoon, joka tulee näistäkin väreistä mieleeni.

Laaduntarkkailija. Kärpäset majailevat työhuoneen seinäraoissa. Kattorakenteissa ja odottavat ulko-oven avautuvan syöksyäkseen sisälle. Inhoan!
En kestä sitä kymmenien kärpäsien surinaa ja katonrajassa poukkoilua.

Kun kaikki palat on leikattu, nugetit valittu, hiotaan ja sitten on aika siirtyä pirtille, jossa pesen palat, folioin ja odotan viikon.

Varasin koko lauantain tinaukseen. Työn on tuettu ja niissä on ikkunaan ripustamista varten valmiit renkaat kahtaalla. Valmis työ pestään huolella, sävytetään mieluisa sävy patinointiaineesta saumoihin ja taas pestään. Lopuksi laitan suoja-aineen jolla patinointiaine saa kauniin kiillon.
Takapuoli kiitti, kun sain nämä kaksi kranssia valmiiksi. Kolmannen työn esittelen toisessa postauksessa.
Toinen näistä kransseista varattiin heti, toinen on edelleen vapaa.

 Hyvää palmusunnuntaita juuri sinulle,

Kaiken se paljastaa!

Kesäaika ei saa edelleenkään pisteitä, ei ainakaan minulta. Olisiko jo aika tehdä se päätös? Minä en henkilökohtaisesti saa itseäni ruotuun vielä viikon kuluttuakaan. Iloitsen kuitenkin aina vain korkeammalle nousevasta auringosta. En jäätävästä tuulesta. Hrr! Aurinko paljastaa armotta miten koko talven on tunnelmoitu ja kannettu puita pirtille. Ja lumisade palauttaa haaveet keväästä =)

Puista puheenollen. Miäs on tehnyt ennätyksellisen aikaisin puupinot liitereihin. Jo on aikoihin eletty ja poikkeusoloja ihmetelty. Kun toinen rymyää puupinojen kanssa, olen itse suunannut viikonloppuisin työhuoneeseen. Joka kerta olen ottanut jonkin kohdan siivouksen alle ennen varsinaiseen työhön ryhtymistä.

Olen viihtynyt hyvin kotona, vaikka kyllä myönnän, että menojalkaa on vipattanut. Ottaa aikansa tajutakseen tämän ajan pelottavuutta. Myönnän, pelkään. 
Syksyllä eteiseen vaihdetut seinäpaperit tuovat mieleen kirsikankukat, kevään ja pastelliset sävyt. Viihtymiseen pyrin panostamaan aina. Kotoilusta on tulossa jatkuvaa. Töissä ollaan edelleen, mutta lomautukset voivat tulla koska vaan.

Eteisen ovelta käännös ja kurkkaus makkariin, johon sain lopultakin loput verhot. Syksyllä kävimme ruåttalaisessa, josta ostin kaksi pakettia lisää pitsiverhoja, 4 kpl. Otimme yhden valmiin verhon pois tangosta, että sain mitattua siitä tarkan mitan. Pari iltaa meni nipsujen pujotteluun ja verhojen silittämiseeen. Ei mitään kiirettä, kun reilun vuoden on oltu puolikkailla =) Nyt on ikkunan molemmin puolin neljä pituutta.

 Olen ottanut tavakseni kiertää kastelukannukierroksen aina sunnuntaisin. Joillekin kukille teen lisäkastelun viikolla, mutta pääsääntöisesti otan ajan näille viikonloppuun. Vaatii yleensä myös imurointikierroksen.

 Valkoisen pitsin viehätys, naisellisuus, herkkyys, valon siivilöityminen ja keveys. Ja tietysti se lumi!